"Ruumiin sisäinen hermosto ottaa vastaan aistimuksia ulkopuolelta tuntohermojen välityksellä. Niillä se aistii kaikellaisia kosketuksia, myös kylmän ja lämmön kosketuksia. Niiden perusteella sen on pakko harkita tarpeen vaatiman toimenpiteen. Ruumiin sisäinen hermosto ei näe eikä haista. - Ne aistimukst ovat aivojen aistimuksia. Niiden aistimien hermot lähtevät suorastaan aivoista. Ne tarvitaan ulkopuliseen johtoon ja kuuluvat sen avuksi. Ruumiin hermosto ei muodosta tehtäviänsä näiden aistimuksien mukaan. Hajunaistimus vaikuttaa vain ruumiin hallituksen toimintaan. Ne ovat nukkuessa toimettomina.
Pitennettyyn selkäytimeen ja itse selkäytimeen palaavat hermot yhdistävät sisäisen hermoston kaikkia keskuksia ja niitä aistimuksia, joita siellä voidaan käyttää hyväksi. Kuuloaistin on likimmästi yhdistetty hallitushermostoon. Yhteydessä hallituksen kanssa ovat myös maku- ja tuntoaistin. Mutta ne ovat juuri ne aistimet, joita sisäinen hermosto etupäässä käyttää aistimuksiensa tekoon. Makuaistin antaa suunnan ruuan sulattamiselle, valuttamalla ruokaan sylkeä, jonka mukana oleminen kiihoittaa muita nesteitä ruokaan valumaan. Sisäinen hermosto tekee aistimuksia ja ohjaa ravintoaineksien sulatusta, valmiiden nesteiden vereen imeytymistä ja kudoksiin saapumista, veren puhdistumista, erikoisten elinten toimintaa ja tilaa y.m.s.
Sisäinen hermost ohjaa myös verenkiertoa ja sen toiminta riippuu sekä niistä aistimuksista, joita se vastaan ottaa sisuselimistä, että niistä aistimuksista, joita se saa ulkopuolelta.
Minkälaisia sisäiset aistimukset ovat ja miten niitä käytännössä toteutetaan, emme tunne. Mutta ne kulkevat kyllä omaa kulkuansa, jos ulkopuoliset vaikutukset eivät häiritse niiden toimintaa. Sentähden otamme katseltavaksemme vain ne seuraamukset, joita ulkoiset vaikutukset tuottavat, verenkierrossa. Ulkoiset aistimukset ilmaisevat sekä kosketusta että lämmöntilaa. Mutta lämmöntilan aistimukset etupäässä tuottavat muutoksia verenkierron tilassa.
(1) Jos pistämme jonkun ruumiin osan hyvin kylmään 8- 10 C asteiseen veteen, niin sinne vertä (AU: verta) johtavan valtimohaara tykytys kiihtyy, s.o. valtimo laajenee. hyvin avoimeksi sydämen työntäessä sinne vertä ja kutistuu ( AU: supistuu) vahvasti kohta sen jälkeen, joten vertä työntyy runsaasti kylmässä olevan kohdan hiussuoniin. Laskimot samaan aikaan kutistuvat (AU: supistuvat), joten hiussuoniin syntyvä veren suurempi paine laajentaa niiden seinämiä, jotka samalla ohenevat. Sen johdosta syntyy kiihkeämpi palaminen, kun kudoksiin tulee enemmän ( AU: enemmin) polttoaineksia ja enemmän (AU: enemmin) happea. Kutistuneissa (AU: supistuneissa) laskimoissa näkyy matomaisia kutistumia ( AU: supistumia) , joten verenpaine hiussuonissa ja kudoksissa pysyy samana, mutta palamistuloksia kuljetetaan pois hiussuonista. Jatkuvasti sellaista menettelyä uusittaessa tulee kylvetetty kohta verettömäksi, jos kylpyaika kylvetettäessä katkaistaan äkkiä.
(2) Jos vettä on niin paljon, ettei se pääse lämpenemään, niin palamistuloksia kertyy kudoksiin, hiussuoniin ja laskimoihin niin runsaasti että sintyy (AU: iho sinertyy) lopulta.
(3) Mutta jos samalla hierotaan kylmässä vedessä olevaa ruumiin osaa, niin palamistulokset poistuvat kudoksista laskimosuoniin, ihon sinisyys katoaa ja iho alkaa punertaa. Sen lisäksi poistuvat eritteet myös hikireikien kautta ja kudoksien liiallinen lämpö häviää. Kylvyn jälkeen veri palaa lähes ennalleen, jos kylvetys äkkiä katkaistaan. Tätä menettelyä uusittaessa useammasti, laajenevat sen ruumiinosan verisuonet, kudokset puhdistuvat ja tulehdus kudoksista häviää. Mutta samalla myös vähitellen vertä ( verta) alkaa niissä kudoksissa olla vähemmän, vaikka veri aina kylmän tullessa helpommin työntyykin ruuminosaan, paitsi jos iho jätetään kosteaksi, haihtumalla kuivumaan, jolloin ihopuoli jää verevämmäksi. Kylvetetty kohta tulee siis karkaistuksi.
(4) Jos vettä on niin vähän, että se ehtii hierottaessa lämmetä, niin samalla kuin kudoksien hiussuoniin runsaasti työntynyt veri puhdistuu ja tulehdusperäinen kuumuus häviää, alkavat valtimosuonet pysyä laajempina, mutta laskimosuonet puolilaajenneina, joten se ruumiinosa tulee verevämmäksi.
(5) Jos hyvin kylmässä vedessä hetken pidetty ruumiinosa upotetaan kuumaan, noin 43 C- asteiseen veteen hetkiseksi, vuorotellen peräkkäin, muutamia kertoja, niin valtimoi- sekä laskimosuonet jäävät laajemmiksi ja se ruumiin kohta tulee verevämmäksi, mutta kudoksiin jäävät siellä olevat kiinteät ainekset jälelle.
(6) Jos vesi on vähemmin kylmää, noin 20- 25 C- asteista, niin valtimosuonet laajenevat ja laskimosuonet pysyvät puolilaajenneina ja veri virtaa runsaammasti läpi hiussuonien. Jos jossakin ruumiinosassa on syntynyt liikakuumuutta, niin kuumentunut veri pyrkii kulkemaan vedessä olevien kudosten läpi. Sinne siirtyy myös taistelu niitä loiseliöitä vastaan, jotka ovat tunkeutuneet ruumiiseen. Se on jäähdytyskylpy. Jos samalla huuhdotaan ja hierotaan ihoa, niin jäähdytys on voimakkaampi niillä kohdin, joita hierotaan. Niissä kohdin uudistuu myös hikirauhasten tyhjentyminen.
(7) Jos vesi on 25- 36 C- asteista, niin vaikutus on sama, vaikka heikompi. Veri vetäytyy hitaasti siihen kohtaan, synnyttää heikkoa palamista ja vilkkaampoaa veren kiertoa, jos ruumista hierotaan sellaisessa vedessä. Se on karkaiseva puhdistuskylpy. Pesun jälkeen ruumis on jätettävä itsestään kuivumaan, että se jäisi vereväksi.
(8) Jos ruumiin joka kohta upotetaan ruumiin lämpöiseen, noin 37 C- asteiseen veteen, niin verenkierto pysyy ennallaan. Jos siinä hierotaan ruumista, niin iho pusertuu ja ihohuokoset tyhjenevät osalta ja iho puhdistuu sitä paremmin, jos käytetään liuvottavia aineita. Se on puhdistuskylpy. Mutta jos sellaista kylpyä usein jatketaan, niin valtimosuonet kutistuvat ( AU: supistuvat) ja laskimosuonet jäävät puoliavoimiksi, joten palaminen, jopa veren kulku hiussuonien läpi, heikkenee ja ruumiinosa alkaa pysyä kylmänä. Se on siis samalla myös laihdutuskylpy.
(9) Jos vesi on alla ruumiin lämmön ja se vähitellen lämmitetään vähän yli ruumiin lämmön, niin laskimot laajenevat, jos sitä uusitaan. Silloin alkaa r. o. (AU: ruumiin osa) olla kylmempi ja verevyys vähenee. Liiaksi jatkettaessa tuottaa se kuihtumusta.
(10) Jos vesi on vain vähän yli ruumiin lämmön ja siinä pidetään r. o. siksi, että vesi laskee vähän alle ruumiin lämmön, niin laskimosuonet hitaasti aukenevat, joten veren kulku vilkastuu hiussuonien läpi ja palaminen seisahtuu. Hetkisen jälkeenpäin laajenevat hitaasti myös valtimosuonet ja veren läpikulku vielä vähän vilkastuu. Veden jäähtyessä peräytyy veren kierto hitaasti, ja lämmön laskiessa alle ruumiinlämmön, kutistuvat ( AU: supistuvat laskimot hiukkasen, joten hiussuonet alkavat laajeta ja synnyttää vienoa palamista. Sellainen kylpy tasoittaa verenkiertoa, mutta samalla heikontaa ehkäisemällä palamista kudoksissa.
(11) Jos r.o. upotetaan hyvin lämpymään (AU: lämpimään) ja pidetään siellä siksi, että se hyvin lämpenee, niin sekä valtimot että laskimot laajenevat siinä määrässä, että koko r.o. laajenee ja veri kiertää nopeasti läpi kudosten synnyttämättä palamista, koska paine kudoksissa tulee olemaan suurempi kuin laskimoissa, jonne veri siis pyrkii. Jos kylvetetty r.o. on laajempi, niin koko ruumiin veri alkaa liiaksi kuumeta. Siitä syystä veri pyrkii itseänsä jäähdyttämään ja pusertaa vettä hikihuokosien kautta iholle haihtumaan.
Jos kylvetys äkkiä katkaistaan, niin verenkierron tila palaa entiselleen ja erittäin jos r.o. lyhyesti käsitellään kylmällä vedellä, ruumiin kohtaa hieromalla vähässä määrässä kylmää vettä siksi, että vesi lämpenee. Mutta jos veden annetaan hiljalleen jäähtyä veren lämpöiseksi, niin useammasti uusittaessa laskimot alkavat pysyä avonaisina, veri kyllä kiertää runsaasti r.o. ja pitää sitä lämpöisenä, mutta kudosten uudistumista ei tapahdu, kun vertä (AU: verta) ei tunkeudu kudoksiin. Sellainen ruumiin osa on arjempi ( AU: arempi) lämmön vaihteluille, sangen huono paranemaan ja kuihtuu.
(12) Jos r.o. asetetaan vesihöyryyn, niin veri alkaa virrata nopeasti kudosten hiussuonien sekä laajenneiden valtimo- ja laskimohaarojen läpi ja hikihuokoset toimivat voimakkaasti.
Jos toimituksen katkaisee äkkiä, niin verenkierto jää ennalleen ja erittäin, jos ihoa käsitellään lyhyesti kylmällä vedellä.
Jos höyryytyksen ( AU: höyryn) annetaan vähitellen jäähtyä ihon lämpöiseksi niin laskimot jäävät avonaisiksi ja kudokset tulevat verettömiski sekä kylmänaroiksi.
HÖYRYKYLPY on veren ja kudosten puhdistuskylpy.
Jos höyryytettyä kohtaa hierotaan vähemmässä määrässä kylmää vettä siksi, että otettu vesimäärä lämpenee, niin ihohuokoset puhdistuvat, löytyvä tulehdus kudoksista häviää ja kylvetetty ruumiin osa tulee verevämmäksi sekä lämpimämmäksi.
Kylmät ja lämpimät KÄÄREET vaikuttavat samansuuntaisesti.
Siis kylmä kääre, jos se pidetään päällä vain niin kauvan, kun se pysyy kylmänä, tempaa veren allansa olevien kudoksien hiussuoniin, imee siitä liikaa kuumuutta ja tulehdusta sekä hikihuokosista eritteitä, jopa kiihoittaa palamista, muuttamatta verenkierron tilaa muuten. Mutta jos se pääsee lämpenemään, niin laskimosuonet aukenevat ja veri kiertää kudosten läpi synnyttämättä palamista. Veressä olevat pilaantuneet ainekset eivät myös tihku pois.
Jos kudoksissa on tulehdusta tai ärtymää y.m. niin sellainen lämmennyt kääre kiihoittaa sitä. Mutta verentungosta sellainen kääre poistaa, jos se on vasta suonistossa eikä vielä synnyttänyt tauteja kudoksissa.
Kuuma kääre vaikuttaa myös niinkuin kuuma vesi eri tavoilla.
(13) Jos iho kylpyjen jälkeen kuivataan, niin verinahka ja pintaosa tulee verettömämmäksi ja kylmälle aremmaksi.
Jos iho jätetään itsekseen kuivumaan joko sellaisenaan vilpoisen kylvyn jälkeen tai kylmään veteen kastetulla pyyhkimellä hierottuna lämpöisten kylpyjen jälkeen, niin verinahka ja iho-osa jää verevämmäksi ja lämpimämmäksi.
- Se ilma- tai vesi- tai pukuympäristö, jossa ruumis on ja jota se koskettaa, vaikuttaa joka kohdassaan jonkun edellä esitetyn kylvyn kaltaisesti ruumiiseen. Ja se vaikutus taas vuorostaan, mikä ruumiin pinnalla on, tuottaa vastavaikutuksen sisemmissä osissa.
Tässä edellä on mainittu pääpiirteet siitä, mitä kylmä ja lämmin vaikuttavat verenkiertoa ohjaavan hermoston toimintaan, sillä tarkempi selostus vaatisi tarkemmin määräämään ulkopuolisen lämmön, käytetyn vesimäärän paljouden, käsitellyn pinta-alan laajuuden, käsittelyyn käytetyn ajan y.m.
Jos käsittely koskee laajempaa alaa ruumiin pintaa, niin sisäisessä verenkierrossa syntyy vastaavia muutoksia.
Jos käsittely vetää vertä pinnalle, niin sisässä vähenee veren määrä.
Jos taas käsittely työntää vertä (AU: verta) pinnalta, niin veren määrä lisääntyy sisällä j.n.e.
Niistä taas kumpikin synnyttävät erilaisia tauteja. Verettömyys synnyttää kuihtumista, jumotusta, näivetystä, syöpää y.m. Verentungos taas synnyttää tulehdusta, pistuksia (AU: pistoksia) , särkyä, pakoitusta, märkimää, mätää, paiseita, kasveja y.m.
Kumpikin laatu vaikuttaa ensin ja enemmin - joko perinnäisestä taipumuksesta tai muusta heikontumisesta - arjempiin (AU: arempiin) elimiin.
Ulkopuolinen kylmä ja lämmin vaikuttavat ruumiiseen näiden periaatteiden mukaisesti ja tuottavat ruumiissa niiden mukaisia seurauksia.
Jos seuraukset ovat tuottaneet ruumiissa haittoja, niin ne poistetaan vastavaikutuksilla.
Haitan sattuessa on siis tutkittava sen syntymistapa ja saatava sille sopiva vastavaikutus.
ESIM. jos tuntuu jaloissa ja käsissä, tai pitemmältä jalka - ja käsivarsissa, kolotusta, jumotusta tai säröitystä, ja jos vielä on kipu kehittynyt niin pitkälle, että jäsenet ovat tuleet helliksi, ruvenneet rustottumaan j.n.e. niin se on merkki, että kylmä on saanut vaikuttaa niin, että se on työntänyt vertä jalvoista (AU: jaloista) ja käsistä pos , ja ne ovat siis verettömät, jolloin ne usein ovat kylmät pidellä, väsyvät helposti, ja joskus vielä sisuskipujen, erittäin maksavian , tähden hikoilevat. Silloin niitä on käsiteltävä niin, että veri jää niihin. Edullisin tapa on käsitellä sellaisella määrällä hyvin kylmää vettä, että se hieromisessa ja huuhtomisessa lämpenee.
Mutta silloin, kun jalat ovat verettömät, niin samaan aikaan vartalon ala- ja keskiosissa on liikaverisyyttä ja sen tuottamia seurauksia: kiihkeämpää palamista, liiaksi palamistuloksia, tulehdusta, pistoksia, elimistön uupumusta, ärtymiä, paiseita ja kasveja, syöpää y.m. suolistossa, munuaisissa, vatsapohjaelimissä, jopa maksassa ja hengityselimissä, aina sen mukaan, miten pitkälle veren kieron häiriöön joutuminen on sanut kehittyä.
Pitemmälle kehittyessään vaikuttavat sisuselinten kivulloisuudet myös päähän ja raajoihin, erittäin jalkoihin.
Jos suolistossa ja vatsalaukussa on häiriöitä, niin ruoka ei sula hyvin, jolloin suolistossa saattaa alkaa elää kaikellaisia loisia, jotka kuolevat nälkään kohta kun suolisto tulee kuntoon. Ulostukset, jotka säännöllisinä ovat kellertäviä, sileäpintaisia ja tasaisia pötköjä, tulevat epätasaisiksi. Ensinnä tulehdus paksusuolessa kuivaa ulostukseen poimujensa kokoisia , pyöreähköjä, tummia kappaleita. ohutsuolen tulehdus kuivaa ulostukseen pitkulaisia kappaleita. Jos kivuliaisuus on päässyt kehittymään niin että suoliston pintaosat ovat ärtymällisiä,niin ruoka kulkee enemmin tai vähemmin muuttuneena vellinä ulos. Ulostuksien muoto osoittaa ruoansulatuskanavan kivulloisuuden. Siellä saattaa eri osissa vaihdella tulehdus, ärtymys, tursastuma, paiseet ja kasvit, märkimä, syöpä j.n.e. Ja kaikki jättävät merkkejä ulostuksen muotoon.
Tällaiset haitat sisustassa nostattavat lopulta pilaantunen veren hylkyainesten keräys- ja lopulta purkauspaikkoja kaulaan ( nystyrätauti), jalkoihin ( säärimätä) y.m.
Jos sisustassa on joitain kipua, tai jos ulostukset eivät ole säännöllisiä, niin on siis ryhdyttävä hoitamaan vartalo-osaa. mutta siinä hoidossa on käytettävä vain sellaisia kylpy- ja hoitotapoja, jotka vähentävät veren määrää sekä painetta (sisustassa) ja poistavat tulehdusta ynnä sen seurauksia.
Jos verenkierto on saanut häiriöitä vartalon yläosassa: kaulassa, päässä ja käsissä sekä rintaontelon elimissä: keuhkoissa ja sydämessä - joka taas vaikuttaa tuntuvasti kautta ruumiin - niin tuntuu päässä särkyä, huimausta, pyörrytystä, silmien mustenemista, hammas-, silmä- ja korvakipuja, monenlaisia kaulakipuja, pistoksia ja särkyjä rintaontelossa, keuhkotulehdusta ja syöpää, sydämen erilaisia kipuja, hengenahdistusta y.m.
Nämä ovat syntyneet kylmän sellaisesta kosketuksesta, että veri on siirtynyt pintaosista ja käsistä sisusosiin ja jäänyt erittäin keuhkokudoksiin ja hiussuonistoon. Ulkoilma on siis jäähdyttänyt ulkoisia osia, itse lämpenemättä muualta, paitsi keuhkoissa, johon se on jättänyt veren.
On siis etsittävä sellainen hoitotapa, joka jättää ulkoisiin osiin veren, mutta poistaa keuhkoista. Höyryytys ja sitä seuraava hetken kestävä sellainen kylmällä vedellä pesu, jossa vesimäärä tulee lämpimäksi, tai vaan pikainen kylmällä vedellä pesu, jättävät veren kudoksiin. Sellainen keuhkojen hoitotapa taas, joka poistaa vertä( AU: verta) keuhkoista, on höyryisen kuuman ilman sisään hengitys. "
Kommentti:
Tämä teksti on Kotiopas 1912 sivuilla 107- 118. ja (AU) Kotiopas 1928 sivuilla 80 - 88.
Tekstistä todellakin heijastuvat Suomen kansan kurjat olosuhteet viime vuosisadan alussa, johon todellakaan ei ollut paljon muuta tervehdyttävää tarjolla kuin koettaa oikaista ravinnon ja ilma-, vesi ja pukuympäristön haittavaikutuksia käytettävissä olevin resurssein ja neuvoin.
27.8. 2013
Kommentti 2. yllä olevasta selittyy Juho Uotin koodi uotilaisten hoitotavoille, niiden laaduille.
v= virkistävä
s= sammuttava
h= hajoittava
l= lämmittävä
p = puhdistava
j= jäähdyttävä
k= kylmentävä (kuihduttava)