Suomen Kirjallisuuden Seura(SKS) toimitti laajan Suomen Kasvion ennen Suomen itsenäisyyden aikaa. 1906.
Kirjoitan alkupuheen muistiin. Kirjassa on isäni isonveljen Ensio Ilmarin omisttuskirjoitus: Etukannessa on hänen allekirjoituksensa: Ilmari Uoti I Os. (nuorena) ja sitten aikuisena hänen allekirjoituksensa. "Ensio Uoti”.Itse käytin teini-ikäisenä sitä avuksi kun niitä kasveja kerättiin ja näen yhden kirjoittamani lapun vlissä päiovämärää vuodelta 1960. Välissä on myös kirjekuoren kanteen aetettu joukko kasvinimiä, vaikuttaa Juho Uotin käsialalta. Ensio oli vuonna 1906 13- vuotias. Kasveja jouduttiin minun aikanani keräämään, prässäämään ja tenttaamaan 120, mutta isäni aikana n 300 yhteiskoulussa. Isoisä taas tutki niitä rohtoja ja niistä on Kotioppaassa 1912 tietoa.
Rannebergen 31.10.2025 kirjoitan muistiin Mela-Cajander Suomen Kasvion 1906 alkulauseen, joka on A.K. Cajanderin kirjoitama kirjan painovuotena .
Alkulause
MELA CAJANDER Suomen Kasvion viidenteen painokseen 1906
Keskellä uutterinta työtään siirtyi lehtori A.J. Mela helmikuun 3. pnä 1904 manalan majoille. Kesken jäi silloin vainajan alottama Suomen Koulukasvion uusi painos, kesken useat muutkin yritykset, jotka vainaja oli pannut alulle.
Suomalaisen Kirjallisuuden Seura kääntyi silloin allekirjoittaneen puoleen pyynnöllä, että suorittaisin loppuun vainajalta keskeneräiseksi jääneen Sumen kasviopainoksen. Epäröiden otin tämän kunniakkaan tehtävän vastaan, sillä tiesin, että siinä olivat monet vaikeudet voitettavat. Sitäpaitsi olivat harrastukseni vähitellen kasvitieteestä kääntyneet kokonaan toiselle alalle, jonka seikan tiesin vielä suuremmassa määrässä tulevan vaikeuttamaan tehtävän suoritusta.
Todellisuudessa olin kuitenkin arvioinut vaikeudet liiankin pieniksi.
Muita välttämättömiä toimia oli sillä välin kasaantunut, joten olen saattanut uhrata tähän tehtävään paljon vähemmän aikaa kuin olisin tahtonut ja se kuin todella olisi vaatinut. Varsinkin on työ kärsinyt siitä, että olen joutunut paljon olemaan matkoilla, jolloin ei aina ole ollut tilaisuutta omistaa tehtävälle tarpeeksi huolta; ennen ennen kaikkea en matkoilla ole voinut ottaa mukaan vallan paljon kirjallisuutta, kokoelmista puhumattakaan. Epätasaisuuksia oli näin ollen tullut kasvioon, eivätkä painovirheetkään ole olleet kokonansa vältettävissä.
Vähäisestä, vaatimattomasta alusta on “Melan Kasvio” vähitellen paisunut paksuksi kirjaksi. Mikäli vainajan melkein valmiiksi toimittamasta Compositas (Synanthereae)- heimosta sekä muista vainajan jälkeen jättämistä muistiinpanoista ja suunnitelmista voi päättää oli hänen tarkoituksensa saada tekeillä oleva kasviopainos vielä entisiä laveammaksi ja täydellisemmäksi. Niinpä oli hän ottanut mukaan viljellyt, myöskin koristekasveina viljellyt lajit mahdollisimman täydellisesti sekä sitäpaitsi kaikki maassamme tavatut satunnaiset kasvit.
Kasviheimot oli hän päättänyt järjestää Engler´in systemin mukaan ( muutamilla pienillä poikkeuksilla), jota nykyään pidetään luontaisimpana ja jota korkeakoulujen oppikirjoissa yleisimmin noudatetaan. Kasvioita voitaisiin siten enemmän kuin ennen käyttää myös yliopistossa, maanviljelys – ja metsäopistoissa Mutta jott´ei kasvio näiden lisäysten takia kuitenkaan kävisi alottelijoille hankalaksi käyttää, oili vainaja päättänyt runsaasti kuvittaakasvionsa; hän olikin jo ehtinyt valmistuttaa kuvat (etupäässä Karsten´in Garcke´n saksalaisista kasvioista otettuja) yli puoleen kasviota.
Jatkaessani vainajan alottamaa työtä olen tahtonut pääasiassa noudattaa samoja periaatteita. Suurimmat muutokset edellisiin kasviopainoksiin nähden ovat seuraavat:
1. Järjestelmäksi on valittu Adolf Engler´in järjestelmä. Heimoselityksetkin ovat pääasiassa laaditut Engler´in mukaan.
2. Viljelyskasveja on otettu entistään runsaammin, koska tärkeimpien viljelyskasvien tuntemista, on ainakin yhtä suuressa määrässä pidettävä yleiseen sivistykseen kuuluvana, kuin harvnaisten metsäkasvien, puhumattakaan niiden merkityksestä, sovelletussa kasvitieteessä. Satunnaiset kasvit, joita koululaiset yleensa suurella halulla keräilevät, ovat niinikään otetut mahdollisimman täydellisesti.
Jott´ei kasvion koko paisuisi tarpeettomasti, ovat viljellyt ja satunnaist kasvit esitetyt petitikirjaimilla; viljellyt kasvit ovat merkityt *:llä.
3. Samaa periaatetta noudattaen kuin lehtori Mela-vainajan toimittamissa “Suomen Luurankoisissa”, ovat tähän kasvioon otetut mukaan nekin kasvilajit, jotka kasvavat maamme itäisillä rajantakaisilla mailla, Venäjän Karjalassa ja Kuolan niemimaalla. Mainitut seudut muodostavat nimittäin yhdessä Suomen kanssa maantieteellisen kokonaisuuden, jonka kasvillisuus eroo verrattain tuntuvasti ympäröivien maiden kasvillisuudesta. Lajiluku on tämän kautta lisääntynyt ainoastaan muutamilla kymmenillä.
4. Tiedot kasvien levenemisestä ovat täydennetyt yliopiston kokoelmien, kirjallisuudessa löytyvien ja yksityisiltä saatujen ilmoitusten perusteella; monet tiedot Venäjän Karjalasta perustuvat omiin vielä julkaisemattomiin havaintoihin. Kasvimaantieteellisten maakuntien merkkeinä on. ed. Painoksissa käytetty luonnontieteellisessä kirjallisuudessamme nykyään yleistä, latinaisista nimistä johdettua merkitsemistapaa (Al., Ab.,N j.n.e.). Ne kasvit, joita on tavattu ainoataan Enontekijön Lapissa (Le) ja jotka siitä syystä eivät oikeastaan kuulu luontaisen Suomen kasvioon, ovat esitetyt sulkumerkeissä ( ), samoin Syvärin laaksossa (Ol) tavatut, joka aikaisemmin luettiin luontaiseen Suomeen kuuluvaksi. - Kasviossa oleva, näitä maakuntia selvittävä kartta, on sama kuin Societas pro fauna et flora fennica´n käyttämä.
5. Lajikäsitteen suhteen on tässä kasvion painoksessa oltu verrattain konservatiivisia. On lähdetty siitä tosiasiasta, että löytyy eri arvoisia systematisia muotoja, joita arvonsa mukaan voidaan noimittää lajeiksi (species) , alalajeiksi (subspecies, merkityt*) , muunnoksiksi ( varietas, merk.v.),
toisinnoiksi eli muodoiksi (variatio, forma, merk.f.), eikä niin ollen ole seurattu niitä uudenaikaisia systematikoita, jotka nimittävät vähäpätöisimmätkin pysyväiset muodot lajeiksi.
Lajiluku näet olisi tässä viimeiseksi mainitussa tapauksessa tullut erittäin suureksi, mikä olisi tuntuvassa määrässä vähentänt yleiskatsauksellisuutta ja siitä syystä ollut kasviossa, joka on etupäässä oppikouluja varten aijottu, mahdoton. Sitäpaitsi ei kaikkia kasvisukuja tunneta läheskään yhtä tarkoin,joten `laji´ olisi eri kasvisuvuissa tullut merkitsemään kokonaan eri asioita.- Tilapäiset muodot (lusus, L.) ja ulkonaisten vaikuttimien suoranaisesti aiheuttamat muunnelmat (modificatio, mf.) ovat erittäin merkityt.
Myöskin synonymikan suhteen on oltu jonkun verran konservatiivisia, varsinkaan ei ole hyväksytty sellaisia nykyaikaisiamauttomuuksia kuin esim. Linaria linaria (pro Linaria vulgaris), Lappula lappula y.m. Latinalaisten nimien oikeinkirjoituksessa on noudatettu
P- Ascherson´in ja P. Graebner´in julkaisemaa Flora des nordostdeutschen Flachlandes.
6. Tiedesanasto on jäänyt pääasiassa muuttumatta. “Tasamukaisten” ja “epämukaisten” sijasta on kuitenkin otettu käytäntöön (Vanamo-yhdistyksen valmistaman sanaston mukaan)
s ä t e e t t ä I n en (kukka tai sen osa,jota voidaan usealla eri tasolla jakaa yhtäsuureen puoliskoon), v a s t a k o h t a I n e n (kukka, jota voidaan ainoastaan yhdellä tasolla halaista,esim. perhomainen ja violamainen kukka) ja
e p ä m u k a I n e n (kukka, jota ei mitenkään voida jakaa kahteen yhtäläiseen osaan, esim. Virmajuuren kukka). Kukkaa on kutsuttu m a l j a k e h ä I s e k s i, jos pohjus on kovertunut ja emiö on vapaana sen keskellä; k u p u m a i s e k s i kehää, jossa ei voida teriötä ja ja vehiötä eroittaa toisistaan: k u r o u t u n u t on kasviosa, joka on keskeltä ohuempi ja ja kapeampi kuin päistään.
7. Kasvio on varustettu runsailla kuvilla etupäässä yleisimmistä ja tärkeämmästä lajista.
8. ProfessoriJ.P. Norrlin on hyväntahtoisesti tähänkin kasviopainokseen laatinut esityksen maamme keltanoista (Hieracium).
Vasta-alk via varten löytyy lyhyt esitys keltanoiden pää -ja ryhmälajeista,pitemmälle ehtineitä varten kasvio lopussa liitteenä seikkaperäiosempåi esitys.
Näiden muutosten kautta on kasvio paisunut melkein liiankin isoksi kirjaksi. Koska kuitenkin lajiselitykset ovat edelleenkin yhtä helppotajuisia kuin ennen, kuvia on hankittu alun neljättä sataa ja painos otettu niin iso, että kirjan hinta on voitu pitää tavattoman alhaisena, niin uskallan toivoa, että tämä uusi painos tulee oppikouluissa ja opiskelevan nuorison keskuudessa nauttimaan samaa suosiota kuin edeltäjänsäkin. Laveampi kasvio tulee sitäkin tarpeellisemmaksi ja luonnonhistorian opetus, kuten toivoa sopinee, kaikissa oppikouluissamme vihdoinkin tulee siksi ajanmukaiselle kannalle, että opetusta jatketaan ylimpään luokkaan asti. Tosin nykyaika syystäkin pitää biologisen puolen esitystä sekä kasvi että eläintieteessä systematikaa tärkeämpänä, mutta kasvilajien tunteminen muodostaa sittenkin sen perustan, jonka kaikki kasvitieteellset havainnot ja tutkimukset välttämättömästi tarvitsevat. Kuitenkaan en tahdo kieltää, että mielestäni tuntuu toivottavalta, jotta koulujen alimpia luokkia varten ilmestyisi aivan lyhyt kasvio, melkein ruotsalaisen Krok & Almqvist, Svensk Flora I tapainen, mutta runsaasti kuvitettu, koska alottelijoille epäilemättä sellaisesta olisi helpoin oppia kasvituntemuksen aakkoset.
Herbariumeista ja kasvikeräilystä pyydän esittää samaa kuin Mela-vainaja edellisten kasviopainosten alkulauseessa:
“Herbariumien suhteen tahdon huomauttaa, että kasvit ovat otettavat kokomaisina juurineen kaikkineen ja ei ainoastaan kukalla vaan myös hedelmällä. Heinät ja saraheinät y.m.s. ovat otettavat niin, että käy näkyviin kasvavatko ne mätästävin vai yksin korsin, eikä suinkaan saa mättäästä kiskoa erikseen yksinäistä kortta. Pienempiä kasveja on otettava suurempi luku, herbariumarkki noin puolilleen. Suurista kasveista voi ottaa, latvan, kappaleen keskivartta ja juuren eri kappaleina. Puista ja pensaista ei tarvitse juurta ottaa, mutta esim. Pajulajeista on välttämättömästi otettava kolmen kesän oksat yhteydessään. Kasvia painettaessa ei liiallinen paino ole hyvä, eikä myöskään kovin höllä. Kunkin kasvin väliin on noin kolme harmaata imupaperia pantava ja kuivaa paperia vaihdettakoon ainakin kerran vuorokaudessa, mehukkaammille kasveille ensi vuorokautena kahdestikin.
Herbariumiin asetettaessa on nimilipulle kirjoitettava paitsi kasvilajin nimeä myös ilmoitus siitä, missä kasvi on löydetty, millaisella paikalla se kasvoi, milloin se otettiin sekä ottajan nimi. Näitä tietoja varten ei saa luottaa muistiinsa, vaan on ottopaikalla kunkin kasvin varteen kierrettävä lippu, johon on merkitty ottopäivä, kasvupaikan luonto ja seutu. Lehtiä ja vartta ei saa liimalla tahrata, vaan on kasvi kapeilla liimatuilla paperiliuskoilla kiinnitettävä puolelle paperiarkille.
Keräysmatkalla on läkkinen ei kovin pieni portööri hyvä olemassa. Jos semmoinen kerätään täyteen, säilyvät kasvit siinä sangen kauan. Mutta muutamille kasveille on parempi, että ne jo ottopaikalla pannaan imupaperien väliin.”
Lopuksi on mieluisa velvollisuuteni lausua parhaat kiitokseni niille arvoisille henkilöille, jotka ovat työtäni avustaneet: professori J.P. Norlin`ille, joka, kuten jo ylempänä mainittiin, on toimittanut keltano-osan; senatori A. )SW. Kairamolle (Kihlman), joka on antanut käytettäväkseni luonnosta tekemänsä originalikuvaukset Venäjän Karjalan ja Venäjän Lapin kasveista; amanuenssi H. Lindbergìlle, jolta olen saanut joukon tietoja satunnaisten kasvien levenemisestä maassamme, sekä neuvoja useiden kasvisukujen (Batrachium, Menta, Camelina y.m.) systematikaan nähden, sekä maisterille I. Leiviskälle ja K.W. Fontellille, jotka ovat antaneet tietoja varsinkin satunnaisten kasvilajien esiintymisestä.
Mynämäki, syyskuussa 10. 1906 Allekirjoitus
Asetin FB sivulle, kun tämä on mielenkiintoinen aihe!
LÄHDE: MELA-CAJANDER SUOMEN KASVIO
Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia
53. osa. III.
Helsingissä.
Suomalaisen Kirjallisuuden seuran Kirjapainon Osakeyhtiö 1908
https://www.nature.com/articles/126814a0
