Isoisäni kirjallisuudesta

Tässä blogissa kirjoitan muistiin
1) isoisäni kokoaman pienen evankelioivan kirjan Pyhä Historia ( 1908)
2) Mitä Luontainen terveyskunta tahtoo
3) Herran Kansan tasavalta
4) Poimintoja mustasta käsinkirjoitetusta muistivihosta.
Tässä blogissa en kirjoita Kotioppaasta (1912) enkä eri hoitoohjeista.
Päivitys 25.5. 2010 Lea Bright

måndag 1 juni 2009

100.-149.kpl. Jeesuksen kolmivuotista vaikutusaikaa . Pyhä Historia. Toista osaa

100. Jeesus vaeltaa oppilastensa ja muutamien palvelevien naisten seurassa ympäri Galileaa.
Lk.8:1-3
Sen jälkeen hän kulki kaupungista kaupunkiin ja kylästä kylään saarnaten ja julistaen Jumalan valtakunnan ilosanomaa. Hänen seurassansa kulki ne kaksitoista sekä muutamia naisia, jotka olivat parannetut pahosita hengistä ja kivulloisuuksista: Maria , liikanimeltä MAgdalainen, jsota oli lähtenyt seitsemän riivaajaista. Johanna, Herodeksen taloudenhoitaja, kuusan vaimo, Susanna ja useita muita naisia, jotak palvelivat heitä varoillansa.

101. Jeesus parantaa pahan hengen riivaaman.
Mt.12: 22-37; Mrk.3:20-30.
Sitten he tulivat kotiin ja sinne kokoontui taas niin paljo kansaa, ettei mahtunut enempää, eivätkä he voineet edes leipäänsä syödä. Mutta kun hänen omaisensa sen kuulivat, läksivät he ottamaan häntä haltuunsa, sillä he sanoivat: Hän intoilee. Silloin tuotiin hänen luokseen pahan hengen riivaama sokea ja mykkä. Hän paransi sen ja kun paha henki oli ajettu pois niin sokea ja mykkä sekä näki että puhui. Silloin koko kansa hämmästyi ja sanoi: Lieneekö tämä Daavidin poika? Muta Jerusalemista alas tulleet farisealaiset ja kirjanoppineet sanoivat: Hänellä on perkele ja pahojen henkien hallitsijan kautta hän pahoja henkiä ulos ajaa. Toiset kiusasivat häneltä merkkiä taivaasta.

102. Eripuraisuus hajoittaa voimat. Ken ei yhdessä kokoa hän hajoittaa.
Mt.12: 22-37; Mrk.3:20-30.
Kun Jeesus ymmärsi heidän ajatuksensa, niin hän kutsui heidät luokseen ja selitti heille vertauksilla: Miten saattaa Vastustaja Vastustajan ajaa ulos? Jos joku valtakunta jakautuu itseänsä vastustamaan, niin ei se valtakunta saata säilyä, vaan jää kylmille. Jos kaupunki tai huonekunta erkanee toisiansa vastustamaan, niin eivät ne saata kestää, vaan häviävät. Jos Vastustaja ajaa ulos Vastustajan, niin hän on eronnut itseänsä vastustamaan, he karkaavat silloin toistensa kimppuun ja tekevät lopun itsestänsä. - Mutta jos minä ajan pahoja henkiä ulos perkeleitten päämiehen avulla, niin kenenkä avulla sitte teidän poikanne niitä ajavat? - Sentähden tulevat he olemaan teidän tuomareitanne. Jos taas minä ajan ulos saastaisia henkiä Jumalan sanalla, niin silloin on Jumalan valtakunta tullut teidän luoksenne. Tai miten saattaisi joku tunkeutua väkevän huoneeseen rosvoamaan hänen tavaroitansa hänen kotoansa varjellessaan, jollei hän ensin sido väkevätä ja riisu hänen aseitansa, joihin hän turvautuu. Silloin vasta hän voi ryöstää hänen huoneensa ja jakaa hänen saalistansa. Se siis, ken ei ole minun kanssani, hän on minua vastaan ja se, joka ei minun kanssani kokoa, se hajoittaa.

103. Pyhää Henkeä pilkkaaminen.
Mt.12: 22-37; Mrk.3:20-30.
He sanoivat: Hänellä on saastainen henki. Hän sanoi: Kaikki muut rikokset annetaan ihmisten lapsille anteeksi, pilkantekokin, jolla he Jumalaa häpäisevät, mutta Pyhän Hengen pilkkaamista ei ihminen saa koskaan anteeksi, vaan hän tulee syylliseksi ikuiseen rikokseen. Jos siis joku sanoo pahan sanan Ihmisen Pojasta, niin se annetaan hänelle anteeksi. Mutta jos hän puhuu Pyhää Henkeä vastaan, niin sitä ei anneta hänelle anteeksi, ei tässä eikä tulevassa ajassa. - - Tehkää puu hyväksi, niin hedelmätkin ovat hyviä. Tai pilaannuttakaa puu, niin hedelmätkin tulevat pilaantuneiksi. Sillä kunkin puun laatu tunnetaan hedelmänsä laadusta. Ei kukaan etsi viikunia orjantappuroista eikä viinimarjoja ohdakkeista. Te kyykäärmeiden sikiöt, kuinka te voisittekaan hyvää puhua, kun itse olette pahoja? Sillä sydämen kyllyydestähän suu puhuu. Hyvä ihminen tuo esille sydämensä hyvistä aarteista hyvää, paha ihminen sydämensä kehnoista aarteista kehnoa. Mutta sen minä vakuutan teille: Jok´ainoasta lausumastaan turhasta sanasta pitää ihmisten tehdä tili tilinteon päivänä. Sillä sanasi osoittavat sinut hurskaaksi, mutta sanasi julistavat sinut myös syylliseksi.

104. Hänen äitinsä ja veljensä keskeyttävät häntä.
Mt. 12: 46- 50; Mrk.3: 31-35; Lk.8:19-21.
Jeesuksen äiti ja veljet seisoivat ulkona ja lähettivät kutsumaan häntä hänen vielä kansalle puhuessaan, kun eivät saattaneet häntä vielä puhutella kansan paljouden tähden. Silloin eräs ympärillä istuvista sanoi hänelle: Kuule, äitisi ja veljesi seisovat ulkona ja tahtovat tavata ja puhutella sinua. Niin hän sanoi sen ilmoittajalle: Kuka on minun äitini ja ketkä ovat minun veljeni? Katsottuaan ympärillään istuviin viittasi hän kädellään oppilaisiinsa ja sanoi: Tässä minun äitini ja minun veljeni. Sillä kukin, joka toteuttaa Jumalan, minun taivaallisen Isäni tahtoa, hän on minun veljeni ja sisareni ja äitini.

105. Jeesus vertaa taivasten valtakuntaa kylväjään.
Mt. 13: 1-23; Mrk.4:1-25; Lk. 8. 4-18.
Eräänä päivänä läksi Jeesus asunnostaan, meni meren rannalle ja istuutui siellä. Sinne kokoontui kansaa kaupunkeista hänen luokseen. Hänen alkaessaan opettaa syntyi ahdinko, jolloin hän astui venheeseen ja istui sinne, mutta kansa oli maalla järven rannalla.
Hän opetti heitä monilla vertauksilla:
Kuulkaa, kylväjä lähti kylvämään siementänsä. Silloin, hänen kylväessään, singahti muutamia siemeniä tien laitaan. Siellä ohikulkijat tallasivat niitä ja taivaan linnut tulivat syömään ne. Muutamia kimposi kivikkoon. Siellä ne ohuessa, kosteassa mullassa nousivat pian oraalle. Mutta auringon noustua kuumeni ja kuivui ohut maa kalliota myöten ja helle kuihdutti sekä kuivasi oraat, koska niiden juuret eivät päässeet kosteaan maaperään. Muutamia varisi orjantappurain sekaan. Mutta orjantappurat myös kasvoivat sekä lehdittyivät ennen ja tukahduttivat ne, niin etteivät nekään tuottaneet hedelmää. Osa osui hyvään maahan, tuli oraalle, kasvoi ja tuotti hedelmää, muutamat kolmenkymmennen, muutamat kuudenkymmennen ja muutamat sadan kertaisen sadon. Kellä on korvat kuulla se kuulkoon.-

106. Oppilaat pyytävät selitystä vertaukseen.
Mt. 13: 1-23; Mrk.4:1-25; Lk. 8. 4-18.
Mutta jälkeenpäin kun Jeesus oppilaineen ja lähetteineen oli yksinään, kysyivät muutamat oppilaat: Miksi sinä puhut heille vertauksilla ja mikä se kylväjän vertaus oli?
Hän sanoi: Te olette saaneet oppia tuntemaan Jumalan valtakunnan salaisuuksia, mutta ulkona olevaisille ilmoitetaan niitä vain vertauksilla. Sillä sille, jolla on kasvua, annetaan lisäksi, ja hänellä on yltäkyllin, mutta siltä, jolla ei ole kasvantaa, otetaan sekin pois, joka hänellä on. Sentähden minä puhun teille vertauksilla, etteivät näkevinäkään näkisi eivätkä kuulevinakaan kuulisi eivätkä ymmärtäisi. Sillä heissä toteutuu Esaiaan ennustus: Kuulkaa yhäti, kuitenkaan ymmärtämättä, nähkää yhäti kuitenkaan tuntematta! Paaduta tämän kansan sydän, lummista heidän korvansa ja sokaise heidän silmänsä, etteivät he näkisi silmillänsä eivätkä kuulisi korvillansa eivätkä ymmärtäisi sydämellään sekä palaisi ja saisi terveyttä. Mutta autuaita ovat teidän silmänne, koska ne näkevät ja teidän korvanne, koska ne kuulevat. Sillä minä vakuutan teille: Monta ennustajaa ja vanhurskasta toivoi näkevänsä teidän näkemiänne, mutta eivät nähneet, sekä (saavansa) kuulla teidän kuulemianne, mutta eivät kuulleet.

107. Kylväjän vertauksen selitys.
Mt. 13: 1-23; Mrk.4:1-25; Lk. 8. 4-18.
Sitte hän sanoi: Ettekö tiedä tätä? Mutta kuinka te kaikkia vertauksia ymmärtäisittekään? Kuulkaa siis kylväjän vertausta:
Siemen on Jumalan sana. Kylväjä kylvää sanaa. Tien oheen kirpoavia ovat ne, jotka kuulevat valtakunnan sanaa eivätkä ymmärrä sitä. Sitte tulee kohta heidän kuultuansa Paholainen sekä ottaa kylvetyn sanan heidän sydämestään, etteivät uskoisi eivätkä pelastuisi. Kivikkoon kylvettyjä ovat ne, jotka kohta kuultuansa ottavat sanan ilolla vastaan. Mutta kun heillä ei ole juurta syvässä mullassa, kestää heidän uskonsa vain hetken, ja vaivan, vainon sekä kiusauksen kohdatessa sanan tähden, luopuvat he pois ja loukkaantuvat. Orjantappurain sekaan varisevia ovat ne, jotka kuulevat sanan, mutta tämän maailman murheet, rikkauden viettelykset, elämän hekuma ja muut himot tukahduttavat sanan, niin etteivät tuota hedelmää. Mutta hyvään maahan kylvettyjä ovat ne , jotka kuulevat sanan, ymmärtävät sen, ottavat sen vastaan, kätkevät sen hyvällä ja toimellisella sydämellä, sekä tuottavat hedelmiä kärsivällisyydessä, muutamat kolmenkymmennen, muutamat kuudenkymmenen ja muutamat sadan kertaisen hedelmän.

108. Vielä vertauksia. Hedelmän valmistaa siemenessä piilevä elämän voima.
Mt. 13: 24-53, Mrk. 4: 23- 34; Lk.13: 18-21.
Jeesus puhui kansalle monenmoisia vertauksia sen mukaan kuin he jaksoivat kuulla ja vertaukset hän selitti oppilailleen heidän ollessaan keskenään.
Kerran hän sanoi: Jumalan valtakunta on verrattava ihmiseen, joka kylvää siemenen maahansa ja sitten menee toimillensa, paneutuu levolle, nousee ylös sekä viettää yöt ja päivät muualla. Mutta siemen itää ja kasvaa hänen tietämättään. Sillä kasvi kasvaa siemenestänsä itsekseen, ensin oraalle, sitten tähkäpäälle ja lopulta täysi kypsälle jyvälle tähässä. Mutta hedelmän valmistuttua lähettää ihminen pellollensa elomiehet, sillä silloin on elonaika.

109. Sinapin siemen.
Mt. 13: 1-23; Mrk.4:1-25; Lk. 8. 4-18.
Sitten hän kertoi toisen vertauksen:
Taivasten valtakunta on verrattava sinapin siemeneen, jonka ihminen ottaa ja kylvää maahansa. Se on pienempiä kaikista siemenlajeista, mutta kylvettynä se nousee ylös, kasvaa korkeaksi kasviksi ja on lopulta suurin kaikista vihanneskasveista sekä oksittuu leveäksi, niin että taivaan linnut saattavat pesiä sen varjossa.

110. Luste nisun seassa.
Mt. 13: 1-23; Mrk.4:1-25; Lk. 8. 4-18.
Taas hän sanoi:
Taivasten valtakuntaa on verrattava ihmiseen, joka kylvi peltoonsa hyvän siemenen. Mutta ihmisten maatessa tuli hänen vihamiehensä, kylvi nisun sekaan lustetta sekä poistui. Mutta oraan kasvaessa ja hedelmälle tullessa saattoi eroittaa lusteen. Silloin tulivat isännän palvelijat hänen luokseen sekä sanoivat: Etkö hyvää siementä peltoosi kylvänyt, mistä sinne on lustetta tullut? Hän sanoi heille: Eräs vihamielinen ihminen sen sai aikaan.
Palvelijat sanoivat hänelle: Tahdotko siis, että me menemme kokoamaan ne kasaan? Hän sanoi: En, ettette lustetta kootessanne nyhtäisi myös nisua lusteiden keralla. Sallikaa molempien kasvaa elonaikaan asti. Elonaikana minä kyllä sanon eloväelle: Kootkaa ensin lusteet ja sitokaa ne lyhteihin poltettavaksi. Nisut kootkaa minun aittaani.

111. Hapatus.
Mt. 13: 1-23; Mrk.4:1-25; Lk. 8. 4-18.
Vielä hän puhui heille vertauksen: Taivasten valtakunta on hapatuksen kaltainen, jonka eräs nainen otti ja sekoitti kolmeen vakalliseen jauhoja, kunnes kaikki happani.
Tämän kaiken Jeesus puhui vertauksin kansalle eikä hän ilman vertausta heille mitään puhunut, että se kävisi toteen, mikä ennustajan kautta on puhuttu: Minä avaan suuni vertauksiin, ja: Minä julistan maailman perustamisesta asti salassa olleita.

112. Oppilaille selitetään vertaus pellon lusteista.
Mt. 13: 1-23; Mrk.4:1-25; Lk. 8. 4-18.
Sitten hän laski kansan luotaan ja meni asuntoonsa. Siellä hänen oppilaansa tulivat hänen luokseen ja sanoivat: Selitä meille se vertaus pellon lusteista.
Hän sanoi: Hyvän siemenen kylväjä on Ihmisen Poika. Pelto on maailma. Nisuja ovat valtakunnan lapset, mutta lusteita ovat paholaisen lapset. Niitä kylvävä vihamies on perkele. Elonaika on maailman loppu. Leikkuumiehiä ovat enkelit. Niinkuin lusteet kootaan ja poltetaan tulessa, niin on myös maailman lopulla tapahtuva. Ihmisen Poika lähettää enkelinsä kokoamaan kaikki pahennukseksi olevat ja kaikki laittomuutta harjoittavat sekä heittämään heidät palavaan pätsiin. Siellä on itkua ja hammasten kiristelyä. Mutta vanhurskaat loistavat silloin Isänsä valtakunnassa niinkuin aurinko.
Kellä on korvat se kuulkoon.

113. Peltoon kätketty aarre.
Mt. 13: 1-23; Mrk.4:1-25; Lk. 8. 4-18.
Taivasten valtakunta on vielä peltoon kätketyn aarteen kaltainen, jonka eräs mies löysi sieltä, mutta piilotti sinne takaisin ja löydöstään ihastuneena meni myömään kaiken, mitä hänellä oli ja osti sen pellon.

114. Jalohelmi.
Mt. 13: 1-23; Mrk.4:1-25; Lk. 8. 4-18.
Vielä verrataan taivasten valtakuntaa kauppiaasen, joka etsei jalohelmiä. Yhden sellaisen kallisarvoisen helmen löydettyänsä poistui hän ja myi kaiken omistamansa sekä osti sen helmen.

115. Nuotta.
Mt. 13: 1-23; Mrk.4:1-25; Lk. 8. 4-18.
Vielä on taivasten valtakunta nuotan kaltainen, joka laskettiin mereen ja kokosi kaikenlaisia kaloja. Sen täyteen tultua vedettiin se rannalle, istuuduttiin ja koottiin hyvät astioihin, mutta kelpaamattomat viskattiin pois.
Niin tehdään maailman lopulla. Enkelit lähtevät eroittamaan pahat vanhurskaista sekä heittävät heidät palavaan pätsiin. Siellä on itkua ja hammasten kiristelyä.
Oletteko ymmärtäneet tämän kaiken?
He sanoivat hänelle: Olemme.
Hän sanoi heille: Sentähden on kukin kirjanoppinut, joka on tullut taivasten valtakunnan oppilaaksi, perheenisännän kaltainen, joka tuo varastostaan uutta ja vanhaa.
Nämät vertaukset puhuttuansa läksi Jeesus sieltä.

116. Jeesus tyynnyttää myrskyn.
Mt.8: 18; 23- 27; Mrk. 4: 35-41; Lk.8:22-25.
Eräänä iltana, kun vielä oli paljo kansaa ympärillä, astui Jeesus venheeseen ja sanoi: Menkäämme yli järven!
Ja he läksivät perässä, laskettuansa kansan luotaan, sekä ottivat hänet mukaansa semmoisena kuin hän oli venheessä. Muitakin venheitä oli seurassa. Mutta heidän purjehtiessaan hän nukkui. Silloin järvelle syöksyi alas äkkiä ankara vihuri, joka nostatti korkeita aaltoja, jotka vyöryivät venheeseen sisään ja täyttivät sen. He joutuivat kovaan hätään. Jeesus makasi peräkeulassa päänalaisella ja hänen oppilaansa tulivat hänen luoksensa herättämään häntä ja sanoivat: Herra, etkö välitä hukkumisestamme! Herättyään hän sanoi heille: Te heikkouskoiset, miksi pelkäätte? Noustuansa hän nuhteli tuulta sekä sanoi järven aallokolle: Vaikene, ole ääneti! Niin tuuli asettui ja aallokko tyyntyi kokonansa. Sitten hän sanoi heille: Miksi niin pelkureita olette? Missä teidän uskonne on? Mutta he pelkäsivät sangen kovin, ihmettelivät ja puhelivat keskenään: Kuka siis tämä on, sillä hän käskee myös tuulta ja vettä ja nekin ovat hänelle kuuliaisia?

117. Jeesus parantaa pahan hengen riivaaman.
Mt.8:28-34; Mrk.5:1-20; Lk.8: 26-39.
Tultuansa yli järven gadaralaisten maakuntaan, joka on Galilean kohdalla, sitä vastapäätä, kohtasi häntä heti venheestä lähdettyä Paholaisen riivaama kaupunkilainen, joka jo kauvan oli ollut Paholaisen riivaamana, ei pitänyt vaatteita yllään eikä asunut huoneissa vaan haudoissa. Hänet oli usein pantu jalkarautoihin ja kahleihin, mutta hän särki ne sekä pakeni asumattomiin seutuihin eikä häntä voitu hillitä. Hän oli sangen raivoisa ja säikytteli ohi hautojen kulkijoita, asui yötä päivää kallion onkaloissa ja hautakammioissa, parkui ja hakkasi itseään kivillä. Mutta jo etäältä nähtyään Jeesuksen, juoksi hän huutaen hänen luokseen ja heittäytyi maahan hänen eteensä.
- Jeesus sanoi: Sinä saastainen henki, lähde ulos ihmisestä.
Mutta saastaisen hengen valtaama huusi suurella äänellä: Mitä meillä on tekemistä toistemme kanssa, Jeesus, sinä Korkeimman Jumalan Poika? Oletko tullut tänne vaivaamaan meitä ennen aikaa? Minä vannotan sinua Jumalan kautta, minä rukoilen sinua, älä vaivaa minua!
Jeesus kysyi häneltä: Mikä sinun nimesi on?
Hän vastasi: Legio on minun nimeni, sillä meitä on monta.
Pahat henget rukoilivat häntä kovin, ettei hän käskisi heidän mennä syvyyteen tai pois koko siitä maakunnasta.

118. Pahat henget syöksyttävät sikalauman mereen.
Mt.8:28-34; Mrk.5:1-20; Lk.8: 26-39.
Silloin kuljeskeli siellä vuoren rinteellä laitumella suuri sikalauma, noin kaksituhatta sikaa, paimenten kaitsemana, ja pahat henget rukoilivat: Jos sinä meidät ajat ulos, niin salli meidän mennä noihin sikoihin sisälle.
Jeesus sanoi heille: Menkää!
Niin saastaiset henget läksivät ulos ja menivät sikoihin. Mutta silloin läksi koko sikalauma syöksymään jyrkänteeltä suoraa päätä mereen ja kaikki siat upposivat sinne. Sen nähtyänsä pakenivat paimenet kaupunkiin ja ympäristökyliin ja kertoivat tapahtuman kaikkialla. Kohta alkoi kerääntyä ihmisiä gadaralaisten maakunnan lähiseudulta tapahtumaa katsomaan. Jeesuksen luo tultuansa näkivät he sen ihmisen, josta pahat henget olivat lähteneet, istuvan vaatetettuna ja tervemielisenä Jeeuksen jalkojen juurella. Siitä he alkoivat pelätä. Tapahtuman näkijät kertoivat vielä heille, miten paholaisen riivaama oli tullut terveeksi ja kuinka siat olivat hukkuneet. Silloin alkoivat he rukoilla häntä poistumaan heidän maaltansa, sillä he olivat kovin alkaneet peljätä.
Sitten Jeesus astui venheeseen, mutta pahoista hengistä vapautettu mies rukoili saada olla hänen kanssaan, vaan Jeesus laski hänet luotaan, sanoen: Palaa kotiisi omaistesi luo ja ilmoita heille, kuinka suuret työt Jumala sinulle teki ja armahti sinua! Hän poistuikin ja alkoi niissä kymmenessä kaupungissa julistaa , kuinka suuret työt Jeesus oli hänelle tehnyt ja kaikki ihmettelivät.

119. Jeesus parantaa verenjuoksuisen ja herättää Jairuksen tyttären.
Mt.9: 18-26; Mrk.5: 21- 43; Lk. 8: 40- 56.
Jeesuksen palatessa järven toiselta puolelta omaan kaupunkiinsa Kapernaumiin, oli kansaa jo rannalla häntä vastaan ottamassa, sillä he odottivat jo häntä. Hänen ympärilleen alkoi kerääntyä yhä enemmän kansaa. Hänen ollessaan lähellä järveä tuli Kapernaumin kokoushuoneen esimies Jairus hänen luokseen, lankesi polvilleen hänen eteensä, rukoili häntä hartaasti ja sanoi: Minun pikku ainokainen tyttäreni on viimeisillään, mutta tule sinä ja laske kätesi hänen päällensä, että hän pelastuisi ja eläisi.
Jeesus nousi ja oppilaineen seurasi häntä. Mutta hänen mennessään ahdisti häntä mukana liikkuva suuri kansanpaljous. Niiden mukana eräs vaimokin, joka oli sairastanut jo kaksitoista vuotta verenjuoksua sekä kuluttanut parantajille kaiken omaisuutensa saamatta keneltäkään apua: oli vaan yhä huonontunut. Hän oli kuullut Jeesuksesta ja kulki takana kansan seassa sekä tarttui hänen levättinsä tupsuun. Sillä hän oli itsekseen ajatellut: kun minä vain saan koskea hänen vaatteihinsa, niin minä paranen. Niin tapahtuikin, sillä hän kohta tunsi ruumiissansa, että hän oli parantunut vitsauksestansa: Hänen verenvuotonsa herennyt.
Kun Jeesus tunsi voiman itsestään lähteneen, kääntyi hän kansan keskellä ja kysyi: Kuka koski minun vaatteihini? Mutta kaikki kieltelivät. Niin Siimon Kallio ja muutkin hänen oppilaansa sanoivat hänelle: Sinä näet, että koko kansa ahdistaa sinua kaikkialta, mutta sinä kuitenkin kyselet: Kuka koski minuun?
Hän sanoi: Joku minuun koski, sillä minä tunsin voiman itsestäni lähtevän, ja katseli ympärilleen havaitakseen sitä, joka sen teki. Mutta kun vaimo näki, ettei se salassa pysynyt, niin hän tuli vavisten esille, lanksei maahan hänen eteensä ja julisti koko kanslle kaiken totuuden, miksi hän oli häneen koskenut ja kuinka hän niin äkkiä oli terveeksi tullut.
Jeesus sanoi hänelle: Ole hyvällä mielellä, tyttäreni, sinun uskosi on sinut pelastanut, mene rauhaan, sekä ole vapaa vitsuksestasi!
Hänen vielä puhuessaan tulivat eräät kokoushuoneen esimiehen kotoa hänen luokseen ja sanoivat. Tyttäresi on kuollut, älä enää opettajaa vaivaa! Sen kuultuaansa sanoi Jeesus: Älä pelkää , usko vain!
Kokoushuoneen esimiehen huoneeseen ei hän sallinut muiden itseänsä seurata kuin Siimon Kallion ja Jaakobin sekä Johanneksen. Huoneeseen tultuansa havaitsi hän siellä hälinää sekä katkerasti itkeviä ja parkuvia. Hän sanoi heille: Älkää itkekö, ei lapsi ole kuollut, hän makaa vain.
Mutta he nauroivat häntä tietäen sen kuolleeksi. Silloin hän ajoi heidät kaikki ulos, otti kanssansa huoneeseen ainoastaan seuralaisensa sekä lapsen isän ja äidin sekä meni lapsen luokse, tarttui hänen käteensä ja huusi hänelle: Talitha kumi! Se merkitsee: Tyttönen, nouse. Silloin tytön henki palasi häneen, hän nousi ylös sekä liikkui.
Jeesus käski hänelle antaa ruokaa. Hänen vanhempansa hämmästyivät äärettömästi. Hän varoitti heitä kellekään ilmoitamasta tapahtumasta, mutta sanoma siitä levisi kuitenkin kaikkialle maakuntaan. Tyttö oli kahdentoista vuotias.

120. Jeesus menee kasvantaseudulleen Natsareaan.
Mt.13: 54- 58; Mrk.6: 1-6.
Sieltä lähdettyänsä meni hän kasvantakaupunkiinsa ja hänen oppilaansa seurasivat häntä. Lepopäivän tultua hän meni kokoushuoneeseen ja opetti siellä. Useat kuulijoista hämmästyivät sekä sanoivat: Mistä tällä nämät ovat? Ja mikä se hänelle annettu viisaus on? Ja millaisia voimia ne ovat, joita hänen kauttansa esiintyy? Eikö hän ole se puuseppä, puusepän poika? Eikö hänen äitinsä ole Maria? Eivätkö Jaakob , Joosef, Siimon ja Juudas ole hänen veljiänsä ja eivätkö kaikki hänen sisarensa ole täällä keskuudessamme? Mistä siis tällä ovat nämä kaikki? Ja he loukkaantuivat häneen. Jeesus sanoi heille: Ennustaja pidetään halvimpana kasvantamaallaan, sukulaistensa keskuudessa ja kotonaan. Eikä hän heidän uskottomuutensa tähden saattanut siellä yhtään väkevää työtä tehdä. Ainoastaan joidenkuiden sairasten päälle hän laski kätensa ja paransi heidät. Hän ihmeteli heidän epäuskoansa.

121. Jeesus opettaa ympäristöllä.
Mt.9: 35- 38; Mrk.6.6.
Sieltä Jeesus läksi vaeltamaan ympäristön kaikkiin kaupunkeihin ja kyliin, opetti heidän kokoushuoneissansa ja julisti valtakunnan ilosanomaa seä paransi kaikellaisia tauteja ja kivulloisuuksia. Kansanjoukkoja katsellessaan tuli hänen heitä sääli, kun he olivat vaivaantuneet ja nääntyneet niinkuin lampaat, joilla ei ole paimenta. Silloin hän sanoi oppilailleen: Eloa on paljo, mutta työmiehiä vähän. Rukoilkaa siis elon Herraa, että hän lähettäisi työväkeä eloonsa.

122. Jeesus lähettää lähettejänsä kaksittain.
Mt. 10: 1-11; Mrk.6:7-13; Lk.9:1-6.
Silloin Jeesus kutsui luokseen ne kaksitoista lähettilästänsä sekä ryhtyi heitä lähettämään kaksittain. Hän antoi heille voiman ajaa ulos pahoja henkiä, parantaa kaikellaisia tauteja ja kaikkea sairautta sekä käski heidän julistaa Jumalan valtakuntaa. Matkalle lähteviä hän kielsi varaamasta matkatarpeita mukaansa ja sanoi: Älkää ottako mitään mukaanne tielle: Älkää nuijaa vyöllenne riippumaan, älkää eväslaukkua, älkää leipää, älkää kultaa eikä hopeaa eikä vaskea vyöhönne, älkää kaksia kenkiä, älkääkä kahta ihokasta. Ainoastaan matkasauva ottakaa käteenne ja paula-anturat sitokaa jalkoihinne, sillä työmies on ruokansa arvoinen. Lähteviä lähettejänsä hän varoitti. Älkää vielä menkö pakanain luo eikä samarialaisiin kaupunkeihin, vaan käykää ensi sijassa Israelin huonekunnan kadotettujen lammasten luokse. Menkää julistamaan: Taivasten valtakunta on lähestynyt. Sairaita parantakaa, spitalisia puhdistakaa, kuolleita herättäkää ja pahoja henkiä ajakaa ulos. Lahjaksi te saitte, lahjaksi myös antakaa.

123. Tervehtikää: Rauha tälle asunnolle.
Mt. 10: 1-11; Mrk.6:7-13; Lk.9:1-6.
Kun te saavutte johonkin kaupunkiin tai kylään, niin tiedustelkaa, kuka siellä on sovelias: Hänen luokseen jääkää, kunnes seudulta lähdette. Tullessanne asuntoon tervehtikää ja sanokaa. Rauha tälle asunnolle. Jos asunto on arvollinen, niin tulkoon rauhanne sille, mutta jos ei, niin palatkoon rauhanne teille. Jos taas teitä ei oteta vastaan eikä teidän sanojanne kuulla, niin lähtekää pois siitä asunnosta tai siitä kaupungista ja pudistakaa tomu jaloistanne todistamaan heitä vastaan. Minä vakuutan teille. Sodoman ja Gomorran maalla tulee olemaan huokeampaa tilinteon päivänä, kuin sillä kaupungilla. Huomatkaa, minä lähetän teitä niinkuin lampaita susien keskelle. Olkaa siis taitavia niin kuin käärmeet, mutta viattomia, niin kuin kyyhkyset.

124. Älkää murehtiko, mitä puhutte.
Mt. 10: 1-11; Mrk.6:7-13; Lk.9:1-6.
Kavahtakaa ihmisiä, sillä he vetävät teitä oikeuksiin ja he ruoskivat teitä kokoushuoneissansa. Teitä viedään maaherrain ja kuningasten eteen minun tähteni todistukseksi minusta heitä ja pakanoita vastaan. Mutta kun he vetävät teitä esille, niin älkää huolehtiko miten tai mitä puhuisitte, sillä teille annetaan sillä hetkellä se, mitä teidän tulee puhua. Sillä ette te ole puhumassa, vaan Isänne henki se on, joka teissä puhuu. Veli luovuttaa veljensä kuolemaan ja isä lapsensa. Lapset nousevat vanhempiansa vastaan ja tappavat heidät. Te tulette kaikkien vihattaviksi minun nimeni tähden. Mutta se pelastuu, ken loppuun asti kestää.

125. Paetkaa vainoa.
Mt. 10: 1-11; Mrk.6:7-13; Lk.9:1-6.
Mutta kun he vainoavat teitä yhdessä kaupungissa, niin paetkaa toiseen, sillä minä vakuutan teille: ette ehdi loppuun käydä Israelin kaupunkeja, ennenkuin Ihmisen Poika tulee. Ei oppilaalla tarvitse olla paremmin kuin hänen opettajallaan eikä palvelijalla helpompaa kuin hänen isännällään. Oppilaan on siihen tyytyminen, että hänen käy niin kuin hänen opettajansa ja palvelijan siihen, jos hänen asemansa on niinkuin hänen isäntänsä. Jos perheenisäntää on sanottu perkeleeksi, niin kuinka paljoa helpommin sanotaankin siksi hänen perheväkeänsä. Mutta älkää peljätkö heitä. Sillä ei ole mitään peitettyä, joka ei ilmene, eikä mitään salattua, joka ei tule tiedoksi. Puhukaa sitä päivänvalossa, jota minä teille kerron pimeässä ja julistakaa sitä kattojen päällä, jota kuulette kuiskattavan korvaanne.

126. Älkää peljätkö ruumiin tappajaa.
Mt. 10: 1-11; Mrk.6:7-13; Lk.9:1-6.
Älkää niitä peljätkö, jotka ruumiin tappavat, mutta eivät voi sielua tappaa. Vaan peljätkää ennen kaikkia sitä, joka voi tulella hukuttaa sekä sielun että ruumiin. – Eikö rovolla saada kahta varpusta? Mutta yksikään niistä ei putoa maahan Isänne sallimatta. Teissäkin on kukin päänne hiuksikin luettu. Älkää siis peljätkö, sillä te olette arvokkaammat montaa varpusta. Sillä ken minut tunnustaa ihmisten edessä, hänet minäkin tunnustan omakseni taivaisen Isäni edessä.

127. Ota ristisi ja seuraa Herraa.
Mt. 10: 1-11; Mrk.6:7-13; Lk.9:1-6.
Älkää luulko minun tulleen tuomaan rauhaa maan päälle. En tullut tuomaan rauhaa, vaan miekkaa. Sillä minä olen tullut nostamaan poikaa riitaan isäänsä vastaan, tytärtä äitiänsä vastaan ja miniää anoppiansa vastaan ja ihmisen perhekuntalaiset tulevat hänen vihollisikseen. Eikä minulle ole kelvollinen kukaan, joka rakastaa isäänsä tai äitiänsä, poikaansa tai tytärtänsä enemmän kuin minua. Ken siis ei ota ristiänsä ja seuraa minua, ei hän ole minulle kelvollinen. Ken pyrkii henkeänsä säilyttämään, hän kadottaa sen, mutta ken on valmis minun tähteni kadottamaan henkensä, niin hän säilyttää sen. Ken teidät ottaa luokseen, hän ottaa luokseen minut, mutta minut luokseen ottava ottaa luokseen minun lähettäjäni. Ken ennustajan ottaa luokseen, pitäen häntä ennustajana, hän saa ennustajan palkan. Ken ottaa luokseen vanhurskaan, pitäen häntä vanhurskaana, hän saa vanhurskaan palkan. Jos joku juottaa jollekin näistä pienistä vaikka vaan maljallisen kylmää vettä, pitäen häntä oppilaana, niin minä vakuutan teille: Hän ei jää palkkaansa paitsi.
Näitä kahdelletoista oppilaallensa käskettyään läksi Jeesus taas opettamaan ja saarnaamaan heidän kaupungissaan.

128. Johanneksen mestaus.
Mt. 14: 6-12; Mrk.6: 21-29.
Sovelias päivä tuli Herodeksen syntymäpäivänä, jolloin hän valmistutti kemut ylimyksille, sotilaspäälliköille ja Galilean arvohenkilöille. Kemuja vietettäessä tuli Herodiaan tytär sisälle ja hyppäsi. Se ihastutti Herodesta sekä muita aterioivia kemuvieraita. Kuningas sanoi tytölle: Pyydä minulta mitä tahdot, niin minä annan sinulle. Ja hän vannoi hänelle: Mitä ikinä sinä minulta pyydät, niin minä annan sinulle aina puoleen minun valtakuntaani asti. Mutta tyttö poistui äitinsä luoksi kysymään, mitä hän anoisi. Äiti sanoi: Ano Johannes Kastajan päätä. Sitten hän kiirehti kuninkaan luokse ja äitinsä neuvomana sanoi: Tahdon, että sinä annat minulle heti tähän vatiin Johannes Kastajan pään. Se saattoi kuninkaan sangen murheelliseksi, mutta valansa ja juhlavieraiden tähden ei hän tahtonut sitä häneltä kieltää. Kuningas lähetti siis mestaajan kohta noutamaan Johnneksen päätä. Mestaaja meni vankilaan, katkaisi siellä hänen kaulansa, toi hänen päänsä vadissa ja antoi sen tytölle. Tyttö taas vei sen äidillensä.
Tämän kuultuaansa tulivat hänen oppilaansa, ottivat hänen ruumiinsa ja hautasivat sen.

129. Herodes kuulee sanoman Jeesuksesta.
Mt. 14: 1,2; Mrk .6: 14- 16; Lk. 9: 7-9.
Neljännesruhtinas Herodes kuuli myös puhuttavan Jeesuksesta ja hänen teoistansa,- sillä hänen nimensä oli jo silloin tullut laajalti tunnetuksi. Jotkut sanoivat: Johannes Kastaja on noussut kuolluksista. Mutta hän epäili ja sanoi. Johanneksen kaulan minä katkaisutin, mutta kuka tämä lie, josta minä sellaisia kuulen? Hän toivoi myös hänet näkevänsä. Toiset sanoivat. Elias on ilmaantunut. Toiset: Joku entisistä ennustajista tai niiden kaltainen ennustaja on ilmaantunut. Eräällä kerralla Herodes sanoi Jeesuksesta kuullessaan: Se on Johannes Kastaja, hän on noussut kuolleista, sen tähden hänessä vaikuttavat sellaiset voimat.

Kpl. 130. Oppilasten palaaminen. Jeesus menee meritse yksinäisyyteen.
Mt. 14: 13-21; Mrk: 6: 30-44; Lk. 9. 10-17; Joh. 6: 1-14.
Jeesuksen lähetit palasivat, kokoontuivat hänen luokseen sekä kerroskelivat hänelle kaikkea, mitä olivat tehneet ja opettaneet ja saarnanneet, että he mielensä muuttaisivat ja kuinka he olivat öljyllä voitelemalla sairaita parantaneet ja ajaneet pois monta perkelettä.
Hän seisautti heidät luokseen ja sanoi: Tulkaa te yksinänne autioon paikkaan ja levähtäkää vähän. Sillä tulijoita ja menijöitä oli paljo, niin ettei heillä ollut aikaa syödäkään. Hän sai myös kuulla Herodeksen puheita. He menivät venheellä Betsaida-Julias kaupungin erämaahan yksinäisyyteen

131. Herra opettaa kansaa.
Mt. 14: 13-21; Mrk. 6: 30-44; Lk.9: 10-17; Joh. 6: 1-14.
Kun kansa sen huomasi- sillä useat tunsivat heidät-, niin he riensivät jalkaisin kaikista kaupungeista sinne koolle ja ehtivät ennen heitä. Astuessaan maalle näki Jeesus paljo kansaa koolla ja hänen kävi heitä sääliksi, koska he olivat kuin lampaat, joilla ei ole paimenta. Hän ryhtyi heitä opettamaan Jumalan valtakunnasta ja parantamaan heidän sairaitansa.

132. Jeesus ruokkii 5000 miestä ja suuren joukon naisia ja lapsia.
Mt. 14: 13-21; Mrk. 6: 30-44; Lk.9: 10-17; Joh. 6: 1-14.
Mutta kun päivä jo oli kulunut ehtoon edustalle, niin tulivat hänen oppilaansa hänen luokseen sanomaan: Tämä on autio seutu ja aika on jo kulunut myöhäiseksi, laske kansa luotasi mennäkseen ympäristöllä oleviin maataloihin ja kyliin itselleen ruokaa ostamaan, sillä ei heillä ole mitään syötävää. Mutta hän sanoi heille. Ei heidän tarvitse mennä pois, antakaa te heille syötävää!
Filippukselle hän sanoi: Mistä ostaisimme leipää näiden syödä? – Mutta sen hän sanoi koetellakseen häntä, sillä hän itse kyllä tiesi aikomuksensa. – Filippus vastasi hänelle. Kahden sadan denarin leipä ei riittäisi heille, että kukin heistä vähääkään saisi. Sitte oppilaat kysyivät: Pitääkö meidän mennä sillä kertyneellä kahdella sadalla denarilla ostamaan leipää heidän syödä? Mutta hän sanoi heille: Montako leipää teillä on? Menkää katsomaan! Heidän otettuansa siitä selvän, sanoi toinen hänen oppilaistansa, Andreas, Siimon Kallion veli: Täällä on yksi poikanen, jolla on viisi ohraista leipää ja kaksi kalaa, vaan mitä niistä riittää näin paljolle?
Niin hän määräsi heille, että kaikki asettuisivat ruokakunnittain vihannalle ruohikolle. He laskeusivat ryhmä ryhmän viereen toisiin sata toisiin viisikymmentä. Se paikka oli hyvin ruohoinen. Sitten hän otti ne viisi leipää ja kaksi kalaa, katsahti ylös taivaaseen, kiitti, siunasi ja mursi leivät sekä antoi niistä oppilailleen kansan eteen pantavaksi. Ne kaksi kalaa hän myös jakoi kaikille. Kaikki söivät ja tulivat ravituiksi ja oppilaat saivat häneltä niin paljon kuin tarvitsivat kansalle jakaakseen. Aterioitsevia oli lähes viisituhatta miestä, vaimoväkeä ja lapsia lukematta. Kun kaikki olivat saaneet kylläkseen, sanoi Jeesus oppilaillensa: kootkaa tähteeksi jääneet, ettei mitään joutuisi hukkaan. He korjasivatkin aterioivilta tähteeksi jääneet palaset niistä viidestä ohraisesta leivästä ja täyttivät niillä kaksitoista koria. Kalatähteet he myös kokosivat. Kun ihmiset näkivät sen ihmeteon, jonka Jeesus nyt teki, sanoivat he. Tämä on totisesti se Ennustaja, joka oli tuleva maailmaan.

133. Jeesus laskee kansanjoukon luotaan.
Mt. 14: 22-33; Mrk. 6: 45- 52; Joh. 6: 15- 21.
Kun Jeesus huomasi, että he aikoivat tulla väkisin ottamaan hänet kuninkaaksi tehdäkseen, niin hän pakoitti oppilaansa astumaan venheeseen ja menemään hänen edellään toiselle rannalle, Kapernaumia kohden, Betsaidaan, kunnes hän laskisi kansan luotaan. Laskettuaan heidät luotaan poistui hän yksinäisyyteen vuorelle rukoilemaan ja oli illan tultua yksinään siellä. Hänen oppilaansa olivat silloin venheessä keskellä merta ja Jeesus näki heidän soutaessaan olevan hädässä, sillä vastatuulen synnyttämä aallokko ahdisti heitä.

134. Jeesus kävelee veden päällä.
Mt. 14: 22-33; Mrk. 6: 45- 52; Joh. 6: 15- 21.
Jo tuli pimeä eikä Jeesusta vieläkään ollut saapunut heidän luokseen. Mutta kun he olivat lähemmäs neljännellä yön vartiolla ehtineet soutaa noin 25 tai 30 vakomittaa, niin näkivät he Jeesuksen käyvän meren päällä, lähenevän venhettä ja aikovan mennä ohitse. Mutta he luulivat sen aaveeksi, säikähtyivät kovin ja huusivat peloissaan,-sillä kaikki näkivät hänet. Mutta Jeesus puhutteli heitä heti ja sanoi: Olkaa levollisia, minä se olen, älkää peljätkö! Mutta Siimon Kallio sanoi hänelle: Herra, jos sinä se olet, niin käske minun tulla luoksesi vettä myöten! Niin hän sanoi: Tule! Silloin Siimon astui ulos venheestä ja käveli veden päällä mennäkseen Jeesuksen luo. Mutta hänen katsellessaan hän peljästyi ja alkaessaan upota hän huusi: Herra, pelasta minut! Niin Jeesus ojensi heti kätensä, tarttui häneen ja sanoi hänelle: Oi, sinua heikkouskoista, miksi epäilit? Ja hän auttoi hänet venheeseen. Oppilaat toivoivat häntä tulemaan venheeseen ja hän astuikin sinne heidän luokseen. Nyt tuuli tyveni. Silloin venheessä olijat tulivat kumartamaan häntä ja sanoivat: Totisesti olet sinä Jumalan Poika.
Mutta he olivat keskenään kovin hämmästyksissään ja ihmettelivät, sillä eivät he olleet vielä leivistäkään ymmärtäneet, vaan heidän sydämensä oli paatunut. Heidän venheensä läheni jo sen maan rantaa, johon he menivät

135. Sairaiden parantaminen Genetsaretissa.
Mt. 4.34-36; Mrk.6. 53-56.
Yli tultuansa saapuivat he Genetsaretin maalle ja laskivat satamaan. Heidän tultuansa venheestä maalle, tunsivat sen paikkakunnan miehet hänet ja lähettivät kautta koko sen seudun kokoamaan sairaita. Hänen kulkiessaan kaupungeissa, kylissä ja majoissa, toivat he sairaita aukeille paikoille sinne, missä kuulivat hänen kulloistenkin olevan. Häneltä pyydettiin, että he saisivat koskea edes hänen levättinsä tupsuun. Ne kaikki, jotka häneen koskivat, tulivat terveiksi.

136. Jeesus ilmoittaa itsensä elämän leiväksi.
Joh.6: 22-71.
Seuraavana päivänä kansa yhä viipyi meren toisella rannalla, kun he olivat nähneet, ettei siellä ollut muuta venhettä kuin se yksi ja ettei Jeesus mennyt siihen venheeseen oppilastensa kanssa, vaan että hänen oppilaansa lähtivät sillä yksinään pois. Nyt tuli venheitä Tiberiaksesta lähelle sitä paikkaa, jossa he, Herran kiitettyä ja siunattua, olivat syöneet leipää. Mutta kun kansa näki, ettei Jeesus ollut siellä eivätkä hänen opetuslapsensakaan, palasivat he venheisiinsä ja menivät Jeesusta etsimään Kapernaumiin.
Löydettyänsä hänet meren toiselta puolelta sanoivat he hänelle: Opettaja, milloin tänne tulit? Jeesus sanoi heille: Se on toden totta, ettette minua sentähden etsi, että olette nähneet tunnustekoja, vaan sentähden, etä saitte syödä noita leipiä ja tulitte ravituksi. Älkää harrastako saada katoavaa ruokaa, vaan sitä ijäiseen elämän pysyvää ruokaa, jonka Ihmisen Poika teille antaa, sillä sen on Isä, Jumala itse, varmaksi turvannut.
He sanoivat hänelle: Mitä meidän pitäisi tehdä harrastaaksemme Jumalallisia tekoja? Jeesus sanoi: Uskokaa hänen lähettämäänsä, sitä tekoa hän tahtoo. He sanoivat hänelle: minkä tunnusmerkin sinä teet nähdäksemme ja uskoaksemme sinua? Minkä teon tekisit? Meidän isämme söivät mannaa erämaassa, niinkuin on kirjoitettu: Hän antoi leipää taivaasta heille syötäväksi. Jeesus sanoi: Minä vakuutan teille: Ei Mooses teille antanut taivasta leipää, vaan Isäni antaa teille todellisen leivän taivaasta. Sillä se on Jumalan leipää, joka tulee alas taivaasta ja antaa maaailmalle elämää. He sanoivat hänelle.Herra, anna meille aina sitä leipää.
Jeesus sanoi heille: Minä olen elämän leipä. Ken minun luokseni tulee, sen ei tule nälkä ja ken minuun uskoo, sen ei tule koskaan jano. Mutta minä olen ennen jo sanonut teille: Te olette nähneet minut, mutta ette kuitenkaan usko. Mutta minun luokseni tulevatkin vain ne, jotka Isä minulle antaa. Ja minun luokseni tulevaa en minä heitä ulos. Sillä minä olen tullut alas taivaasta, en omaa tahtoani, vaan lähettäjäni tahtoa toteuttamaan. ja se on minun lähettäjäni tahto, etten minä nisitä hänen antamistaan yhtään kadota, vaan herätän ne viimeisenä päivänä. Sillä se on Isäni tahto, että kullakin, joka Pojan näkee ja häneen uskoo, on ijäinen elämä. Minä herätän hänet viimeisenä päivänä.

137. Minä olen elämän leipä.
Joh.6: 22-71.
Juutalaiset alkoivat murista keskenään, kun Hän sanoi: Minä olen se elämän leipä, joka on tullut alas taivaasta. He sanoivat: Eikö tämä ole Jeesus, se Joosefin poika, jonka isän ja äidin me tunnemme? Kuinka hän sanoo: Minä olen tullut alas taivaasta. Jeesus sanoi heille. Älkää napisko keskenänne. Ei kukaan voi tulla minun luokseni, ellei Isä, minun lähettäjäni, vedä häntä. Hänet minä herätän viimeisenä päivänä. Ennustajissa on kirjoitettuna: Kaikki sinun lapsesi tulevat olemaan Herran opettamia. Kukin siis, joka on Isää kuunnellut ja häneltä oppinut, hän tulee minun luokseni. Ei niin että joku muu joskus olisi nähnyt Isää, kuin se Hänen luotaan oleva. Hän vain on Isän nähnyt. Minä vakuutan teille: Ken minuun uskoo, hänellä on ijäinen elämä.
Minä olen elämän leipä. Isänne söivät mannaa korvessa, mutta kuolivat. Tämä on se taivaasta tuleva leipä ihmisten syödä ja elää. Minä olen se taivaasta alas tullut elävä leipä. Ken tätä leipää syö, hän elää ijäti. Se minun antamani leipä on minun lihaani. Sen minä annan , että ihmiskunta saisi elää.
Silloin juutalaiset taas kinastamaan: Kuinka tämä saattaa antaa lihansa meidän syödä? Jeesus sanoi: Minä vakuutan teille: Ellette syö Ihmisen Pojan lihaa ja juo hänen vertansa, niin ei teissä ole elämää. Ken minun lihaani syö ja minun vertani juo, hänellä on ijäinen elämä ja hänet minä herätän viimeisenä päivänä. Sillä minun lihani on todellista ruokaa ja minun vereni on todellista juomaa. Ken minun lihaani syö ja minun vertani juo, hän pysyy minussa ja minä pysyn hänessä. Niinkuin minä elän elävän Isäni, minun lähettäjäni kautta, niin sekin, joka minua syö elää minun kauttani. Tämä leipä on taivaasta alas tullutta. Se ei ole sellaista, jota isillänne oli. He söivät ja kuolivat. Tätä leipää syövä elää ijäti.

138. Henki se on, joka eläväksi tekee, ei liha vaikuta, ei kerrassaan mitään.
Joh.6: 22-71.
Tämän hän puhui opettaessaan Kapernaumin kokoushuoneessa. Tätä kuulleessan sanoivat useat hänen oppilaistaan: Tämä on kovaa puhetta, kuka tätä kestää kuulla? Mutta kun Jeesus itsessään tunsi oppilastensa sen johdosta napisevan, niin hän sanoi: Loukkaako tämä teitä? Entä kun näette Ihmisen Pojan nousevan sinne, jossa hän ennen oli? Henki on se , joka eläväksi tekee, liha ei vaikuta, ei kerrassaan mitään. Puhumani sanat, ne ovat henkeä ja ne ovat elämää.. Mutta teistäkin on muutamia, jotka eivät usko. – Sillä Jeesus tiesi jo alusta alkaen, ketkä ne olivat, jotka eivät uskoneet- myös kuka se hänen kavaltajansa oli. Hän sanoi: Sentähden minä olenkin sanonut teille, ettei kukaan voi tulla minun luokseni, ellei Isä anna sitä hänelle.
Siitä alkaen luopuivat useat hänen oppilaistaan hänestä eivätkä enää vaeltaneet hänen kanssaan.

139. Niin Jeesus sanoi niille kahdelletoista:
Joh.6: 22-71.
Niin Jeesus sanoi niille kahdelletoista: Ettekö tekin tahdo poistua? Siimon Kallio vastasi hänelle: Herra , kenenkä luoksi me menisimme? Sillä Sinulla on ijäisen elämän sanat ja me uskomme sekä olemme tulleet tuntemaan, että Sinä olet Jumalan Pyhä. Jeesus vastasi: Enkä minä ole valinnut teitä te kaksitoista? Mutta teistäkin yksi on perkele.
-Sen hän sanoi Juudaksesta, Simon Kariotilaisesta , sillä tämä oli kavaltava hänet ja kuului niihin kahteentoista.

140. Jeesus vastustaa farisealaisia y.m.
Mt. 15: 1-20; Mrk.7: 1-23.
Silloin tulivat Jeesuksen luoksi ne farisealaiset ja kirjanoppineet, jotka olivat tänne tulleet Jerusalemista. Kun he huomasivat muutamien hänen oppilastensa syövän saastaisilla, se on pesemättömillä käsillä- sillä eivät näet farisealaiset eivätkä muutkaan juutalaiset syö, ennenkuin ovat tarkoin pesseet kätensä, säilyttäen vanhinten perinnäissääntöjä: torilta tultuaan eivät syö ennenkuin ovat pirskoittaneet itsensä ja paljo muuta on, jota ovat ottaneet noudattaaksensa, niinkuin maljain, kiviastiain, vaskiastiain ja pöytäin pesemisiä - niin he sanoivat: Miksi oppilaas rikkovat vanhinten perinnäissäännön? Sillä he eivät pese käsiään syömään ruvetessaan.
Jeesus vastasi: Miksi te itse rikotte Jumalan käskyn teidän perinnäissäännöllänne? Oikein on Jesaias teistä ennustanut, te teeskentelijät, niin kuin kirjoitettu on: Tämä kansa lähestyy minua suullansa ja kunnioittaa minua huulillansa, mutta heidän sydämensä on minusta kaukana, ja heidän minun pelkäämisensä on opittuja ihmissääntöjä. Te hylkäätte Jumalan käskyn ja noudatatte ihmisten perinnäissääntöä.
Vielä hän sanoi: Somasti te kumoatte Jumalan käskyn noudattaaksenne perinnäissääntöänne. Mooses on sanonut: Kunnioita isääsi ja äitiäsi, ja : Ken kiroo isäänsä tai äitiänsä, hän on kuolemalla rangaistava. Mutta te sanotte: Olkoon ihmisen vallassa sanoa isälleen tai äidilleen: Se, millä minä olin velvollinen sinua auttamaan, se on korban, s.o. uhrilahja ja hänen ette enää salli mitenkään avustaa isäänsä tai äitiänsä ja sillä kunnioittaa heitä. Tällä ja monella muulla samallaisella säädöksellänne te teette turhaksi Jumalan sanan.
Sitten hän kutsui taas kansan luokseen ja sanoi: Kuulkaa minua kukin ja ymmärtäkää. Ei mikään mikä ihmisen ulkopuolelta menee hänen sisäänsä, voi häntä saastuttaa, vaan se mikä ihmisestä lähtee ulos, se ihmisen saastuttaa.

141. Ei sokea saata sokeata taluttaa. Mitä sydämestä tulee.
Mt. 15: 1-20; Mrk.7: 1-23.
Mutta kun hän oli kansan parista mennyt asuntoon, tulivat oppilaat ja sanoivat hänelle: Tiedätkö että farisealaiset loukkaantuivat kuullessaan tuon puheen. Mutta hän vastasi: Jokainen istutus, jota minun taivaallinen Isäni ei ole istuttanut, revitään juurineen ylös. Älkää heistä välittäkö, he ovat sokeita sokeain taluttajia. Mutta jos sokea ryhtyy sokeaa taluttamaan, niin molemmat kuoppaan putoavat. Sitten Siimon kallio ja muutkin oppilaat tiedustelivat sitä vertausta ja sanoivat: Selitä meille se vertaus.
Jeesus sanoi: Ettekö käsitä, että se kaikki, mikä ulkoa suun kautta menee sisälle, ei saastuta häntä, sillä se ei mene sydämeen, vaan vatsaan ja ulostuu luonnon mukaisesti, joten ruoka-aine puhdistuu. Mutta se mikä suusta käy ulos, se saastuttaa ihmisen, koska se tulee sydämestä. Sillä ihmisen sydämestä kuohuvat: pahat ajatukset, haureudet, varkaudet, murhat, aviorikokset, ahneus, häijyys, petollisuus, väärät todistukset, irstaisuus, kateellisuus, pilkanteko, ylpeys, kevytmielisyys. Kaikki tämä paha kuohuu ihmisen sisätä ulos ja saastuttaa ihmisen. Mutta pesemättömillä käsillä syöminen ei saastuta ihmistä.

142. Jeesus parantaa kananealaisen vaimon tyttären.
Mt. 15: 21-28; Mrk. 7: 24-30.
Sieltä läksi Jeesus ja meni Tyyron alueelle. Siellä hän poikkesi sisään erääseen taloon eikä tahtonut, että sitä saisi kukaan tietää. Mutta hän ei saattanut pysyä salassa, sillä muuan kreikkalainen vaimo, syntyään syrofoinikialainen, jonka pienessä tyttäressä oli saastainen henki, tuli heti hänestä kuultuansa hänen luokseen, heittäytyi hänen jalkojensa juureen ja huusi: Herra, Daavidin Poika, armahda minua! Riivaajainen vaivaa julmasti tytärtäni, minä pyydän sinua ajamaan sen pois hänestä. Mutta Jeesus ei vastannut hänelle sanaakaan. Niin hänen oppilaansa tulivat ja rukoilivat häntä sanoen: Laske hänet luotasi, sillä hän kulkee huutaen meidän perässämme. Hän vastasi: Minua ei ole vielä lähetetty muiden kuin Israelin huoneen kadonneiden lammasten luokse. Mutta vaimo tuli, kumarsi häntä ja sanoi: Herra, auta minua! Jeesus sanoi hänelle: Anna ensin lasten tulla ravituksi. Sillä ei ole soveliasta ottaa lasten leipää ja heittää penikoille. Vaimo sanoi: Se on totta, Herra! Mutta penikathan syövät niitä muruja, jotka putoavat heidän herrainsa pöydältä. Penikathan syövät pöydän alla lasten muruja. Silloin Jeesus sanoi hänelle: Oi, vaimo, suuri on sinun uskosi, tapahtukoon sinulle niin, kuin sinä tahdot. Näiden sanojen tähden, mene! Riivaajainen on lähtenyt tyttärestäsi. Vaimo meni kotiansa, havaitsi lapsen makaavan vuoteella ja riivaajaisen lähteneen ulos.

143. Jeesus parantaa kuuromykän.
Mt. 15: 29-31; Mrk. 7:31-37
Tyyron alueelta lähdettyänsä tuli hän taas Siidonin kautta Galilean meren luo Dekapoliin alueen keskitse, nousi vuorelle ja istuutui sinne, ja hänen luokseen tuli paljo kansaa tuoden mukanaan ontuvia, raajarikkoja ja paljo muita ja he laskivat heidät hänen jalkojensa juureen. Hän paransi heidät ja kansa ihmetteli nähdessään mykkien puhuvan, raajarikot terveinä, ontuvien käyvän, sokeain näkevän, ja ylistivät Israelin Jumalaa. Sinne hänen luokseen tuotiin myös eräs kuuromykkä ja he pyysivät hänen panemaan kätensä hänen päällensä. Mutta hän otti hänet erillensä kansasta, pisti sormensa hänen korviinsa, sylki ja koski hänen kieleensä, katsahti ylös taivaalle, huokasi ja sanoi hänelle:Effata- se on :Aukene, niin hänen kielensä side irtausi ja hän puhui selkeästi. Jeesus kielsi heitä sanomasta sitä kellekään. Mutta mitä enemmän hän heitä kielsi, sitä enemmän he julistivat. Ihmiset hämmästyivät ylen määrin ja sanoivat: hyvin hän on kaikki tehnyt, kuurot hän tekee kuuleviksi ja mykät puhuviksi.

144. Jeesus ruokkii 4000 miestä sekä suuren joukon naisia ja lapsia.
Mt. 15: 32-38; Mrk. 8: 1-9.
Niinä päivinä, kun taas paljo kansaa oli koolla eikä heillä ollut syötävää, kutsui Jeesus oppilaansa luoksensa ja sanoi heille: Minä säälin kansaa, sillä he ovat jo kolme päivää viipyneet luonani eikä heillä ole syötävää. Jos minä lasken heidät syömättä menemään, niin he nääntyvät tiellä, sillä muutamat heistä ovat kaukaa tulleet. Niin oppilaat sanoivat hänelle: Mistä me täällä erämaassa saamme niin paljon leipiä, että voimme noin suuren kansanjoukon ravita? Jeesus kysyi: Kuinka monta leipää teillä on? He vastasivat: Seitsemän ja muutamia kaloja. Silloin hän käski kansan laskeutua maahan, otti ne seitsemän leipää, kiitti, mursi ne ja antoi oppilailleen kansan eteen pantavaksi ja oppilaat veivät kansalle. Kalat siunattuaan käski hän nekin viedä kansalle. Koko kansa söi ja tuli ravituksi. Sitten he korjasivat ylijääneet palaset, seitsemän täyttä kopallista. Aterioivia oli noin neljätuhatta miestä, naisia ja lapsia lukematta.

145. Farisealaiset ja sadukealaiset vaativat merkkiä.
Mt. 15: 39- Mt. 16:4, Mrk. 8: 10-12
Senjälkeen Jeesus astui kohta oppilastensa kanssa venheeseen ja meni yli Dalmanutan kylän maille lähellä Magdalaa. Siellä tulivat farisealaiset ja sadukealaiset hänen luokseen, ryhtyivät väittelyyn hänen kanssaan ja kiusaamalla vaateivat häneltä tunnusmerkkiä taivaasta. Hän sanoi heille: Illan tullen te sanotte: Tulee pouta kun taivas ruskottaa. Aamulla: Tänään tulee rajuilma, sillä taivas on synkän ruskea. Te teeskentelijät! Taivaan muodon vaihdoksista te kyllä osaatte ilman vaiheita ennustaa, mutta aikain tuntomerkkejä ette osaa arvostella. Sitte Hän huokasi hengessään ja sanoi: Miksi tämä paha ja avionrikkoinen sukupolvi kaipaa tunnusmerkkiä? Mutta totisesti sille ei anneta muuta kuin Joonaan tunnusmerkki. Sen sanottuansa hän jätti heidät ja poistui.

146. Herra varoittaa farisealaisesta hapatuksesta.
Mt. 16: 5-12; Mrk. 8: 13-21
Poistuttuansa astui hän venheeseen ja meni taas ylitse toiselle rannalle. Rannalle tultuansa hänen oppilaansa huomasivat unohtaneensa ottaa leipää, eikä heillä ollut enää venheessä mukana muuta kuin yksi leipä. Jeesus sanoi heille: Katsokaa eteenne ja kavahtakaa farisealaista, sadukealaista ja Herodeksen hapatusta. Oppilaat ajattelivat keskenään: Hän muistuttaa, ettemme ottaneet leipiä mukaamme. Muuta kun Jeesus sen huomasi, sanoi hän heille: Te heikkouskoiset, mitä puhelette keskenänne siitä, ettei teillä ole leipiä muassanne? Ettekö vieläkään tajua ettekä ymmärrä. Onko teidän sydämenne paatunut? Silmät teillä on, ettekä näe ja korvat teillä on, ettekä kuule. Ja ettekö muista: Kun minä mursin ne viisi leipää viidelle tuhannelle, kuinka monta täyttä korillista palasia te korjasitte? He sanoivat hänelle: Kaksitoista. Ja kun mursin ne seitsemän leipää neljälle tuhannelle, kuinka monta täyttä kopallista palasia te korjasitte? He sanoivat: Seitsemän. Niin hän sanoi heille: ettekö vielä ymmärrä, etten minä puhunut teille leivistä, vaan kavahtakaa farisealaisten ja sadukealaisten hapatusta. Silloin he ymmärsivät ettei hän käskenyt kavahtamaan leivän hapatusta, vaan farisealaisten ja sadukealaisten oppia.

147. Jeesus parantaa sokean Betsaidassa.
Mrk.8: 22-26
Heidän Betsaidaan saavuttua tuotiin Jeesuksen luo sokea. He pyysivät hänen koskemaan häneen ja hän tarttui sokean käteen sekä talutti kylän ulkopuolelle, sylki hänen silmiinsä, pani kätensä hänen päälleen ja kysyi häneltä: Näetkö jotakin? Tämä katsahti ylös ja sanoi: Minä näen ihmisiä, sillä minä näen puiden näköisiä kävelevän. Sitten hän taas pani kätensä hänen silmilleen. Nyt hän parani, katseli terävästi sekä näki kaikki kaukaa ja selvästi. Sieltä hän lähetti hänet kotiansa sanoen: Älä mene kylään.

148. Kallion tunnustus.
Mt.16:13-28, Mrk.8:27-Mrk.9:1, Lk9: 18-27.
Ollessaan Filippuksen Kaisarean alueella rukoilemassa yksinäisyydessä oppilaineen, kysyi Jeesus heiltä: Kenenkä sanovat ihmiset minun Ihmisen Pojan olevan? Niin he vastasivat: jotkut Johannes Kastajan, muutamat Eliaan, toiset taas arvelevat Jeremiaan tai jonkun muun entisistä ennustajista nousseen ylös. Sitten hän sanoi heille: Mutta kenenkä te sanotte minun olevan? Niin Siimon Kallio vastasi: Sinä olet Voideltu ( Kristus, Mesias), sen Elävän Jumalan Poika. Jeesus sanoi hänelle: Autuas olet sinä Siimon Joonaanpoika, sillä sitä ei sinulle ole ilmoittanut liha eikä veri, vaan minun Isäni taivaissa. Mutta minä myös sanon sinulle: Sinä olet Kallio (Kefas, Petrus) ja tälle kalliolle minä rakennan minun seurakuntani eivätkä Tuonelan portit kukista sitä. Minä olen antava sinulle taivasten valtakunnan avaimet ja minkä sinä sidot maan päällä, se sidotaan taivaissa, ja minkä sinä päästät maan päällä, se päästetään taivaissa. Sitten hän vakavasti varottaen kielsi heidän kellekään sanomasta sitä, että hän on Voideltu.

149. Herra ilmoittaa ensikerran kärsimisestään.
Mt.16:13-28, Mrk.8:27-Mrk.9:1, Lk9: 18-27.
Siitä ajasta alkaen rupesi hän opettamaan ja selittämään oppilailleen, että hänen, Ihmisen Pojan, oli mentävä Jerusalemiin ja kärsittävä paljon sekä tultava vanhinten, ylipappien ja kirjanoppineiden hylkäämäksi. Lopuksi hän tapetaan ja kolmantena päivänä hän nousee ylös. Tämän hän puhui peittelemättä. Silloin Siimon Kallio otti hänet erilleen, alkoi nuhdella häntä ja sanoi: Älköön Jumala sitä sinulle salliko, Herra. Se ei saa sinulle tapahtua. Mutta Jeesus kääntyi pois Kalliosta, katsahti toisiin oppilaisiinsa, nuhteli Siimonia sekä sanoi: Poistu minun taakseni, Vastustaja. Sinä olet minulle pahennukseksi, sillä sinä et huolehdi jumalallisia, sinä ajattelet vain ihmisellisiä. Sitten hän kutsui luoksensa kansan ja oppilaansa sekä sanoi heille. Ken tahtoo minun jälkiäni kulkea, niin kieltäköön itsensä, ottakoon ristinsä ja seuratkoon minua. Sillä se ken yrtittää sieluansa säilyttää vältellen uhrautumista minun tähteni, hän hävittää sen, mutta se ken hukuttaa sielunsa minun ja ilosanoman tähden hän säilyttää sen. Sillä mitä hyötyä olisi ihmisen siitä, että hän voittaisi kaiken maailman, jos hän kadottaisi sielunsa. Tai mitä ihminen kykenee antamaan sielunsa lunnaiksi. Sillä sitä , joka häpeää minua ja minun sanojani tässä avionrikkoisessa ja rikollisessa sukupolvessa, häntä häpeää myös Ihmisen Poika tullessaan pyhine enkeleineen Isän kirkkaudessa maksamaan kullekin palkan hänen tekojensa mukaan. Minä sanon teille varmasti: Muutamat tässä seisovista eivät maista kuolemaa ennen, kuin he näkevät Ihmisen Pojan tulevan valtakunnassaan.

Inga kommentarer:

Skicka en kommentar