KOTIOPAS: 22 = Ruokavaliosta

Pastori Juho H Uotin ravitsemusohjeissa oli hallitsevana tekijänä ruoan terveellisyys, mutta toisaalta hänen askeeetisuutensa on nykyajale liian kova sanoma, vaikka mahdollisesti hänen ohjeensa tuottaisivat enemmän fyysistä terveyttä..

KOTIOPAS Ruokavaliosta

Sivut 208-210.

tarkoitetaan sellaisten ruokain valintaa, jotka soveltuvat johonkin sairaustilaan. Sellaisissa ovat määräävinä tekijöinä: se elin, joka on heikontunut; se ympäristö, jossa ollaan; potilaan ruumiinrakenne; potilaan ympäristön henkiset ja suoranaiset vaikutukset; ne aineet, joiden läsnäoloa tarvitaan heikontuneessa elimessä, synnyttämässä elintä toiminnassaan tukevaa ja avustavaa väreilyä. Näillä perusteilla etsitään ja ko´etellaan ruokalajia, joka synnyttää tarvittavaa aallokkoa, s.o. jolla on sellainen ominaisväreily, että se saattaa synnyttää sulatusnesteiden siihen vaikuttaessa runsaammasti juuri sellaisia kokoomuksia, joilla on sellainen ominaisväreily, siis sama tai sointuinen, kuin sairastuneiden elinten tai kudostenkin, voidakseen sinne pysähtyä, mutta myös samalla heikontavaa ulkopuolista väreilyä tukehuttava.

Tällainen apu on usein saatava vasta useiden kokeilujen ja tunnuttelujen jälkeen, ja soveltuu vain ulkoisten ja sisäisten vaikutelmien pysyessä samoina. Jos ne tai jotkut tai vain joku niistää, muuttuu, niin on saatava uusi ruokavalio.

Yhtäläisiä ruokavalioita saatetaan käyttää yhtäläisissä taudeissa ja yhtäläisissä ympäristövaikutuksissa.

Ruokavaliota on otettava huomioon elimistön kovissa uupumuksissa ja vain sinä aikana, kuin käypä elin sitä apua välttämättä tarvitsee. Sillä pitemmältä käytettynä se alkaa heikontaa elintä.

Tällainen apu on tuntuvampi tilapäisissä elinheikkouksissa ja avustavat vain heikontunutta elintä ja kudosryhmää. Mutta verenkierron häiriöitä ei tällä tavalla voida ensinkään auttaa. Se saatetaan tehdä vain kylvyillä. Kylvyillä voidaan myös pikemmin ja varmemmin vahvistaa uupunutta, jopa sairasta, elintä Ruokavalion tehtäväksi jää vain olla haittamatta kylpyjen vaikutuksia.

Ruokavalioita valmistettaessa on huomioon otettva:

1) Että ruokalaji on helposti sulava ja

2) Että se sisältää sekä puiden ja pensaiden tuottamia hedelmiä ja marjoja että eri viljalajien jyviä tai muita maan tuotteita sopivaan muotoon ja soveltuviin suhteihin laitettuina.

Helpoimmin sulavaa ja tarkoitustaan vastaavinta on hienonnettuihin hedelmä- ja marjahilloihin sekoitaa jyvälajien jauhoja ja sotkea puuroksi, johon sekoitetaan luonnollista tai keinotekoista hunajaa ma´un mukaan. Eri elimien kivuissa käytetään eri hedelmä- ja marjalajien sekä eri jauholajien yhdistelmiä. Sellaisia hillopuuroja syödään keittämätttöminä.

KOTIOPPAAN HAKUSANAT

Sivulla 291-292 Hakusana Ravitseminen

Ravitsemisen tarkoituksena on tuottaa ruokana ja juomana ruumiiseen niitä aineksia, joita ruumis tarvitsee kudoksien rakentamiseen ja kunnossa pitoon sekä lämpöön.

Ruokana ja juomana on siis käytettävä sellaisia aineita, jotka parhaiten soveltuvat tuohon tarkoitukseen ja myös siinä muodossa, joka parhaiten vastaa sellaista tarkoitusperää.

Liika paljon syönti vahingoittaa ruo´ansulatuselimiä ja silloin menee ravintoaineita hukkaan.

Liika vähän syönti heikontaa elimiä ja voimia.

Liika harvoin syönti johtaa lii´alliseen vatsan täyttämiseen ja heikontaa sekä laajentaa vatsaa.

Liika usein syönti ei annan vatsalle tarpeellista lepoaikaa.

Kolmasti päivässä syönti on isoille ihmisille kohtuullista. Lapset kaipaavat saada välipalaa, mieluummin kuivassa muodossa.

Luonnollisin ruoka ihmiselle on se, minkä eläimet ja kasvit varaavat jälkeläisilleen tai niiden avustajille, niinkuin puiden, pensasten ja kasvien hedelmät sekä siemenet, mesi, maito, munat.

Mutta muitakin kasvien tuotteita, samoin eläintenkin, saatetaan käyttää hyväksi, vaikka ne eivät enää ole yhtä edullisia. Eritoten lämminveristen eläinten muut tuotteet ovat lii´an lähellä ihmisruumista, joten niiden ainekokoomukset saattavat sellaisenaan mennä vereen, sitä pilaamaan.

Ravintoainekset sulavat sitä helpommin, mitä luonnollisemmassa muodossa ne nautitaan s.o. raakoina.

KOTIOPPAAN sivulla 296- 297 on hakusana Ruoka.

Ruokamme, jota syömme ja juomamme, jota juomme, vaikuttaa ruumiiseemme. Kullakin erilailla laitetulla ruo´alla on erikoinen vaikutuksensa. Kullakin eri ruokalajilla on eri vaikutuksensa. Kukin eri hedelmälaji, eri marjalaji, eri jyvälaji y.m. vaikuttaa omalla ominaisväreilyllänsä. Myös kukin sekoitus vaikuttaa omalla tavallaan. Kukin juomalaji samoin.

Kukin tällainen vaikutus kohdistuu johonkin erikoiselimeen joko heikontavasti tai vahventavasti ja tekee sen enemmässä tai vähemmässä määrin.

Tästä syystä on kunkin aina otettava vaari eri ruoka- jopa juomalajien vaikutuksista ruumiissaan. Kaikki kiihoittavat tai huumaavat aineet ovat tarkoin vältettävät kaikissa ruoka- ja juomalajeissa, niinkuin väkiaineet, tupakka, kahvi tee, mausteet y.m.s., mutta myös niiden ruumiinlämpöä kylmempinä käyttäminen, samoin myös kaikki ravitsemattomat sekoitukset ruoka- ja juomalajeissa ovat vältettävät, niinkuin sakkariini, hiilihappo y.m. Myös happamet ja suolaiset ruo´at ovat haitallisia.

Ihminen saa syödä vain saadakseen ravintoaineita ruumiiseensa ja juoda, saadakseen tarvittavan vesimäärän ruumiiseensa.

Kaikki syöminen ja juominen nautinnoksi tai suoranaiset nautintoaineet ovat kiellettyjä.

Kunkin tulee välttää sellaisia ruoka-tai hedelmä- y.m. lajeja, joiden huomaa heikontavan jotakin ruumiin elintä. Ja käytettävä on vain sellaisia, jotka vahvistavat ruumiin elimiä.

KOTIOPPAAN hakusana Paastoaminen Sivu286- 287

Paastoaminen hyödyttää ruumista sen kautta, että kun ruumiiseen ei yhä tule uusia ravintoaineita, niin alkaa elimistö käyttää hyväkseen siellä ennestään kudoksissa olevia ravintoaineksia muodossa tai toisessa ja muodostella niitä tarvittaviin muotoihin. Elimistö tulee siten pakoitetuksi muodostelemaan käsillä olevia ravintoaineksia sellaisiksi, joita ruumiin kudokset tarvitsevat. Siis harjoittamaan säästelijäisyyttä. Jos ruo´ansulatuskanavaan tulee runsaasti ravintoaineita, niin otetaan siitä vainne aineet, joita tarvitaan ja muu osa kulkee hyödyttömänä pois. Sillä, että ruumiin sisäistä toimintaa jännitetään muodostelemaan ravintoaineita tarpeen mukaan, on kauvas kantava hyöty olemisemme kysymyksessä. Ruumiin sisänen elämä kehittyy itsenäisemmäksi ja voimakkaammaksi sekä kykenevämmäksi käyttämään tyynemmin ravintoaineksia.

Mutta tällä on kantavuutta myös siihen elämään, johon tästä elämänmuodosta muutamme, ja jossa elimistön ravitsemuskysymys riippuu siitä, kuinka kykenevä elimistömme on käyttämään hyväksensä sitä ainetta, joka sitä ympäröi, ja jossa se on kaikkialla. Sillä kaikkialla, missä tajunta elää, käyttää se ainetta verhonaan ja sillä on aina samat alkisnakaikissa muodoissaan.

KOTIOPPAAN hakusana Tahdon tarmo sivu 250

Tahdon tarmoa kasvattaa kaikellaiset aistien ja vaistojen vaatimusten kieltäymykset: Luopuminen kaikista nautinto-, kiihoitus-, mauste- ja herkutteluaineista, ynnä kaikki henkinen kieltäytyminen: Kaikenlaatuisen itseäkkäisyytensä kukistaminen.

Ruumiin elinten jäntevyyden kehittäminen taphtuu ruumiin terveyttä suojelemalla, sitä karaisemalla ja sitä ahkerasti harjoittamalla erilaisiin tehtäviin.

Ruumiin ravitsemuselinten kehittäminen vaatii yhä uusiintuvia paastoja ( ks. paastoaminen), että elimet tulevat pakoitetuksi tulemaan toimeen omin neuvoinsa, ja että erittäinkin ruumiin sienimäiset kasvisolut (mitokondriat) pakoitetaan yhä enemmän kehittymään niiden ainekokoomusten valmistamisessa, joita ne itse ja koko ruumis tarvitsee, käytettävänä olevista aineista ( beetaoksidaatio ja sitruunahapposykli).

KOTIOPAS: 13 = Aurinkokylpy, 14 = Ilmakylpy. S.193-195

(Sivu 193) Hoitotavoista 13, 14,

13 = Aurinkokylpy otetaan päivänpaisteisessa paikassa tilaisuuden mukaan lautojen tai vahvojen villavaatteiden päällä tai verkossa, ja lähelle varataan kylmää vettä.. Sitä ei saa kohta suoraan ottaa vartalolle ja päälle, vaan on ensi kerroilla otettava paljaaksi vain jalka- ja käsivarret ja välillä huuhdottava niitä ja kasvoja noin joka 20 minuutin kuluttua viisi minuuttia kylmässä vedessä ja jätettävä kuivaamatta auringonpaisteeseen. Jos sittenkin rupeaa tuntumaan väsymystä, niin on vetäydyttävä varjoon, ett´ei ainakaan pääse mitään uupumusta.

Totuttua valon vaikutuksille, otetaan aurinkokylpyä koko ruumiille ja samoin vuorotellen vilpoista huuhtelua tai kylpyä 10. min. tai uintia 5 min. Jos tukka on ohut, niin huuhdotaan pääkin hyvin, mutta kuivataan ja suojataan villaisella auringon paisteeseen mentäessä.

Jos tukka on vahva, niin huuhdotaan vain kasvoja runsaasti.

(Sivu 194)

Silloin ei tarvitse päätä suojata muuta, kuin kylpyjen alkuaikoina. Mutta jos pää alkaa särkeä, niin on pää joka tapauksessa usein pestävä, mutta suojattava hyvästi paisteessa sekä muutenkin siksi, että hyvin kuivuu. Yhtämittaa ollaan valossa kylpyjen välillä 20 - 40 minuuttia. Koko kylpyaikaa jatketaan siksi, että alkaa vähän väsyttää, ½ - 3 tuntia, uupumukseen asti ei olla. Kylpy lopetetaan huolellisella huuhdonnalla, (vesi)kylvyllä tai uinnilla. Paisteessa oltaessa käännellään usein eri puolta aurinkoon. Kylvyn jälkeen kävellään siksi, että tulee tasainen olo.

Auringon sekä lämmittävät että läpitunkevat säteet, vaikuttavat ruumiin omaa toimintaa avustavasti ( katalyyttisesti) toisaalta yhdistyksiä synnyttävästi ja toisaalta hajoittavasti. Siksi ne synnyttävät ruumiissa lii´aksi kuumuutta ja vereen runsaasti hajoitustuloksia. Silti on kylmillä vartalokylvyillä ahkerasti johdettava pois ruumiista kuumutta ja hikireikien kautta hajoitustuloksia.

Jos tulee jotakin pahoinvointia, niin on vilposia kylpyjä yhä uusittava ja erittäin, jos kuumetta syntyy, niin on, ja muulloinkin, jos ei ole otettu jalka- ja käsivarsikylpyjä, lisättävä kylpyihin jalka-ja käsikylpy, sekä höyrynhengitys ynnä kuumennusta (kuuman veden hörppiminen) ja kivennäisjauhelmaa.

Vartalon, kaulan ja pään peitteinä käytetään villavaateita.

(Ps. Kauko J Uoti toteutti aurinkokylpyjen mahdollisuuden rakentamalla Lempäälän Luonnonparantolan alueelle miesten aurinkolavan  keskelle metsikköä ja naisten aurinkolavan toimiston yläkatolle pystytetylle parvekkeelle, johon asennettiin suojaseinät kesäajaksi. näissä isoissa aurinkotiloissa oli puisia kaltevia  lavereita, jotka voitiin asettaa sopivasti aurinkoa kohden Miesten aurinkolavaa ei ole nykyisin alueen jouduttua myyntiin. Naisten aurinkolavaa käytetään tavallisena parvekkeena. uinnin yhteydessä auringonottoa voi suorittaa uimakopeilla, jotka kuuluivat parantolan varustuksiin alkuajoista lähtien /plmb) .

14 = Ilmakylpy on voimakas keino saattamaan ihon verenkiertoa vilkkaampaan toimintaan kestääkseen (=jolloin iho kestää) paremmin ulkoisten lämpösuhteiden vaihteluja. Sillä juuri ihoverenkierron toimintakyvystä riippuu suuressa määrässä ruumiin pintakerrosten ja niiden alla olevien kudosten suojeltuminen. Ja itse ihon toiminnasta riippuu äärettömän paljon koko ruumiin terveys, sillä ihon hikihuokoset täyttävät sangen tärkeän tehtävän erittiminä veren puhdistamisessa. Jos se toiminta ehkäistyy, niin siitä seuraa vaikeita ihotauteja ja munuaisten tehtävä tulee vaikeaksi, jopa ylivoimaiseksi, ja tuottaa usein verenmyrkytyksiä.

On silti hyvin tärkeätä, että ihon hoidolle sekä tasaiselle karkaisulle annetaan suuri merkitys.

1. Ihon hoitoon kuuluu ihohuokosien puhtaanapito ja verenkierron huolehtiminen verinahassa.
2. Ihon karkaisuun kuuluu, asettaa iho ilman vaikutukselle altiiksi.

Edellistä toteutetaan ihon höyryytyksillä ja kylmillä pyyhkimisillä sekä hieromisilla, jättämällä iho kosteaksi, itsekseen kuivumaan.

Jälkimäistä toteutetaan olemalla joko ulko-tai huoneilmassa paljaalla iholla 20-60 minuttia ja kostuttamalla ihoa kylmään veteen kastetulla pyyhimellä aina, kun se ehtii kuivua.

Ilmakylpy ( nr14) sovitaan muiden kylpyjen, esim. höyrykylpyjen, vartalon kylmän hieronnan ja v. kylvyn y.m. jälkeen sekä yhteyteen, esim. lämmittävää kylmää raajakylpyä otettaessa y.m. Myös se soveltuu aurinkokylvyn yhteyteen ja saattaa senkin vaikuttavammaksi.

Päivitys 22.8.2012 plmb

KOTIOPAS 1912 : Luontaisen terveydenhoidon neuvojat S. 24

Tämä otsikon kappale on niin tyypillistä pastori Juho Uotin tekstiä, että on syytä elävöittää hänen suositun opaskirjansa muisto kopioimalla tämän kirjan esipuheen neljäs kappale Internetille. ( lb)

Kpl IV. Luontaisen terveydenhoidon neuvojat ( Ss. 24- 32)

Vaikka tässä kirjassa esitetään kaikki niin suorastaan käytäntöön otettavassa muodossa, kuin se saattaa olla mahdollistakin, niin on kuitenkin luonnollista, että toinen kykenee ohjeet saattamaan käytäntöön hyötyä tuottavammin, kuin toinen. Ja sen lisäksi, kun juuri tällä alalla luontaiset kyvyt ja lahjat merkitsevät äärettömän paljon, niin kehittyy asiain tila siihen, että aina ilmestyy sellaisia henkilöitä, jotka käyttävät naapuriensa ja ympäristönsä siunaukseksi tuota hoitotapojen syvempää ymmärrystään ja niitä lahjoja, joita heille on annettu sekä haluna hoitaa sairauksia että intona yhä syventymään ja kehittymään sillä alalla.

Erittäin v e r e n k i e r r o n t i l a n tunteminen on sellainen, jonka täytyy harjoittelemalla päästä tuntemaan. Ja sen tietäminen on tärkeätä, sillä juuri s i l l ä p e r u s t e e l l a   m ä ä r ä- ät ä ä n   k y l p y l a j i t. (S. 24)

Kaikellaisten kipujen tuntumukset kyllä ovat hyvänä johteena pääsemään perille, samoin muut seuraamukset. Mutta erittäin silloin, kuin ei niitä kumpiakaan sanottavasti tunnu, on eduksi tietää v e r e n p a i n e ja m ä ä r ä.

Niitä tietämään johtaa: 1) Ihon väri. 2) Ihon lämpimyys. 3) Ihottumat. 4) Verisuonien laatu ja näkö. 5) Silmien ilme ja sen teräkehä. ( http://irisdiagnostics.eu/)
6) Ainekerrostumien laatu ja runsaus sekä asema ruumiissa. 7) Yskösten laatu. 8) Ulostusten laatu. 9) Hikoilemispaikat ja hikoilu. 10) Alinen silmälauta sisäpuolelta.

Tähän kaikkeen tarvitaan kuitenkin pitempää harjaantumista ja kokemusaikaa.

Liikaverisyyttä vartalossa, kaulassa ja päässä sekä vähäverisyyttä raajoissa osoittavat kaikellaiset kolotukset, jumotukset ja repimiset raajoissa; kipeät, heltyneet, tulehtuneet, turvottuneet ja rustottuneet jäsenkohdat; ihottumat, visvoittumat, rohtumat, syyhelmät, savipuolet y.m. käsissä ja jaloissa jne. sekä tulehdukset, ajettumat, pistokset, säryt, pakoitukset y.m. vartalossa, kaulassa ja päässä.

Kivut eri kohdissa johtavat löytämään eri elimien tauteja. Niinpä hellyys ja arkuus sydän kuopassa sekä oikeassa kyljessä alempien kylkiluiden kohdalla osoittaa kipua maksassa. Paisutus ja turvotus sekä arkuus rinnanalustassa osoittaa kipuja vatsassa. (S. 25)

Kivut ja kurina suolistossa osoittaa siellä tauteja. Puutuminen ja pistely sydämen kohdalla sekä sen häiriintynyt lyönti osoittaa sen sairaloisuutta. Hengenahdistus osoittaa hengityslihasten tulehtumista. Kivut keuhkojen kohdalla osoittavat niiden vikaantumista. Kivut vatsanpohjassa siellä olevien elinten vikoja. Arkuus keskiselässä kahden puolen selkärankaa osoittaa munuaisten vikaantumista. Kivut vasemessa kyljessä, alempien kylkiluiden kohdalla, osoittavat pernavikoja. Tursastuma kaulassa, kurkunpään edustalla, osoittaa kilpirauhasen vikaantumista. Tursastuneet posket ja leukaperät osoittavat siellä olevien rauhasten kivulloisuutta jne.

Jos iho on k a l p e a, niin se osoittaa, pintaosien verettömyyttä. Jos iho on kellertävä ja ruskeapilkkuinen, niin se osoittaa maksassa vikoja. Jos iho on näppyläinen ja pisamainen, niin se osoittaa veren pilaantumista ja huonoa ihon toiminta.

Jos iho on kylmä, niin se osoittaa sekä valtimo- että laskimoveren puutetta. Jos jossakin ruumiinosassa tuntuu kylmältä, niin se osoittaa tulehduksia sisemmissä osissa. Jos ruumiissa käy kylmän väreitä, niin se osoittaa tulehduksia vartalo-osan hermostossa. Laskimosuonityrät osoittavat laskimojen heikontunutta toimintaa. Liian pienet laskimosuonet osoittavat heikkoa verenkiertoa ja laajentunutta sekä osalta uupunutta sydäntä. Vetiset silmät osoittavat verentungosta päässä. Erikoiset merkit teräkehän eri osissa osoittavat erilaisia vammoja eri elimissä. ( S. 26)

Erilaiset ainekerrostumat ja kerääntymät jäävät sellaisiin kudoksiin, joissa laskimojen verenkulkua ahdistamisen tähden veri saa korkeamman paineen. Ne osoittavat siis huonoa verenkiertoa ja verentungosta kohdillaan ja sitä seuraavia vaaroja. Läpikuultava ja rakkulainen ysköslima osoittaa keuhkoissa tulehdusta. Sakeampi keltaisen harmaa lima ilmaisee ärtymää ja kalvoiset vihertävänkeltaiset yskökset osoittavat keuhkomätää.

Kellertävät, sileäpintaiset, pötkömäiset ulostukset ilmaisevat tervettä suolistoa. Isommat, kovat kappaleet osoittavat tulehduksia ohutsuolistossa. Pienemmät pyöreähköt kappaleet osoittavat tulehduksia paksusuolessa. Sulamattomat ruoanjätteet ja loiset suolistossa osoittavat ärtymiä ohutsuolistossa. Vetelät ulostukset osoittavat ärtymiä paksusuolessa. Vetelät ja lisäksi sulamattomat ulostukset osoittavat ärtymiä koko suolistossa. Se kaikki saattaa olla isommassa tai vähemmässä määrässä. Ulostuksen näköön vaikuttavat myös eri sulatusrauhasten jopa suoliston imusuonien vieläpä erittimienkin taudit. Helposti hikoilevien kohtien kudoksissa on suurempi verenpaine. Liikahikoilemiseen taipumus johtuu sisustulehduksista. Kudoksista hien mukana valuvat liuvokset antavat hielle erikoisia hajuja. ( S. 27)

Suuriarvoisin kaikista verenkierron tilan tutkimistavoista on s i l m ä n
a l a s v e d e t y n  a l a l u o m e n  s i s ä p u o l e n  t a r k a s t u s . Se kuvastaa koko vartalon, pään ja kaulan verenkierron tilaa ja kudosten laatua sekä verenpainetta kudoksissa ja hiussuonissa. Tämän rinnalla ovat muut havaintokeinot hyviä varmistajia, erittäinkin siksi, että opitaan tätä tapaa käyttämään. Sillä kudosten y.m. tilan arvostelua häiritsevät hyvin suuresti kaikellaiset silmäviat ja yksilöllisyydet.

Alasvedetyn oikeanpuoleisen silmän alemman silmälaudan sisäpinta kuvastaa vartalo-osan kudoksien l i i k a- ja v ä h ä v e r i sy y t t ä sekä v e r e n p a i n e t t a kudoksien h i u s-
 s u o n i s s a  niin, että ta`in osa kuvastaa p ä ä t ä ja k a u l a a . Senjälkeinen osa kuvastaa 
h a r t i o i t a. Keskiosan nenänpuoleinen puoli osoittaa
m a k s a n  tilaa noin kolmanneksen matkaa. Sitten  o i k e a n   k e u h k o n   t i l a a   noin 2/3 asti ja loppuosa sivulle päin m u i d e n   e l i n t e n   ja  k u d o s t e n   tilaa keuhkojen ja vatsan seudussa. Silmälaudan etuosan nenänpuoleinen puoli osoittaa m u n u a i s t e n  tilaa, Senjälkeinen s u o l i s t o n   t i l a a ja sivuosa m u i d e n k u d o s t e n tilaa suolistoseudussa. Etureuna osoittaa tilaa k o h d u s s a sekä siitin- ja virtsaelimissä.

Harjaantumisen kautta silmä kykeneen määrittelemään tarkemmin kuvastuskohtien rajat. ( S. 28)

Veren ja kudosten tiloissa eroitetaan seuraavat laadut:
1) L i i k a -  ja v ä h ä v e r i s y y s : Kohta hyvin verevä tai veretön. Se osoittaa samalla verenpainetta.
2) T u l e h t u m a: Vertyneisyys vetistä.
3) K u i h t u m a t i l a: Veretön kohta kuivahko.
4) Ä r t y m ä t i l a: Vertynyt kohta röyhyistä, epätasaista.
5) M ä r k i m ä t i l a: Kuvastuskohdassa pieniä märkäpäitä.
Näitä eri tiloja harjaantuu silmä vähitellen eroittamaan ja käsittämään, jopa hyvinkin tarkoin löytämään kipeän kohdan, vieläpä silloinkin, kuin elimet kuvastuvat samaan kohtaan.

Vaseman silmän alisen silmälaudan sisäpuolella kuvastuu vaseman ruumispuoliskon elimiä juuri kuin oikeassa silmässä oikean puolisen ruumispuoliskon elimiä ja kudoksia. Ne elimet, jotka ulottuvat myös sille puolelle, tai joita on kummassakin ruumispuoliskossa, kuvastuvat kohdallaan. Mutta siellä kuvastuu erikoisesti sydän keskiosassa nenän puolella, vatsa nenänpuolen etuosasta viistoon keskiosaan ja sivulle päin, ja perna siitä jatkona sivulle päin.

Jos rinnan käytetään hyväksi kipujen tuntumuksia ja ulkoisia sekä sisäisiä vaikutuksia, vieraiden aineiden kertymiä y.m., niin päästään aina varmuudella taudin perille.
( S. 29)

Kun tauti on tunnettu, niin on päästävä selville, mikä hoitotapa tarvitaan poistamaan tautia.

Kun tiedämme, että tauteja synnyttävät verenkierrontilat johtuvat siitä tajunnasta, joka vallitsee ruumiin hyödystä siinä hermokeskuksessa ( aivot, pidennetty selkäydin, selkäydin tai joku hermosolmu, isompi tai pienempi), joka ohjaa sairastuneen elimen verenkiertoa, niin ymmärrämme, että taudin poistamiseen tarvitaan tuon harhaanviedyn tajunnan muuttaminen sellaiseksi, että saadaan verenkiertoon tarvittava muutos. Tällainen muutos tapahtuu samoja teitä, kuin erehdyskin syntyi, nimittäin ulkoisten ja sisäisten aistimusten sekä sisäisten käskyjen aiheuttamina. Aistimukset tulevat hermosäikeita myöten ilmoituksina ruumiin tai sen elinten tiloista tai tarpeista. Käskyt tulevat suorastaan sielusta tai hengestä. Sillä ihmisessä on kolme ruumista sisäkkäin yhtyneenä toisiinsa, ei solusolulta, sitä vähemmän ainehiukkas ainehiukkaselta, vaan hermokeskuksisttain. Yhdistäjänä ei ole aine, vaan a a l t o l i i k e v i r e ruumiin hermokeskuksen h e r m o s o l u a i n e e n ja sielun vastaavan hermokeskuksen
v ä l i t y s k u d o n n e a i n e e n välillä. Välityskudonneaine liittyy sielun hermokeskuksien 
h e r m o s o l u i h i n. Sielun hermokeskuksiin taas liittyy ihmishengen ruumiin hermokeskukset vastaavan laatuisesti. ( S. 30)

ihmisen kolme ruumista, jotka ovat näin toisiinssa aaltoliikevireellä y.m. liitetyt, kuuluvat kolmeen eri elämänvyöhykkeeseen, jotka voivat vapaasti risteillä toisiansa samassa tilavuudessa, ensinkään toisiansa koskettamatta muulla, kuin sanotulla tavalla. Tästä huomaamme, minkä suuren suoranaisen henkisen painostuksen alaisena kukin ruumiin hermokeskus on. Myös ymmärrämme tästä, että yhtämittaa korjautuu henkistä tietä kaikellaisia verenkiertovirheitä.

Tämä kohta selvittää myös meille, millä tavalla parantuminen saattaa tapahtua suorastaan henkistäkin tietä. Mutta kun tällainen parantaminen saattaa tapahtua vain silmillemme näkymättömien ja siihen kykenevien apulaisten avulla, ja kun sellaisia seuralaisia on vain niillä, joilla on p a r a n t a m i s e n  l a h j a, niin tämän kohdan laajempi selvitteleminen ei kuulu tämän kirjan piiriin. Tässä kirjassa käsitellään vain niitä tapoja, millä saadaan syntymään ulkoista kosketustietä sellaisia aistimuksia hermokeskuksien tajuntaan, joita kulloinkin tarvitaan, korjailemaan virheellisiä verenkiertotiloja ruumiissa.

Kun ruumiimme hermokeskukset ovat näin henkielämämme yhteydessä, niin ymmärrämme, miksi ruumiimme terveys niin kovin riippuu mielialoistamme ja koko henkisestä elämästämme. ( S. 31)

Tästä myös johtuu, että paraneminen, sekin, joka nojautuu luonnonlakien vaikutukseen ruumiissamme, on lähes kokonaan riippuvainen henkimaailman vaikutuksista henkiseen elämäämme ja loput ympäristöstämme: Luottamushenkilöistämme, ystävistämme y.m.s.

Ei siis läheskään ole kaikki ratkaistu sillä, että on mahdollisuus saada hyvät ja oikeat neuvot. Siihen tarvitaan ehdottomasti hyvän henkimaailman apu ohjaamaan saamaan oikeat ohjeet, estämään virheitä ohjelman käytäntöön panossa, innostamassa kestävään, riittävään jatkamiseen, suojelemaan terveyttä haittaavista menettelyistä hoidon aikana, jopa suorastaan sisäisesti ruumiissa vaikuttamaan tauteja poistavia toimintoja elimistössä ja muissa kudoksissa, s. o. ohjaamalla ja siunaamalla kaikkea toimintaa terveyden suojelemisessa ja palauttamisessa.

Mutta tähän tarvitaan rukousyhteyttä hyvän henkimaailman kanssa. 
Herramme Voideltu Jeesus,
taas edustaa ylempäänsä ja hallitsee alempaansa hyvää henkimaailmaa.

 Parannustoiminnan ohessa tarvitaan siis vähintäin kahden, neuvojan ja potilaan, yhtynyt pyyntö Herralle saada o i k e a  o h j e  ja s i u n a u s sen toteuttamisessa. ( S. 32)


Päivitetty 22.8.2012 plmb

KOTIOPAS 1912 , Juho Uotin toimittama painos

Johannes Uoti.Pastori, filosof. kand. KOTIOPAS terveydenhoidossa.

Mottolause: Vesi vanhin voitehia, Jumala parantajia.

Tampere 1912, Isak Julinin kirjapaino. 346 sivua

SISÄLLYS:

Esilause Sivu 3

Mitä on luontainen terveydenhoito S.5

Mikä merkitys on hermostolla tautien syntyyn S. 13

Tartunnan merkitys S. 18

Luontaisen terveydenhoidon neuvojat S. 24

Johdanto S. 33

Ruumiinrakenteen pääpiirteet ja elimien toiminta S. 61

Verenkierron ihmeellisyys S. 84

Verenkierron merkitys ruumiissa S. 96

Hermoston merkitys ruumiissa S. 98

Erilaisten vesikäsittelyjen vaikutus ruumiin verenkiertoon S. 107

Tautien aiheuttajat ja laadut S. 119

Erilaisia hoitotapoja ja niiden vaikutuksia sekä sovellettuja hoito-ohjelmia S. 133

Höyrykylpyjä ja höyryytyksiä S. 150

Vaimennuskylpyjä ja muita hoitotapoja S. 159

Hoito-ohjelmia S. 210

Erilaisia tauteja, niiden tuntomerkkejä, vaikutuksia, syntymisen syitä, hoito-ohjelmia y.m. selvityksiä S. 245

Joukko sairauden tutkielmia hoitomääräyksineen S, 317

Luettelo (A-Ö) S. 335

Sisällys S. 347

KOTIOPAS , Augustan julkaisema painos 1928

Johannes Uoti.(14.1. 1862- 4.10. 1920) Kotiopas terveydenhoidossa .

Uudempi painos vuodelta 1928 Augusta Uotin toimittamana). 237 sivua.

SISÄLLYSLUETTELO

Uuden painoksen esipuheeksi (Helsingissä 16.VI. 1928 Augusta Uoti) Siv.3

Esilause

1. Mitä on luontainen terveydenhoito? S. 7
2. Mikä merkitys on hermostolla tautien syntyyn? S. 7
3. Tartunnan merkitys S. 17
4. Luontaisen terveydenhoidon ohjeet S. 21

Johdanto S. 27

Anatomian ja fysiologian pääpiirteitä S. 45

1. Ruumiinrakenne ja elinten toiminta S. 45
2. Verenkierron ihmeellisyys S. 63
3. Verenkierron merkitys ruumiissa S. 72
4. Hermoston merkitys ruumiissa S. 73
5. Erilaisten vesikäsittelyjen vaikutus ruumiin verenkiertoon S. 80

Tautien aiheuttajat ja laadut S. 89

Erilaisia hoitotapoja ja niiden vaikutuksia sekä sovellettuja hoito-ohjelmia S. 97

Erilaisia tauteja, niiden tuntomerkkejä, vaikutuksia, syntymisen syitä, hoito-ohjelmia y.m. selityksiä S. 176

Joukko sairastutkielmia hoitomääräyksineen S. 224

Tästä kirjasta puuttuu se tarkka hakusanaluettelo, joka esiintyi ensimmäisessä kotiopppaassa, mikä hankaluuttaa asioitten esilleselaamista.