Kappale TAUTIEN AIHEUTTAJAT JA LAADUT on sivuilla 119- 131 pienessä Juhon painattamassa Kotioppaassa ja sivuilla 89- 96 Augustan uusimassa Kotioppaassa.
Tämä perusjako on sama molemmissa laitoksissa ja kirjoitan sen tähän lyhykäisyydessään. Tästä myös selviää uotilaisen järjestelmän teoreettinen ajattelu.
"TAUTEJA JA VAMMOJA RUUMIISEEN AIHEUTTAVAT
A Hermojännitykset ja uuvutukset
B Kylmä ja lämmin.
C Ruumiiseen tarttuneet ja tunkeutuneet vieraat eliöt.
D Myrkytys sekä myrkkyjen kiihoitus, huumaus, herpaus ja kuoletus.
E Ruumiin loukkaantuminen, syövytys, murtuma ja haava."
"Kukin sellainen aihe saattaa myös tuottaa seuramuksia ja seuraamukset uusia seuraamuksia j.n.e."
"Kahdessa ensi kohdassa ( A ja B) manituista syistä kipu tulee hermoston häiriintymisestä toiminnassaan. Kolmessa seuraavassa tapauksessa aihe on ulkopuolelta tuleva ( C, D, E)".
"Kahdessa edellisessä tapauksessa hoidon tehtävänä on (1) ohjata hermostoa oikealle tolalle ja (2) tukea ruumiin omia toimintoja poistaamaan seuraamuksia.
Kolmessa jälkimäisessä tapauksessa hoidon tulee olla tukemassa ruumiin omia toimintoja voittamaan vaikeudet."
"Hermostoa oikealle tolalle johdettaessa täydytään tuntea ne syyt, jotka ovat johtaneet hermostoa harhaan, sekä se kosketuskieli, alkukieli, jota sisäinen hermosto ymmärtää. Samoin on tarkkaan ymmärrettävä, mitä apua ruumiin toiminnat kaipaavat, ettei lisättäisi kiveä kuormalle. "
"Edellä on jo huomautettu, että sisäinen hermosto hoitaa sisäelimien tehtäviä ja myös verenkierron toimintaa. Jos hermosto saa voimakkaita sisäisiä tai ulkoisia sysäyksiä, kiihoituksia, niin se saattaa harhaantua tehtävistänsä. Mutta aina tulee muistaa, että harhaantuminenkin on tajunnallista eikä koneellista.
Samoin on oikealle ohjattaessa myös vaikutettava ruumiin tajuntaan. Jokainen yritys keinotekoisesti asiaa auttaa, tuottaa vain vaikeita jälkiseurauksia. Kylmä jalka lämmittämällä tuottaa yhä kylmemmän jalan. Sen hermon huumaaminen, joka ilmoittaa kipua kudoksissa saattaa kivulle tilaisuuden pahemmaksi kehittyä. Keinotekoisesti saatu ilo tuottaa elimistön tuhoa. Kiihoitettu verenkierto tuottaa uupumusta jne. "
"Hermostoa ei ole ohjattava tehtävässään oikealle tolalle sitä kiihoittamalla, huumaamalla, ärryttämällä, turruttamalla tai kokonaan kuolettamalla, vaan sisäinen hermosto on saatettava tekemään aistimuksia, jotka antavat sille aihetta muuttamaan toimintatapaansa. Sillä kun emme voi sisäistä hermostoa puhutella muulla, kuin "alkukielellä", kosketuskielellä, niin meidän tulee itse harjoitella ymmärtämään sen kielen käyttöä, koska sisäinen hermosto ymmärtää sitä kieltä"
Koskettimina meillä ovat KYLMÄT ja LÄMPIMÄT HOITOTAVAT. Niillä saatetaan synnyttää verenkiertoa ohjaavassa hermostossa samallaisia aistimuksia, kuin ne ulkopuolisen kylmän ja lämpimän suhteet y.m. joiden kosketeltavana ruumis on ollut harha-aistimuksensa saadessaan. Sentähden saatetaan niillä saavuttaa vastakohtia ja vastavaikutuksia niille aistimuksille, jotka ovat vieneet johtohermostoa harhaan tai tuottaneet haittoja verenkierrossa."
"Kun tiedämme minkälainen verenkierron tai kudosten virheellinen tila on, niin tulee ottaa selville, mikä hoitotapa tai niiden yhdistelmä tuottaa sellaisen tilan verenkierrossa ja kudoksissa. Sitten etsitään sellainen hoitotapa tai niiden yhdistelmä, joka tuottaa vastakkaisia aistimuksia. Sillä vastakkaisen aistimus tuottaa vastakkaisen verenkierron toiminnan ja se taas vastakkaisia vaikutuksia ja seurauksia. Vastakkainen vaikutus edellyttää siis vastakkaisia aistimuksia."
-----
"Jos katselemme ruumista, niin huomamme, että sitä ulkopuolelta rajoittaa ympäristö, jonka lämpötila on joko yhtäsuuri, suurempi tai pienempi kuin ruumiin oma lämpö.
Tautien aiheuttajat ja laadut
Jokaisesta muutoksesta jossakin kohdassa ruumiin pintaa saapuu aistimuksia ruumiin lämmön tasauksesta huolehtivaan hermokeskustaan. Ja jokaista tällaista aistimusta seuraa toiminta, joka tarkoittaa pysyttää lämmön tasapainoa uudessa lämpösuhteessa. Mitä suurempia muutoksia ilmestyy ruumiin pinnan lämpösuhteissa, sitä voimakkaampia toimenpiteitä tarvitaan kohottamaan kylmässä paikassa lämpöä ja jäähdyttämään liiaksi lämmennyttä kohtaa. Usein ei tarvita muuta, kuin johtaa verta lämpimämmästä kohdasta kylmään ja päin vastoin.
Mutta jos jonkun kohdan lämpeneminen on liian suuri, niin silloin ryhdytään jäähdyttämään verta hikoilemisella. Jos joku kohta jäähtyy niin paljon, ettei ruumiin rakentamisessa ja hajoituksissa syntynyt lämpö saata korvata lämmön menetystä, niin saatetaan veri sulkeuksiin kylmissä kudoksissa niin, että syntyy palamista.
Mutta jos jäähdytys on niin suuri, että polttoaineiden kulutus alkaa laihduttaa verta liiaksi, niin jätetään se ruumiin osa kylmemmäksi ja valtimoverta virtaa sinne vain vähän. Jos sellainen ruumiin osa on isompi, niin se verimäärä, joka vetäytyy sisempiin osiin, häiritsee sisäisten elinten verenkiertoa, synnyttäen siellä verentungosta. Silloin ulkoisiin osiin tulee normaalista kylmempi ja sisempiin n. lämpimämpi veren tila. Siit johtuu vilun tunne huomauttamaan epäkohdasta.
Jos tullaan lämpimään, niin veri palaa taas kylmiin kohtiin ja sisältä verentungos häviää. Mutta jos tällaista tapahtuu toistumalla tai pitemmälti jatkumalla, niin ruumiinkohta jää pysyväisesti verettömäksi. Sisälle syntynyt liikaverisyys jää myös pysyväiseksi ja synnyttää siellä monenlaisia häiriöitä sekä sen mukaan, mihin kullakin elimellä on taipumusta, että sen mukaan, mitkä elimet saavat suoranaisia kovempia tai heikompia sysäyksiä verentungoksesta mitkä, vain johdannaisvaikutuksia ( , tai joihin koskettaa muita sivuvaikutuksia) .
Molemmat tuottavat tuhoisia häiriöitä sekä liikaverisyyttä että vähäverisyyttä seurauksineen.
"Määrittelemme niitä häiriöistä, joita liikaverisyys ja vähäverisyys tuottavat ruumiissa seuraavat TAUTIEN LAADUT"
( Luettelon termeille on lyhykäinen selitys, mikä on sama miltei joka kohdalta molemmissa kirjoissa. Eriävän olen merkannut näkyviin).
Liikaverisyys, verentungos
Ajetus, paisutus
Haava
Halpautuminen
Hankautuma
Hautuma
kasvos
Kohju
Kupula, pakura, nystyrä
Kuume
Luunmurtuma ja luunkatkeama
Märkimä ja mätä
Märkäpäivä
Näppylä
Pahka
Paise
Repeymä
Ruhjevamma
Sulku
Syöpä: Kudossolujen kuoleutuminen ja kudosaineen irtautuminen kudoskohdan jouduttua pois verenkierron yhteydestä ( 1928: Kasvua säätävän hermoston yhteydestä pois joutuneiden kudososien runsan ravinnon vuoksi alkaminen kasvaa ja lisääntyä eläen loisina ruumiissa)
Tukkeuma
Tulehdus
Tulehtuma, kuumuus
Tulppa: Verenkierrossa kaikellaisia eri tarkoituksia toteuttavien tihkuntakalvojen läpäisemättömyys ( 1928: Verisuonten tukkeutuminen)
Tursastuma
Turvotus, turvottuma
Tyrä ja tyrästö
Verevyys
Vertymä, sintymä( sinertymä)
Ärtymä
Vähäverisyys, verettömyys
kalpeus
Mätähaavat
Näivetys
Rustottuma
Verenkiertoelinten ja kudosten sairaloisten tilain seurauksia:
Hengenahdistus
Hikoilu
Hivutuskuume-tulehtuma
Huimaus, pyörrytys, heidytys( heidätys) kaataminen, hourailu
Ihottuma
Jumotus, kolotus, rasitaminen
Kaihi
Keltakuume
Kutistuma
kuurous ja sokeus
Kuvotus
Närästys
Oksentaminen
Palohaava ja paleltuma
Puhistus ja ähky
Ripuli
Risatauti
Sokeritauti
Suonenveto, jäykistys, kouristus, nykiminen
Syyhy ja kutkuminen
Särky, pakoitus, repiminen, viiltely, polte
Tainnoksiin meno, silmien mustuminen
Tukehtuminen
Ummetus
Umpi, kivitauti
Verenmyrkytys
Verensyöksy
Vesiahma .
( Ehkä on myöhemmin syytä kirjoittaa näkyviin Juho Uotin selitys joka termille. )
Päivitys 24.8. 2013
