Hengenheimolainenko

Rovasti Ludvig Heumann(1869- 1918), suhteellisen nuorena syöpäleikkauksensa jälkeen kuollut baijerilainen "rohtotohtori" lienee niitä hengenheimolaisia, joihin Juho H Uoti viittaa Kotioppaassa mainitessaan rohtolan  tarjoamat tuotteet.
Rohtolalla hän ei tarkoita lääketieteen apteekkien lääkkeitä.  Ottaen huomioon varhainen aika 1912 ei niin mannermainen yrttilääketiede eikä paikallinen lääketiede olleet  mitenkään  kehittyneimmällä mahdollisella tasolla. Monen taudin etiologia oli täydellisesti hämärän peitossa. Mutta kokeellinen tietämys versoi.
http://de.wikipedia.org/wiki/Ludwig_Heumann
Uotin kirjastossa löytyy  erittäin hyvin suomennettu Rovasti Heumannin lääkkeet - kirjanen, jossa kumma kyllä terävää  suomentajaa vaatimattomasti ei ole ilmoitettu. Kirjanen on yrttien mainos,käyvät  hinnat myös ilmoitettuna (Smk)
Sitä paitsi Heumanin kuoltuakin virkeä  lääkeyrttientuotto- ja myyntifirma omasi sivufiliaalin  samalla kadulla kuin uotilaisia asui (Augusta Uoti).

Heumanin kirjassa myös mainitaan ystävällisesti viittauksena milloin kylpyhoidoistakin olisi apua, vaikka periaatteeessa aivan joka vaivaan Heumannilla oli jokin pilleri, jauhe, uute, voide, ulkoinen tai sisäinen Heumannin lääke. Uotilla taas oli  kylpyhoito-ohje joka vaivaan, voi  nyrkkisääntönä sanoa- miltei kärjistettynä rohtolan  linjaa  vastaan.

Jos katselee rohtotohtorin  kirjan reseptien kokoomuksia, niihin  sisältyi tämän maailman alkuaineita, vismuttia, elektrolyyttisuoloja eri muodoissaan, erittäin runsaskokoomuksinen yrttiaineisto jokaisessa tabletissa.

Tästä  saksalaisen kirjallisuuden  tarjoamasta alkuaineiden ja  yrttien sekamelskasta Juho Uoti seuloi esiin muutaman suomalaisen rohtokasvin ja korostaen käytti vain yhtä rohtoa tai ryytiä    kerrallaan. Kaikenlaisia  erikoisia ja itse asiassa  toksisuuden rajamailla olevia molekyylejä J H Uoti suorastaan kauhistui. Arseenikin vilahti Heumannin kirjassa.

Kotiopas oli ilmestynyt 1912 ja siinä JH Uotilla oli omintakeisesti valoitettu suomenkielinen anatomian ja fysiologian jakso. Uotilla oli  termejä, joita hän itse oli ilmeisesti hahmotellut parhaimmaksi kuvaajaksi- ilman minkään kielilautakunnan seulaa. Heumannin kirja, muutamaa vuotta myöhemmin suomennettu,  taas antoi hämmästyttävän hyvällä suomenkielellä samoja tietoja - koettaen asentaa kuvauksia yhä tarkemmaksi -ja samalla antaen  kirkkaan heijastuksen tiedon tasostakin. Esim struumasta ei tiedetty, miten se leviää. Leviääkö se veden kautta  vai ei? Jossain kylässä kaikki juovat samaa vettä ja   kylien kesken on tässä struuman leviämisessä eroja...Heumann kertoo  myös diabeteksen diagnosoimisesta ja diabeetikkojen  sairaalloisuudesta, mutta mainitsee myös insuliinin ilmestyneen avuksi. Kotioppaassa Juho Uoti ajattelee  jossain vaiheessa munuaisen vikuuntumisen olevan diabeteksen syitä, koska se päästää niin suuret määrät sokeria läpi.

Pian, tässä kuussa, pääsee julkisuuteen M Kalskeen  historiallinen kirja   Kotioppaan syntymisen  taustasta Juho Uotin ja Augusta Uotin  ajoista.
Kun ajattelee lääketieteen sen aikaista voimattomuutta ja toisaalta yrttilääketieteen  yrttien tuntemattomia vaaroja ja apteekkien  arsenaalin vähäisyyttä on loogista, että  kolmas tie, välttää lääkkeitten ja yrttien vaaroja ja turvautua luontaiseen vesihoitoon oli kuin puun ja kuoren väliltä neuvonantoa kansalle, joka kärsi mitä moninaisimmissa vaivoissa.

Yrttituntemus  on suunnattomasti edistynyt  viime vuosina molekyylibiologian tekniikan edistyksen ohella ja johdosta. Onhan  kasvikunnan erilaisten molekyylien parisatatuhantinen  joukko  varmasti tuottava parantumista. Onhan se sanottu jo Ilmestyskirjassa, että on puita, joiden lehdet ovat parantavaiset ja ne antavat joka kuukausi jotain parantumista- tiedon tiestysti lisääntyessä. Ja vedet tulevat olemaan kirkkaita ja hyviä. Nyt 2012 ymmärretään mitä on hyvä vesi!