KOLMAS OSA
(249-325 a. Jerusalemiin kulusta
Herran ehtoollisen asettamiseen326- 345 b. Vangitsemisesta kuolemaan ja hautaukseen346- 366 c. Ylösnousemisesta taivaaseennousemiseen)
300. Pääsiäisateria alkaa. Jalkain pesu. Opetuslapset.Mt. 26 20; Mrk. 14: 17; Lk. 22: 14-30; Joh. 13: 1-20.
Pääsiäisaterian alkamisen ajan tultua illalla asettui hän pöydän ääreen kahdentoista oppilaansa kanssa. Hän sanoi heille: Minä olen hartaasti ikävöinyt saada syödä tätä pääsiäislammasta teidän kanssanne, ennen kärsimään menoani, sillä - minä ilmoitan sen teille - en minä enää sitä syö ennen kuin sitä toteutetaan Jumalan valtakunnassa. Sitten hän otti maljan, kiitti ja sanoi: Ottakaa tämä ja jakakaa keskenänne, sillä minä vakuutan teille, etten minä täst´edes juo viinipuun antia ennen Jumalan valtakunnan tuloa.
301. Arvokiista.Mt. 26 20; Mrk. 14: 17; Lk. 22: 14-30; Joh. 13: 1-20.
Oppilasten keskuudessa syntyi kiista siitä, kuka heistä oli katsottava arvokkaimmaksi. Silloin Jeesus sanoi heille: Kuninkaat hallitsevat kansoja herroina ja kansojen valtiaita kunnioitetaan arvonimityksillä. Mutta älkää te niin, vaan arvokkain teidän keskuudessanne esiintyköön kuin nuorin, ja johtaja kuin palvelija. Sillä, kumpi on arvokkaampi: Aterioitseva vai palvelevako? Eikö aterioitseva? Mutta minähän olen teidän keskuudessanne kuin palveleva.
302. Jalkain peso.Mt. 26 20; Mrk. 14: 17; Lk. 22: 14-30; Joh. 13: 1-20.
Iltayöstä, ennen pääsiäisjuhlan alkua, vaikka Jeesus tiesi hetkensä tulleen siirtyä tästä maailmasta Isän luokse, niin hän kuitenkin jaksoi osoittaa rakkauttaan omilleen tässä maailmassa aina viimeiseen asti: Illallisella oli myös Juudas Keriotilainen, Siimonin poika, jonka sydämen perkele oli saanut valtaansa ja suostuttanut hänet kavaltamaan Herran. Jeesus tiesi Isän antaneen kaiken hänen haltuunsa, tiesi lähteneensä Jumalan luota ja sinne palaavansa. Hän nousi illallispöydän äärestä, riisui viittansa ja otti liinavaatteen, jonka hän käärei ympärilleen. Sitten hän kastoi vettä pesuastiaan ja ryhtyi pesemään oppilastensa jalkoja pyyhkien sillä liinavaatteella, joka oli hänen ympärillään. Tultuaan SiimonKallion luo, sanoi Siimon: Herra, sinäkö pesemään minun jalkani? Jeesus sanoi hänelle: Nyt et sinä käsitä tekoani, mutta jälkeenpäin sinä saat sen tietää. Siimon sanoi hänelle: Et tule ikinä pesemään minun jalkojani. Jeesus sanoi hänelle: Jos en minä sinua pese, niin ei sinulla ole osuutta minun kanssani. Silloin Siimon sanoi: Herra, älä sitten pese yksin jalkojani, vaan myös kädet ja pää. Jeesus sanoi: Kylpenyt on kokonaan puhdas jalkojen pestyä. Ja te olette puhtaita, vaikka ette kaikki.(Hän tiesi pettäjänsä, sentähden hän sanoi:- ette kaikki ole puhtaita).
303. Opetuspuhe.Mt. 26 20; Mrk. 14: 17; Lk. 22: 14-30; Joh. 13: 1-20.
Pestyänsä, viittansa otettuansa ja pöydän ääreen asetuttuansa kysyi hän heiltä: Ymmärrättekö tämän teille tekemäni? Te puhuttelette minua opettajaksi ja herraksi ja oikein te siinä sanotte, sillä se minä olen. Mutta jos nyt minä, teidän herranne ja opettajanne, olen pessyt teidän jalkanne, niin olette tekin velvollisia pesemään toistenne jalkoja. Sillä minä annoin teille esikuvan tehdäksenne niin, kuin minäkin teille tein. Minä vakuutan teille: Ei ole palvelija herraansa suurempi eikä lähettiläs parempi lähettäjäänsä. Tämän tunnettuanne olette te autuaita, jos niin teette. En minä kaikista teistä puhu. Minä tunnen valitsemani. Sillä tämäkin kirjoitus toteutuu: - - joka minun leipääni söi, hän pyrki tallaamaan minua jalkojensa alle. Tämän minä kerron teille ennen sen tapahtumsita, että uskoisitte minua siksi, sen tapahduttua. Varmaa on: Se ken minun lähettämäni ottaa vastaan, hän ottaa vastaan minut. Mutta minut vastaan ottava ottaa vastaan minun lähettäjäni. Mutta te olette kestäneet minun luonani minun kiusauksissani. Sentähden minä säädän teille kuninkaallisen vallan, niinkuin isänikin on minulle säätänyt. Te saatte syödä ja juoda minun pöydässäni minun valtakunnassani ja istua istuimilla tuomitsemassa Israelin kahtatoista sukukuntaa.
304. Jeesus ilmoittaa kavaltajansa. Antaa uuden käskyn.Mt. 26: 21-25; Mrk.14: 18-21; Lk. 22: 21-23; Joh. 13: 21-35.
Nämät puhuttuansa heidän aterioidessaan tuli hän sangen murheelliseksi hengessään ja sanoi: Toden totta, yksi teistä minun kanssani aterioitsevista kavaltaa minut. Oppilaat tulivat siitä sangen murheellisiksi, alkoivat katsella toisiansa tietämättä ketä hän tarkoitti ja kukin kysellä: En kait minä se ole , Herra? Siimon Kallio nyökkäsi sille Jeesuksen erityisesti rakastamalle oppilaalle, joka aterioitaessa nojautui hänen rintaansa kohden, ja sanoi hänelle: Sano, kuka se on, josta hän puhui? Niin hän niin nojautuessaan sanoi hänelle: Herra, kuka se on? Jeesus sanoi: Se on se, jolle minä tämän palasen kastan ja annan. Sen kastettuansa ja oettuansa antoi hän sen Juudaalle, Siimon Keriotilaisen pojalle ja sanoi: Ihmisen Poika kyllä menee pois, niinkuin hänestä on kirjoitettu, mutta voi sitä ihmistä, jonka kautta Ihmisen Poika kavalletaan. Parempi olisi sille ihmiselle ollut, ettei hän olisi syntynytkään. Juudas, hänen kavaltajansa sanoi: En tietysti minä se ole! Jeesus sanoi: Sinä se olet. Silloin sen palan jälkeen vstustaja-henki valtasi hänet. Ja Jeesus sanoi hänelle: Minkä teet, niin tee pikemmin. Mutta ei aterioitsevista kukaan ymmärtänyt, mitä varten hän sen hänelle sanoi. Kun hänellä oli rahasto niin muutamat luulivat Jeesuksen tarkoittaneen häelle sanoa: Osta mitä tarvitsemme juhlaksi, tai käskeneen jotakin köyhille antaa. Sen palasen otettuansa poistui hän kohta ja yö oli.
305. Uusi käsky.Mt. 26: 21-25; Mrk.14: 18-21; Lk. 22: 21-23; Joh. 13: 21-35.
Hänen poistuttuansa sanoi Jeesus. Nyt on Ihmisen poika kirkastettu ja Jumala on hänessä kirkastunut. Ja kun Jumala on hänessä kirkastunut, niin hän kirkastaa hänet itsessään ja kirkastaa hänet pian. Lapsukaiset, minä olen vielä hetken aikaa teidän kansanne ja sitte te etsitte minua. Mutta niinkuin minä sanoin juutalaisille: Ette voi tulla sinne, minne minä menen, niin minä nyt sanon teillekin. Uuden käskyn minä annan teille:
Rakastakaa keskenänne toisianne.
Teidän pitää toisianne rakastaman niinkuin minä teitä rakastin. Siitä kaikki ihmiset tuntevat teidät minun oppilaikseni, jos te säilytätte rakkauden keskuudessanne.
306. Ehtoollisen asetus.Mt. 26: 26- 29; Mrk. 14: 22-25; Lk. 22: 19, 20; I Kor. 11:23, 24.
Heidän syödessänsä otti Jeesus leivän, kiitti, mursi, antoi oppilailleen ja sanoi: Ottakaa ja syökää! Tämä on minun ruumiini, joka teidän puolestanne annetaan alttiiksi ja murretaan; ja se tehkää minun muistokseni. Aterian jälkeen otti hän maljan, kiitti, antoi heille ja sanoi: Juokaa tästä kukin, sillä tämä on se uuden liiton malja minun vertani, joka teidän ja monen tähden vuodatetaan hairahdusten hylkäämiseksi. Aina sitä juodessanne muistelkaa minun kuolemaani. Ja he joivat siitä kukin. Hän sanoi: Minä vakuutan teille: En minä tästälähin juo tätä viinipuun tuotetta ennenkuin vasta sinä päivänä, jolloin sitä juon teidä kanssanne uutena minun Isäni valtakunnassa.
307. Jeesus ilmoittaa oppilasten hajaantumisen ja Kallion kieltämisen.Mt. 26: 31-35; Mrk. 14: 27-31; Lk. 22: 31- 38, Joh. 13: 36- 38
Siimon Kallio kysyi häneltä: Herra, minne sinä menet? Jeesus vastasi: nyt sinä et saata minua seurata sinne, minne menen, mutta vast´edes sinä olet seuraava minua. Kallio sanoi: Herra, miks´en nyt saata sinua seurata? Minä annan henkeni sinun puolestasi. Jeesus sanoi: Kaikki te tänä yönä minuun loukkaannutte. Sillä on kirjoitettu: Lyö paimenta, niin lampaat hajautuvat. Mutta ylös noustuani minä käyn teidän edellänne Galileaan. Niin Siimon sanoi: Vaikka kaikki muut loukkaantuisivat, niin minä en ikinä loukkaannu. Herra sanoi: Siimon, Siimon, katso, Vastustaja on kokenut saada teitä valtaansa, seuloakseen teitä niinkuin nisuja; mutta minä olen rukoillut sinun puolestasi, ettei sinun uskosi tyhjäksi raukeaisi. Ja kerran palatessasi vahvista veljiäsi. Siimon sanoi: Herra Sinun kanssasi minä olen valmis menemään sekä vankeuteen että kuolemaan. Jeesus sanoi: Minä vakuutan sinulle: Tänään, tänä yönä ei laula kukko ennenkuin olet jo kolmasti kieltänyt minut tuntevasi. Mutta Siimon kiisti vielä lisäksi: Vaikka minun pitäisi kuolla sinun kanssasi, niin en minä sittenkään sinua kiellä. Sitä kaikki muutkin väittivät.
308. Sitte Hän sanoi heille:Mt. 26: 31-35; Mrk. 14: 27-31; Lk. 22: 31- 38, Joh. 13: 36- 38
Sitte Hän sanoi heille: lähettäessäni teidät rahakukkarotta, laukutta ja kengittä, niin puuttuiko teiltä mitään? He vastasivat. Ei mitään. Niin hän sanoi: Mutta nyt se, kellä on kukkaro niin ottakoon hän sen mukaansa, niinikään laukun. Ja se jolla ei ole, niin hän myyköön viittansa ja ostakoon miekan. Sillä minä vakuutan teille: Minussa pitää toteutuman tämäkin kirjoitus: - Ja oli pahantekijöin sekaan luettu. Sillä kaikki se, mikä minusta on kirjoitettu, se toteutuu. Sitten he sanoivat: Herra, katso, tässä on kaksi miekkaa. Hän sanoi: Siinä on kylläksi.
309. Jeesuksen hyvästijättöpuheita. Isän luokse meneminen.Joh. 14: 1-16: 33
Älköön teidän sydämenne olko murheellinen. Uskokaa Jumalaan ja uskokaa minuun. Isäni kodissa on monta asumusta. Jos niin ei olisi, niin olisin sen sanonut teille: sillä minähän juuri menen valmistamaan teille sijaa. Ja kun minä olen mennyt ja valmistanut teille tilat, niin minä tulen takaisin ja otan teidät luokseni, tullaksenne olemaan siellä, missä minäkin olen. Ja tehän tiedätte tien sinne, jonne menen.
310. Tie.Joh. 14: 1-16: 33
Tuomas sanoi: Herra, emme me tiedä kunne menet, kuinka sitten tietä tietäisimme? Jeesus sanoi hänelle: Minä olen tie ja totuus ja elämä. Ei kukaan pääse Isän luokse muualta, kuin minun kauttani. Jos te minua tuntisitte, niin te tuntisitte Isänikin. Tästä puoleen te tulette hänet tuntemaan ja te olette nähneet hänet.
Filippus sanoi: Herra, näytä meille Isä, niin me tyydymme. Jeesus sanoi: Filippus, minä olen niin kauvan ollut teidän kansanne, etkä tunne minua. Se, ken minut on nähnyt, hän on nähnyt Isän; Kuinka sinä sitten sanot: Näytä meille Isä? Etkö usko minun olevan Isässä ja Isän minussa? En minä teille puhumiani sanoja itseltäni puhu. Minussa asuva Isä toimittaa nämät tekoni. Uskokaa minua, kun sanon olevani Isässä ja Isän olevan minussa. Mutta jollette muuten usko, niin uskokaa itse tekojen tähden.
311. Isän nimi kirkastetaan Pojassa.Joh. 14: 1-16: 33
Minä vakuutan teille: Minuun uskovakin saa aikaan sellaisia tekoja, joita minäkin teen ja vielä suurempiakin kuin ne, on hän tekevä; sillä minä menen Isän luokse ja mitä ikinä te anotte minun nimessäni, sen minä teen, että Isän nimi kirkastettaisiin Pojassa. Jos anotte minulta jotakin minun nimessäni, niin minä sen täytän.
312. Jos te rakastatte Minua...Joh. 14: 1-16: 33
Jos te rakastatte Minua, niin te pidätte myös minun käskyni kalliina ja noudatatte niitä. Minä rukoilen Isää, että hän antaa teille toisen Johdattajan olemaan teidän kanssanne ijäti; Totuuden Hengen, jota maailma ei voi hyväksyä, koska se ei näe häntä eikä tunne häntä. Muta te tunnette hänet, sillä hän pysyy teidän luonanne ja asuu teissä.
313. Hän palaa takaisin omiensa luo.Joh. 14: 1-16: 33
En minä jätä teitä orvoiksi. minä palaan teidän luoksenne. Vielä hetkinen eikä maailma enää näe minua. Muta te näette minut, koska minä elän ja tekin elätte. Silloin te ymmärrätte minun olevan Isässäni ja te olevanne minussa ja minun teissä.
314. Hänen käskyjään noudattava rakastaa Häntä.Joh. 14: 1-16: 33
Se, ken säilyttää minun käskyni ja noudattaa niitä, hän rakastaa minua. Mutta Isäni rakastaa minua rakastavaa ja minä rakastan häntä ja ilmaisen itseni hänelle.
Juudas- ei se Keriotilainen - sanoi hänelle: Herra, miksi aiot ilmaista itsesi meille, etkä maailmalle? Jeesus vastasi: Ken minua rakastaa, hän rakastaa minun sanojani ja noudattaa niitä ja minun Isäni rakastaa häntä ja me tulemme hänen luokseen asumaan hänen luonaan. Se, ken ei minua rakasta, ei hän minun sanojanikaan rakasta eikä niitä noudata. Kuulemanne sana ei ole minun, vaan Isän, joka lähetti minut.
315. Ne Minä olen teille puhunut teidän keskuudessanne ollessani.Joh. 14: 1-16: 33
Ne minä olen teille puhunut teidän keskuudessanne ollessani. Mutta Johdattaja, Pyhä Henki, jonka Isä on lähettävä minun nimessäni, hän johdattaa teitä kaikessa ja muistuttaa teille kaiken, minkä minä olen teille puhunut. Rauhan minä teille jätän, minun rauhani minä teille annan. En minä anna teille niin, kuin maailma antaa. Älköön teidän sydämenne olko murheellinen, älköönkä arkailko. Te kuulitte minun sanovan teille: Minä menen pois ja palaan jälleen teidän luoksenne. Mutta jos te rakastatte minua, niin te iloitsette minun menostani Isän luokse, sillä Isä on minua suurempi. Nyt minä olen sen kertonut teille ennen sen tapahtumista, että te sen tapahduttua uskoisitte. En minä enää puhu paljon teidän kansanne, sillä tämän maailman ruhtinas tulee. Hänellä tosin ei ole mitään minussa. Kuitenkin maailma ymmärtäköön minun Isää rakastavan ja toteuttavan sen, minkä hän on minulle käskenyt. Nouskaa, lähtekäämme täältä.
316. Viinipuu ja istukasoksa.Joh. 14: 1-16: 33
Minä olen todellinen viinipuu ja minun Isäni on viinitarhuri. Hän ottaa pois kunkin minuun istutetun ja hedelmää tuottamattoman oksan, mutta puhdistelee kutakin hedelmää tuottavaa oksaa, että se runsaammin tuottaisi hedelmää. Te olette jo puhtaita sen teille puhutun sanan tähden. Pysykää minussa niin minäkin pysyn teissä. Sillä ette te voi hedelmää tuottaa, ellette minussa pysy, niinkuin ei oksakaan saata itsestään hedelmöidä, ellei se ole kiinni viinipuussa. Minä olen vinipuu ja te olette oksia. Se tuottaa paljon hedelmää, joka minussa pysyy ja jossa minä pysyn. Sillä minutta te ette mihinkään hyvään kykene. Se, ken ei minussa pysy, hän heitetään pois, niinkuin hylkyoksa ja kuivettuu. Ne kootaan yhteen, heitetään tuleen ja siellä palavat. Jos te minussa pysyte ja minun puheeni savat vallan teissä, niin anokaa, mitä vain tahdotte, niin se kaikki toteutuu. Siinä minun Isäni kirkastetaan, että te tuotatte paljon hedelmää ja niin tulette minun oppilaikseni. Niinkuin Isä on minua rakastanut, niin minäkin olen teitä rakastanut. Pysykää siinä minun rakkaudessani. Jos te toteutatte minun käskyjäni, niin te pysytte minun rakkaudessani, niinkuin minäkin olen toteuttanut Isäni käskyt ja pysyn hänen rakkaudessaan. Näitä minä olen teille puhunut saadakseni iloita teistä ja että teidän ilonne tulisi täydelliseksi.
317. Herran käsky.Joh. 14: 1-16: 33
Tämä on minun käskyni.
Rakastakaa toisianne, niinkuin minä teitä rakastin.
Ei kellään saata olla sen suurempaa rakkautat, kuin, että hän panee henkensä altiiksi ystäväinsä tähden. Te olete minun ystäviäni, jos te noudatatte minun käskyjäni. En minä enää sano teitä palvelijoiksi, sillä palvelija ei tiedä mitä hänen herransa kulloinkin tekee. Vaan minä sanon teitä ystäviksi, sillä minä olen ilmoittanut teille kaikki Isältä kuulemani. Te ette valinneet minua, vaan minä valitsin teidät ja järjestin niin, että te menisitte hedelmää tuottamaan ja että teidän hedelmänne pysyisi ja että Isä antaisi teille kaiken, mitä ikinä te minun nimessäni häneltä anotte. Tätä minä käsken teille rakastaaksenne toisianne.
318. Maailman viha.Joh. 14: 1-16: 33
Maailman teitä vihatessa muistakaa sen vihanneen minua ennnekuin teitä. Jos te kuuluisitte maailmaan, niin maailma kyllä omaansa rakastaisi. Mutta maailma vihaa teitä, koska te ette enää kuulu maailmaan; - te olette minun maailmasta valitsemiani. Muistakaa minun teille lausumaani: Ei palvelija ole suurempi herraansa. Ne, jotka minua ovat vainonneet, ne vainoavat teitäkin. Ne, jotka minun puhettani ovat rakastaneet ja noudattaneet, ne rakastavat ja noudattavat teidänkin puhettanne. Mutta tätä kaikkea he tekevät teille minun nimeni tähden, koska eivät tunne minun lähettäjääni. Jos minä en olisi tullut ja puhunut heille, niin ei heillä olisi vikaa. Mutta nyt ei heillä ole, millä puolustaisivat vikaansa. Ken minua vihaa, hän vihaa Isäänikin. Jos en olisi heidän keskuudessaan tehnyt sellaisia tekoja, joita ei kukaan muu ole tehnyt, niin ei heillä olisi vikaa. Mutta nyt he ovat nähneet ne ja kuitenkin vihanneet sekä minua että Isääni. Mutta se on tapahtunut, että sekin toteutuisi, joka heidän laissaan on kirjoitettu:- he syyttä minua vihaavat. Mutta kun se Johdattaja tulee, jonka minä teille Isäni luota lähetän: Totuuden henki, joka lähtee Isäni luota, hän todistaa minusta. Mutta tekin todistatte, sillä te olette olleet alusta alkaen minun kanssani.
319. Vaino. Rukous.Joh. 14: 1-16: 33
Näitä minä olen puhunut, ettette loukkaantuisi. He erottavat teidät seurakunnasta. Tuleepa aika, jolloin ihmiset teitä tappaessaan luulevat tekevänsä Jumalalle uhripalveluksia. Ja sitä he tekevät, koska he eivät tunne Isää eivätkä minua. Nyt minä olen tätä puhunut teille, että te sitte, kun se aika tulee, muistaisitte minun sitä teille puhuneen. Tätä minä en puhunut teille kohta alusta, koska minä olin teidän kanssanne.
320. Jeesus palaa lähettäjänsä luo. Johdattaja.
Joh. 14: 1-16: 33
Nyt minä ilmoitan lähteväni lähettäjäni luokse, ettekä te kukaan kysy: Minne menet? ( Quo vadis?) Mutta tämän puhuttuani täyttää murhe teidän sydämenne. Kuitenkin minä ilmoitan teille totuuden: Minun poismenoni on teille hyödyksi. Sillä ellen minä menisi pois, niin ei teille tulisi Lohduttajaa. Mutta poismentyäni minä hänet teille lähetän. Ja tultuansa hän johdattaa ihmiskuntaa tuntemaanvikojen valtaa, pyhää elämää ja oikeamielisyyttä. Mutta vikojen valtaa, koska he eivät usko minuun. Pyhää elämää, koska minä menen Isän luokse, enkä ole enää nähtävänä (, vaan näkymättömänä) teidän luonanne. Oikeamielisyyttä, koska tämän maailman ruhtinaan valta on murrettu.
321. Totuuden Henki opastaa totuuteen.Joh. 14: 1-16: 33
Minulla on vielä paljon teille sanottavaa, mutta te ette nyt jaksa sitä kantaa. Mutta Totuuden Henki tultuansa opastaa teitä koko totuuteen, sillä hän ei puhu omiaan, vaan kuulemiaan hän puhuu ja ilmoittaa tulevaisia asioita. Hän kirkastaa minua, sillä hän ottaa minun omastani ja ilmoittaa teille. Minun on kaikki, mikä on Isänkin. Sentähden minä sanon: Hän ottaa minun omastani ja ilmoittaa teille. Vielä hetkinen, ettekä enää näe minua ja sitte vielä hetkinen, niin te taas näette minut. Silloin muutamat hänen oppilaistansa sanoivat toisilleen: Mitä tuo on, jota hän meille puhuu: Vielä hetkinen, ettekä enää näe minua ja sitte vielä hetkinen, niin te taas näette minut, ja: Minä menen Isän tykö? Ja he yhä puhelivat: Mitä tuo on, jota hän kertoo: Vielä hetkinen. emme ymmärrä, mitä hän puhuu. Jeesus huomattuaan heidän tahtovan häneltä jotain kysyä, sanoi heille: Te kyselette keskenänne sen johdosta, kun minä sanoin: Vielä hetkinen, ettekä enää näe minua ja sitte vielä hetkinen, niin te taas näette minut. Minä vakuutan teille: Te joudutte itkemään ja valittamaan, mutta maailma iloitsee. Te tulette murheellisiksi, mutta teidän murheenne muuttuu iloksi. Kun vaimon synnytyshetki lähenee, niin hänellä on murhe, mutta lapsen synnytettyänsä ei hän enää ahdistustaan muistakaan sen ilon tähden, joka hänellä on ihmisen maailmaan syntymisestä. Niin on teilläkin nyt murhe, mutta minä näen teidät taas ja silloin teidän sydämenne iloitsee eikä kukaan saata teidän iloanne ottaa teiltä pois. Ja sinä päivänä ette kysy minulta mitään. Minä vakuutan teille: Jos jotakin anotte Isältä, niin hän sen antaa teille minun nimessäni. Tähän asti ette ole mitään minun nimessäni anoneet. Anokaa niin te saatte, että teidän ilonne olisi täydellinen.
322. Jeesus puhuu avoimesti.Joh. 14: 1-16: 33
Tämän minä olen teille puhunut kuvauspuhein. Mutta sekin aika tulee, jolloin en enää puhu teille kuvauspuhein, vaan ilmoitan avonaisesti teille Isästä. Sinä päivänä te anotte minun nimessäni. Eikä minun tarvitse teroittaa rukoilevani Isää teidän puolestanne, sillä Isä itse rakastaa teitä, sentähden, että te olette rakastaneet minua ja uskoneet minun Jumalan luota lähteneen. Minä olen Isästä lähtenyt ja tullut maailmaan. Taasen minä jätän maailman ja menen Isän luokse. Hänen oppilaansa sanoivat: Nyt sinä puhut avonaisesti etkä käytä mitään kuvauspuhetta. Nyt me ymmärrämme, että sinä tiedät kaiken, eikä sinulle ole tarpeen, että joku sinulle kysymyksiään esittelee. Sentähden me uskomme sinun lähteneen Jumalan luota. Jeesus vastasi: Nyt te uskotte. Mutta hetki tulee ja se hetki on jo tullut, jona te (teidät) kukin hajoitetaan itseksensä ja jätätte minut yksikseni. Vaikka en minä silloinkaan yksin ole, sillä Isä on minun kanssani. Tämän minä olen puhunut teille, että teillä minussa olisi rauha. Maailmassa on teillä ahdistus, mutta olkaa turvassa, minä voitin maailman.
323. Jeesuksen ylimäispapillinen rukous.Joh. 17: 1-26
Näin puhuttuansa kohotti Jeesus katseensa taivasta kohti ja sanoi: Isä, hetki on tullut, kirkasta sinun Poikasi, että Poikasi kirkastaisi sinut koko elävässä luomakunnassa, jossa sinä olet hänelle antanut kaiken vallan,(hänen antaakseen ijäisen elämän kullekin, jonka sinä hänelle erottanut olet.
Mutta siitä riippuu ijäinen elämä, että he tuntevat sinut ainoaksi totiseksi Jumalaksi ja voidellun Jeesuksen sinun lähettämäksesi.
Minä olen kirkastanut sinut maan päällä. Minä olen toteuttanut sen tehtävän, jonka sinä minun tehtäväkseni annoit. Ja nyt Isä, kirkasta sinä minut tykönäsi sillä kirkkaudella, joka minulla oli sinun luonasi, ennenkuin maailmaa olikaan.
324. Jeesus ilmoitti Isän tahdon. Rukous.Joh. 17: 1-26
Minä olen ilmoittanut sinun nimesi niille ihmisille, jotka sinä minulle maailmasta annoit. He olivat sinun ja sinä annoit heidät minulle ja he ovat ottaneet vaariin sinun sanasi. Nyt he tietävät kaiken antamasi olevan sinulta. Sillä minä olen antanut heille sinun antamasi sanat ja he ovat ne ottaneet vastaan ja tietävät todella minun sinun luotasi lähteneen ja uskovat, että sinä minut lähetit. Minä rukoilen heidän puolestaan. En minä maailman puolesta rukoile, vaan niiden puolesta, jotka sinä minulle annoit, koska he ovat sinun. Ja taas kaikki minun omani on sinun ja sinun omasi on minun ja minä olen kirkastettu heissä. Minä en enää viivy maailmassa, mutta he jäävät maailmaan ja minä tulen sinun luoksesi. Pyhä Isä, varjele heitä nimessäsi, jonka sinä minulle annoit, että he olisivat yhtä niinkuin mekin. Ollessani heidän kanssaan, varjelin minä heitä minulle antamassasi nimessäsi ja suojelin heitä eikä heistä kukaan muu kadotetuksi tullut, kuin tuo kadotuksen lapsi, että kirjoitus kävisi toteen. Mutta nyt minä tulen luoksesi ja puhun tätä maailmassa, että he säilyttäisivät minun iloni itsessään täydellisenä. Minä olen antanut heille sinun sanasi ja maailma vihaa heitä, koska he eivät kuulu maailmaan, niinkuin en minäkään maailmaan kuulu. Pyhitä heitä totuudelle, sinun puheesi on totuus. Minä olen lähettänyt heidät maailmaan, niinkuin sinäkin minut maailmaan lähetit ja heille minä pyhitän itseni, että hekin olisivat totuudelle pyhitettyjä.
325. Mitä Jeesus vielä rukoilee.Joh. 17: 1-26
Mutta minä en rukoile yksin näiden puolesta, vaan myös niiden puolesta, jotka heidän puheensa kautta minuun uskovat, että he kaikki olisivat yhtä, niinkuin sinä, Isä, minussa olet ja minä sinussa, että hekin meissä olisivat, että maailma uskoisi sinun minut läehttäneen. Minä olen heille antanut sen kirkkauden, jonka sinä minulle annoit(heidän) ollaksensa yhtä, niinkuin me yhtä olemme: Minä heissä ja sinä minussa, tullakseen eheästi yhdeksi, että maailma ymmärtäisi sinun lähettäneen minut ja rakastaneen heitä, niinkuin sinä minua rakastit. Isä, minä tahdon, että ne, jotka sinä minulle annoit, olisivat siellä, missä minäkin olen, nähdäksensä sen kirkkauden, jonka sinä minulle annoit, koska sinä olet minua rakastanut ennen maailman perustamista.
Vanhurskas Isä, maailma ei ole sinua tuntenut, mutta minä tunnen sinut ja nämät ovat tulleet tuntemaan, että sinä minut lähetit. Ja minä olen tehnyt sinun nimesi heille tunnetuksi ja teen vastakin, että se rakkaus, jolla sinä olet minua rakastanut, olisi heissä ja minäkin olisin heissä.
a. Vangitsemisesta kuolemaan ja hautaamiseen.326. Taistelu Getsemanella.Mt. 26: 30 sekä 36-46; Mrk. 14: 26 sekä 32-42; Lk.22 :39-46; Joh 18: 1.
Näin puhuttuansa ja heidän kaikin veisattuansa kiitosvirren poistui Jeesus sieltä oppilastensa seuraamana yli Kidronin ojan Öljyvuorelle, jonka rinteellä oli kylä nimeltä Getsemane, ja sen lähellä oli puutarha, johon hän meni oppilaineen. Siellä hän sanoi oppilaillensa: Istukaa tässä niin kauvan kuin minä käyn tuolla rukoilemassa. Mukaansa hän otti Siimonin, Jaakobin ja Johanneksen sekä alkoi murehtia, kauhistua ja olla ahdistuksessa ja sanoi: Minun sieluni on kokonaan murheen valtaamana aina kuolemaan asti, viipykää tässä ja valvokaa minun kanssani. Sitte hän erkani heistä kivenheiton, laski polvillensa ja heittäytyi maahan kasvoillensa sekä rukoili, että se hetki häneltä menisi ohi ja sanoi: Minun isäni, kaikki on sinulle mahdollista, tahdotko sen, niin ota pois minulta tämä malja. Mutta älköön siinä kuitenkaan toteutuko minun tahtoni, vaan sinun. Silloin hänelle ilmestyi taivaan enkeli vahvistamaan häntä. Hänen joutuessaan syvään taistelun tuskaan, rukoili hän vielä hartaammin ja hänen hikensä putoili veren pisarain kaltaisina maan päälle. Noustuansa rukoilemasta palasi hän oppilastensa luoksi ja tapasi heidät murheissaan nukkumasta. Silloin hän sanoi Kalliolle: Siimon, nukutko? Ette jaksaneet edes yhtä hetkeä kanssani valvoa. Valveutukaa! Valvokaa ja rukoilkaa, ettette joutuisi kiusaukseen henki kyllä on altis, mutta liha on heikko.
Taas hän poistui toisen kerran ja rukoili: Minun Isäni, ellei tämä malja saata minulta poistua, vaan minun on se juotava, niin tapahtukoon sinun tahtosi. Tultuansa tapasi hän heidät taas makaamasta, sillä heidän silmänsä olivat raskaat eivätkä he tietäneet mitä vastata.
Sitte hän poistui kolmannen kerran rukoilemaan ja sanoi uudestaan samat sanat. Tultuansa hän sanoi oppilaillensa: nukkukaa ja levätkää toisten! Nyt on tullut se hetki, jolloin Ihmisen Poika hyljätään pattoisten käsiin. Nouskaa ja lähtekäämme, sillä minun kavaltajani lähenee!
327. Vangitseminen Getsemanella.Mt. 26: 47- 56, mrk. 14: 43- 52, lk. 22. 47- 53, Joh. 18. 2-11
Juudas, yksi niistä kahdestatoista, hänen kavaltajansa, tiesi myös sen paikan, sillä Jeesus kävi siellä usein oppilaineen. Hänen vielä puhuessaan saapuikin kavaltaja joukkoineen, joita hän oli käynyt ottamassa ylipapeilta, kirjanoppineilta, farisealaisilta ja kansanvanhimmilta ja vielä sotilasryhmän. He olivat varustettuja tulisoihduilla, lampuilla, seipäillä ja sota-aseilla. Juudas kulki heidän edellään. Silloin Jeesus, tietäen kaiken, mikä häntä oli kohtaava, meni vastaan ulkopuoellle puutarhaa ja sanoi: Ketä etsitte? He vastasivat: Natsarealaista Jeesusta. Jeesus sanoi heille: Minä se olen. Juudaskin seisoi heidän kanssaan. Kun Jeesus oli heille sanonut: Minä se olen, niin he astuivat takaperin ja kaatuivat maahan. Sitten Jeesus kysyi uudestaan: Ketä te etsitte? Niin he vastasivat: Natsarealaista Jeesusta. Jeesus vastasi: Johan minä sanoin: Minä se olen. Jos te minua etsitte, niin laskekaa nämät menemään.- Että hänen puheensa toteutuisi: Eikä heistä kukaan muu kadotetuksi tullut, kuin tuo kadotuksen lapsi.
328. Juudaan suudelma.Mt. 26: 47- 56, mrk. 14: 43- 52, lk. 22. 47- 53, Joh. 18. 2-11
Silloin Juudas lähestyi Jeesusta antamaan hänelle suuta, sillä hän oli sopinut heidän kanssaan merkistä ja sanonut: Se on hän, jota minä suutelen. Ottakaa hänet kiinni ja viekää tarkasti vartioituna pois. Juudas suuteli Jeesusta ja sanoi: Terve, opettaja. Jeesus sanoi: Juudas, suudelmallako sinä Ihmisen Pojan kavallat? Ystävä, kuinka sinä tänne tulit?
Kun nyt hänen ympärillään olevat näkivät, mitä oli tulemassa, sanoivat he: Iskemmekö miekalla? Siimon Kallio veti esiin miekkansa ja sivalsi Malkus nimiseltä ylimmäisen papin palvelijalta pois hänen oikean korvansa. Mutta Jeesus sanoi: Sallikaa näin menevän, sekä kosketti palvelijan korvaan ja paransi sen. Siimon Kalliolle hän sanoi: Pistä miekkasi tuppeensa, sillä kukin, joka miekkaan tarttuu, se miekkaan hukkuu. Enkö minä tyhjentäisi sitä maljaa, jonka Isä minulle juottaa? Vai luuletko, etten minä saattaisi kutsua avukseni minun Isääni ja (etteikö) hän lähettäisi minulle heti vaikka enemmän kuin kaksitoista sotilasjoukkoa (legiota) enkeleitä? Taikka millä muulla tavalla ne kirjoitukset toteutuisivat, jotka osoittavat näin tulevan tapahtumaan?
Silloin hän sanoi ylipapeille, pyhätön vartiapäälliköille ja kansan vanhimmille ynnä joukolle, jotka olivat tulleet häntä kiinniottamaan: Te olette lähteneet minua vangitsemaan miekoin ja seipäin juuri kuin rosvoa. Miksi ette silloin ottaneet minua kiinni, kun minä joka päivä olin teidän kanssanne pyhätössä ja opetin? Mutta tämä on teidän aikanne ja tässä liikkuu pimeyden voima, että ennustajain kirjoitukset toteutuisivat.
329. Jeesus vangitaan ja viedään pois.(Mt 26: 47, 48 sekä 69-75); mrk. 14: 53, 54 sekä 66-72); Lk. 22. 54- 62; Joh 18: 12- 18 sekä 25- 27.
Silloin sotilaat, päällikkö ja juutalaisten käskyläiset kävivät Jeesukseen käsiksi, ottivat hänet kiinni ja sitoivat. Kaikki oppilaat luopuivat hänestä sekä pakenivat kiireimmiten. Häntä seurasi eräs nuorukainen, jolla oli ympärillään liinavaate paljaalla ihollaan. Hänet he ottivat kiinni, mutta hän jätti sen liinavaatteen ja pakeni alastonna. Kiinniottajat kuljettivat Jeesuksen ylimäisen papin taloon ja siellä ensin Hannaksen luoksi, joka oli Kaifaksen appi. Kaifas oli sinä vuonna ylimäinen pappi ja oli neuvottelussa juutalaisille sanonut: On hyödyksi, että yksi ihminen kuolee kansan puolesta. Jeesusta seurasi etäämmällä Siimon Kallio ja eräs toinen oppilas, jonka ylimmäinen pappi tunsi. Hän meni Jeesuksen kanssa sisälle ylimmäisen papin kartanolle. Mutta Kallio seisoi ulkona portilla. Silloin se toinen, ylimmäisen papin tuntema oppilas, meni ulos, puhutteli portinvartijatarta ja toi Kallion sisälle.
Porttia vartioiva palvelijatar sanoi Kalliolle: Etkö sinäkin ole tuon miehen oppilaita? Hän sanoi: En ole enkä tunne häntä.
Mutta kun oli kylmä, niin palvelijat ja käskyläiset olivat tehneet hiilinuotion keskelle pihaa sekä seisoivat ja lämmittelivät sen ympärillä. Siimon Kalliokin seisoi heidän joukossaan lämmitelemässä. Hannas kyseli Jeesukselta hänen oppilaistaan ja opistaan. Jeesus vastasi: Minä olen julkisesti puhunut maailmalle, olen yhä opettanut kokoushuoneissa ja pyhätöissä, johon kaikki juutalaiset saavat kokoontua, enkä ole mitään salassa puhunut. Miksi minulta kysyt? Kysy niiltä, jotka ovat kuulleet puhettani. Ne tietävät kertoa siitä, mitä minä olen opettanut. Jeesuksen näin sanottua löi eräs vieressä seisova käskyläinen häntä korvalle ja sanoi: Näinkö sinä vastaat ylimäiselle papille? Jeesus sanoi: Jos väität minun pahasti puhuneen, niin näytä se toteen. Mutta jos minä puhun oikein, niin miksi löit minua?
Hannas lähetti hänet sidottuna ylimäisen papin Kaifaksen puolelle, jonne ylipappien, kirjanoppineiden ja kansan vanhimpien piti kokoontua.
Mutta Siimon Kallio seisoi alhaalla pihalla nuotion ääressä lämmittelemässä muiden joukossa ja sinne tuli eräs ylimäisen papin piika, katseli Kalliota ja sanoi: Sinäkin olit sen Natsarealaisen Jeesuksen kanssa! Tämä oli myös hänen kanssaan! Mutta kallio kielsi kaikkien kuullen ja sanoi: Nainen, en minä tunne häntä, enkä ymmärrä, mitä puhut. Ja hän vannoi ei tuntevansa.
Sitte lähes yhden hetken kuluttua siitä alkoivat ympärillä seisovat puhua: Varmaan tämäkin oli hänen kanssaan, sillä hän on Galilealainen. Ja sanoivat Kalliolle. Varmasti sinä olet yksi heistä, sllä sinun kielimurteesikin ilmaisee sinut. Ja eräs ylimäisen papin palvelijakin, sen sukulainen, jolta Kallio oli korvan pois sivaltanut, sanoi: Enkö minä nähnyt sinua puutarhassa? Mutta hän alkoi manata itseään ja vannoa: En minä tunne tuota miestä, josta puhutte.
Ja kohta, vielä hänen puhuessaan, lauloi kukko. Silloin Herra, joka oli tuotu pihalle, kääntyi ja katsoi Kallioon ja Kallio muisti Herran sanat: Tänään, tänä yönä, ei laula kukko ennenkuin olet jo kolmasti kieltänyt minua tuntevasi. Kallio poistui kiireesti pihasta ja alkoi sitä ajatellessaan katkerasti itkeä.
330. Juutalaiset tuomitsevat. Häväistys.Mt. 26: 59- 68; Mrk. 14. 55- 65; Lk. 22: 63- 71; Joh. 18. 19- 24.
Ne miehet, jotka pihalla pitivät Jeesuksesta kiinni, pilkkasivat ja rääkkäsivät häntä.
Päivän tultua kokoontuivat kansan vanhimmat, ylipapit ja kirjanoppineet ja veivät hänet neuvostonsa eteen. Ylipapit ja koko neuvosto etseivät soveliaita todistuksia, saadaksensa niiden nojalla tuomita hänet kuolemaan, mutta eivät löytäneet. Monet kyllä tulivat todistamaan ja toivat esiin väärennettyjä todistuksiansa, mutta eivät ne olleet sopivia tarkoitukseen. Tulipa lopulta kaksi todistajaa, jotka todistivat: Me olemme kuulleet hänen sanovan: Minä tahdon hajoittaa maahan tämän Jumalan temppelin, joka on käsillä tehty ja rakentaa kolmena päivänä toisen, joka ei ole käsin tehty. Mutta ei heidänkään todistuksensa ollut kelvollinen eikä yhtäpitävä.
Silloin ylimäinen pappi nousi, astui esiin ja sanoi: Etkö mitään vastaa siihen, mitä nämät todistavat sinua vastan? Mutta Jeesus oli vaiti, eikä vastannut mitään. Silloin ylimäinen pappi uudestaan kysyi: Minä vannotan sinua elävän Jumalan kautta, sano meille, oletko sinä Voideltu, sen ylistetyn Jumalan Poika?
Jeesus sanoi: Jos minä sanon teille, niin te ette usko ja jos minä kysyn, niin ette vastaa: Minä olen se. Kerran te tulette näkemään Ihmisen Pojan istumassa Voiman oikealla puolella ja tulevan taivaan pilvissä.
Silloin he kaikki sanoivat: Sinä olet siis Jumalan poika?
Hän vastasi: Niin, se minä olen.
Silloin ylimäinen pappi repäisi vaatteensa rikki ja sanoi: Emme enää todistuksia tarvitse. Itsehän sen kuulimme hänen suustaan. Hän on pilkannut Jumalaa. Mitä nyt ajattelette?
Niin he yksimielisesti tuomitsivat hänet kuoleman ansainneeksi.
Slloin he alkoivat syljeskellä häntä kasvoille, toiset peittivät hänen kasvonsa, löivät häntä nyrkillä poskelle ja sanoivat: Ennusta meille Voideltu, kuka sinua löi.
Oikeudenpalvelijat ottivat hänet ja alkoivat ruoskia häntä sauvalla.
331. Jeesus jätetään maaherra Pontius Pilatukselle.Mt. 27: 1,2; mrk. 15: 1; Lk. 23: 1; Joh. 18:28.
Neuvoston jälki-istunnossa neuvoteltiin tuomion toteuttamisesta ja he päättivät jättää hänet sidottuna maaherra Pontius Pilatukselle, joka asui päävartiossa, Antonian linnassa, jonne Jeesusta sidottuna läksi viemään koko neuvoston jäsenet Kaifaksen luota varhain aamulla. Mutta itse eivät menneet sisälle linnaan, etteivät saastuisi ja tulisi estetyksi ottamasta osaa pääsiäisuhrinsyöntiin.
332. Juudas hirttää itsensä.Mt. 27: 3-10
Kun Juudas, hänen kavaltajansa, näki hänet tuomituksi, niin hän katui ja toi takaisin ne kolmekymmentä hopearahaa ylipapeille ja vanhimmille ja sanoi: Minä rikoin, kun kavalsin viattoman veren. Mutta he sanoivat: Mitä se meihin koskee. Huolehdi itse asiasi! Silloin hän viskasi hopearahat pyhättöön, lähti sieltä ja meni hirttämään itsensä.
Ylipapit ottivat hopearahat ja sanoivat: Näitä ei sovi panna pyhätön aarteistoon, koska ne ovat veren hinta. Neuvoteltuansa ostivat he niillä savenvalajan pellon muukalaisten hautausmaaksi. Senvuoksi sanotaan sitä peltoa vielä tänäänkin Veripelloksi.
Näin toteutui se, minkä Sakaria ennusti:- ja he tuomitsivat niin paljon, kuin minä maksoin: kolmekymmentä hopearahaa. Niin Herra sanoi: Heitä se pois annettavaksi savenvalajalle. Se suuri hinta, johon he minut arvioivat! Minä otin ne kolmekymmentä hopearahaa ja heitin ne Herran huoneeseen, savenvalajalle annettavaksi.
333. Jeesusta syytetään Pilatuksen ja Herodeksen edessä.Mt. 27: 11-14, Mrk. 15: 2-5; Lk. 23: 2-12; Joh. 18: 29- 38.
Jeesus tuotiin Pilatuksen eteen, mutta kun juutalaiset eivät voineet tulla sisään, niin Pilatus meni heidän luokseen ulos ja kysyi: Mistä te syytätte tätä miestä? He vastasivat: Emme häntä olisi sinun käsiisi luovuttaneet, ellei hän pahantekijä olisi, ja alkoivat häntä syytellä. Tämän me olemme havainneet viettelevän kansamme, kieltäen antamasta veroja keisarille ja nimittäen itseänsä Voidelluksi, kuninkaaksi.
Pilatus sanoi: Ottakaa te hänet ja tuomitkaa hänet teidän lakienne mukaan.
Juutalaiset sanoivat: Ei meidän ole lupa ketään tappaa.-Että Jeesuksen puhe toteutuisi, kun hän ilmoitti, millaisella kuolemalla hän oli kuoleva
- Pilatus meni taas sisälle linnaan, kutsui Jeesuksen lähelleen eteensä ja kysyi häneltä: Oletko sinä juutalaisten kuningas?
- Jeesus kysyi: Itsestäsikö sinä sitä sanot vai ovatko muut sanoneet sitä minusta sinulle?
- Pilatus sanoi: Olenko minä juutalainen? Oma kansasi ja ylipapit ovat luovuttaneet sinut minun haltuuni. Mitä olet tehnyt?
- Jeesusvastasi: Minun valtakuntani ei kuulu tähän maailmaan. Jos minun valtakuntani kuuluisi tähän maailmaan, niin olisivathan palvelijani taistelleet puolestani, ettei minua olisi voitu juutalaisille kavaltaa. Mutta minun valtakuntani ei nyt kuulu tänne.
-Pilatus sanoi: Kuningas sinä kumminkin olet?
-Jeesus vastasi: Niin olen. Minä olen kuningas. Minä olen syntnyt ja tullut maailmaan ilmoitaakseni totuutta. Kukin totuudelle kuuluva kuulee minun ääneni.
-Pilatus sanoi hänelle: Mikä on totuus? Sen sanottuansa hän taas menijuutalaisten luokse. jeesuskin vietiin ulos.
-Pilatus sanoi heille: Minä en löydä yhtään rikollista tässä miehessä.
Silloin ylipapit ja kansanvanhimmat alkoivat ankarasti häntä syyttää ja sanoivat: Hän yllyttää kansaa opetuksellaan kautta koko Juudean, Galileasta alkaen aina tänne asti. Jeesus ei vastannut mitään. Pilatus sanoi Jeesukselle: Etkö kuule, kuinka paljo syytöksiä he tuovat sinua vastaan? Etkö mitään vastaa? Mutta ei Jeesus vastannut sanaakaan. Pilatus ihmetteli sitä kovin. Kun Pilatus kuuli mainittavan Galilean, niin hän kysyi: Onko se mies galilealainen? Ja saatuaan tietää hänen olevan Herodeksen hallitusalueelta, lähetti hän hänet Herodeksen luokse, joka hänkin oli niinä päivinä Jerusalemissa.
Jeesuksen nähtyään tuli Herodes sangen iloiseksi, sillä hän oli jo kauvan aikaa toivonut saavansa nähdä häntä, kun hän yhä oli kuullut hänestä. Nyt hän toivoi hänen tekevän jonkun ihmeen hänen nähdäkseen. Hän kyseli Jeesukselta yhtä ja toista, mutta ei hän vastannut mitään hänelle; ylipapit ja kirjanoppineet seisoivat myös siellä ja syyttivät häntä kovasti. Herodes henkivartijoineen kohteli häntä halveksivasti ja pilkkasi häntä ja puetettuaan hänet loistavaan pukuun, lähetti hän hänet takaisin Pilatuksen luo. Herodes ja Pilatus tulivat sinä päivänä ystäviksi keskenään. ´He näet olivat ennen olleet toistena vihamiehiä.
334. Pilatus aikoo vapauttaa Jeesuksen.Mt. 27: 15- 23; Mrk. 15: 6- 14; Lk. 23: 13- 23; Joh. 18: 39, 40.
Kun Jeesus oli tuotu takaisin, kutsutti Pilatus ylipapit, hallitusmiehet ja kansan koolle ja sanoi heille: Te olette tuoneet minlle tämän miehen kansan eksyttäjänä, mutta vaikka minä olen tässä teidän läsnä ollessanne häntä tutkinut, niin en minä ole havainnut tätä miestä syylliseksi mihinkään niistä kohdista, joita häntä syytetään. Eikä Herodeskaan, sillä hän lähetti hänet takaisin meille. Ja huomatkaa, hän ei ole tehnyt mitään, joka ansaitsee kuoleman. Kuritettuani häntä minä siis vapautan hänet. Mutta teillä on tapana, että minä lasken pääsiäisjuhlana vapaaksi yhden vangin, jonka haluatte.
Silloin kansa alkoi nousta sinne ylös ja pyydellä, että hän nytkin tekisi heille niin, kuin hänen tapansa oli. Vankien joukossa oli myös eräs kuuluisa rosvo, Barnabbas nimeltä, joka oli vangittu muiden kapinannostajien kanssa, jotka kaupungissa toimeenpanemassaan kapinassa olivat murhan tehneet.
Heidän koossa ollessaan sanoi Pilatus heille: Kumman te toivotte minun päästävän, Barabbaksenko vai Jeesuksen, jota nimitetään Voidelluksi?- Sillä hän tiesi, että ylipapit olivat hänet jättäneet hänen käsiinsä kateudesta.- Tahdotteko, että minä lasken teille juutalaisten kuninkaan?
Mutta ylipapit ja vanhimmat yllyttivät kansaa anomaan Barabbasta irti laskettavaksi, mutta Jeesusta surmattavaksi. Niin kansa huusi: Ei tätä, vaan laske Barabbas.
Pilatus sanoi: Mitä minun on tehtävä Jeesukselle, jota nimitetään Voidelluksi ja jota te nimitätte juutaalisten kuninkaaksi?
Niin he kaikki huusivat: hän naulattakoon ristille. Pilatus sanoi: Mitä pahaa hän sitten on tehnyt? Niin he huusivat täyttä kurkkua: Hän naulattakoon ristille.
Pilatuksen istuessa tuomioistuimella, lähetti hänen vaimonsa sanomaan hänelle: Älä puutu tähän vanhurskaaseen mieheen, sillä minä olen tänään unessa kärsinyt paljon hänen tähtensä. Niin Pilatus taas puhui heille, koska hän tahtoi vapauttaa Jeesuksen.
Mutta he huusivat vastaan: Naulaa hänet ristille. Naulaa hänet ristille.
Niin hän kolmannen kerran sanoi heille: Mitä pahaa hän sitten on tehnyt? En minä ole havainnut hänessä mitään kuolemaa ansaitsevaa.
Mutta he ahdistivat häntä suurilla huudoilla ja vaateivat Jeesusta ristille naulattavaki ja heidän huutonsa sai voiton.
335. Barnabas vapautetaan. Jeesusta ruoskitaan ja luovutetaan ristillenaulittavaksi.Mt. 27: 24- 30; Mrk. 15: 15- 19; Lk. 23: 24, 25; Joh. 19: 1-16a.
Kun kansa oli anonut rosvo Barabbasta vapautettavaksi, niin Pilatus noudatti heidän mieltänsä ja laski Barabbaan vapaaksi, mutta Jeesuksen hän ruoskitti solmuhihnoilla ja jätti sotilastensa pilkattavaksi. Ne ottivat hänet mukaansa ja veivät linnan pihanpuoelle, jonne kokosivat koko sotaväen osaston hänen ympärilleen, riisuivat hänen oman pukunsa ja puettivat hänen päälleen purppuraisen levätin. Sitten he hankkeivat orjantappuroita, joista väänsivät seppeleen, jonka asettivat hänen päähänsä sekä pilkkasivat ja syljeskelivät häntä. Sitten he ottivat ruovon, hakkasivat sillä häntä päähän ja asettivat sen hänen oikeaan käteensä, polvistuivat hänen eteensä ja pilkaten sanoivat: Terve, juutalaisten kuningas!
Sen jälkeen Pilatus meni taas ulos juutalaisten luoksi Jeesus mukanaan ja sanoi heille: Minä tuon hänet ulos teidän luoksenne, vakuuttaakseni teille, etten minä hänessä havaitse yhtään vikaa. Jeesus tuli ulos orjantappuraseppele päässä, purppurainen levätti yllä ja ruoko kädessä.
Pilatus sanoi heille. Oi ihmistä!
Ylipapit ja käskyläiset huusivat, hänet nähtyänsä: Naulaa ristlle, naulaa ristille!
Pilatus sanoi: Ottakaa te hänet ja naulatkaa ristille, sillä minä en havaitse hänessä vikaa. Juutalaiset vastasivat: Meillä on laki ja meidän lakimme mukaan hänen pitää kuolla, koska hän tekeytyy Jumalan Pojaksi.
336. Mistä Pilatuksen valta.Mt. 27: 24- 30; Mrk. 15: 15- 19; Lk. 23: 24, 25; Joh. 19: 1-16a.
Tämän kuultuansa pelkäsi Pilatus vielä enemmän, palasi linnaan, tuotatti Jeesuksen eteensä ja kysyi häneltä: Mistä sinä olet? Mutta jeesus ei vastannut mitään. Pilatus sanoi: Etkö puhu minulle? Etkö tiedä , että minulla on valta sinut joko vapauttaa tai naulauttaa ristille?
Jeesus sanoi: Sinun valtasi ei ensinkään ulottuisi minuun, ellei sitä olisi annettu sinulle ylhäältä. Sentähden onkin suurempi rikos sillä, joka minut on sinulle luovuttanut.
Tämän johdosta koki Pilatus häntä vapauttaa. Mutta juutalaiset huusivat: Jos sinä hänet vapautat, niin et ole keisarin ystävä. Sillä se joka tekeytyy kuninkaaksi, hän asettuu keisaria vastaan. Tämän kuulutaan tuotti Pilatus Jeesuksen ulos ja istuutui tuomioistuimelle, joka oli asetettu levyillä kivetylle ylennykselle. Silloin oli pääsiäisjuhlalle valmistautumispäivä ja läheni kuudes hetki.
Pilatus sanoi juutalaisille: Katsokaa kuningastanne!
He huusivat: Ota hänet hengiltä, naulaa ristille!
Pilatus sanoi juutalaisille: Pitääkö minun naulata ristille teidän kuninkaanne.
Ylipapit sanoivat: Ei meillä ole kuningasta, vaan keisari.
Kun Pilatus näki, ettei yrityksestä ollut hyötyä, pesi kätensä kansan nähden ja sanoi: Minä olen syytön tähän vereen. Vastatkaa itse siitä!
Niin koko kansa huusi: Hänen verensä tulkoon meidän ja meidän lastemme päälle.
Silloin Pilatus jätti Jeesuksen heidän haltuunsa ristille naulattavaksi.
337. Jeesus kuljetetaan Pääkallon vuorelle ja naulataan ristiin.Mt. 27: 31- 34; Mrk. 15. 20-23; Lk. 23: 26- 33 a; Joh. 19: 16b, 17.
Kun he olivat vielä pilkkailleet Jeesusta, ottivat he häneltä purppuralevätin ja pukivat hänen ylleen hänen omat vaatteensa sekä läksivät kuljettamaan häntä pois ristille naulattavaksi. Kannettuansa ristiä itseään varten läpi kaupungin, uupui Jeesus ja kaupungista ulos tultuansa tapasivat he pelloltaan palaavan kyreneläisen Siimonin (Aleksanterin ja Rufuksen isän), joka oli ohi menossa. Hänet he pakottivat kantamaan Jeesuksen ristiä hänen jäljessänsä. Häntä seurasi suuri joukko kansaa, myös naisia, jotka valittivat ja itkivät häntä. Jeesus kääntyi heihin ja sanoi: Jerusalemin tyttäret, älkää minua itkekö, vaan itkekää itseänne ja lapsianne. Sillä päivät tulevat, joina sanotaan: Oi onnellisiä hedelmättömät ja ne, jotka eivät ole synnyttäneet ja ne jotka eivät ole imettäneet. Silloin alkavat huutaa vuorille: Kaatukaa päällemme, ja kukkuloille: Peittäkää meidät. Sillä jos tämä tehdään tuoreelle puulle, niin mitä sitten tapahtuukaan kuivalle.
Hänen kanssaan vietiin surmattavaksi kaksi muuta. Ne olivat pahantekijöitä. Tultuansa vuorelle, jota sanotaan pääkallonvuoreksi, tarjosivat he hänelle sapella sekoitettua hapanta viiniä, mutta sitä maistettuansa ei hän ottanut sitä. Sitten he naulasivat ristille sekä Jeesuksen että pahantekijät, joista toisen oikealle ja toisen vaemmalle puolelle, mutta Jeesuksen keskelle.
338. Päällekirjoitus.Mt. 27: 35- 38; Mrk. 15: 24- 27; Lk. 23: 33 b, 38; Joh. 19: 18- 24.
Pilatus kirjoitutti myös päällekirjoitukseen hänen syynsä ja kiinnitti sen ristiin. Se oli näin kuuluva: Natsarealainen Jeesus, Juutalaisten kuningas. Tämän päällekirjoituksen luki moni juutalaisista, sillä se paikka, jossa Jeesus ristiin naulattiin, oli lähellä kaupunkia. Se oli kirjoitettu hebreaksi, latinaksi ja kreikaksi. Juutalaiset ylipapit menivät sanomaan Pilatukselle: Älä kirjoita: Juutalaisten Kuningas, vaan että hän on sanonut: Minä olen juutalaisten kuningas. Pilatus vastasi: Minkä kirjoitin sen kirjoitin
- Silloinkun hän (hänet) naulattiin ristille, oli jo enemmän kuin kolmas hetki. .
339. Vaatteiden jako.Mt. 27: 35- 38; Mrk. 15: 24- 27; Lk. 23: 33 b, 38; Joh. 19: 18- 24.
Kun vartiosotilaat olivat ristiinnaulaukset toimittaneet, ryhtyivät he jakamaan keskenään ristillenaulattujen vaatteita, joista he tekivät neljä osaa, kullekin vartiosotilaalle osansa. Mutta Jeesuksen ihokasta ei oltu tehty ommellen, vaan se oli saumaton ja kokonaan kudottu ylhäältä aina alas asti. Sotilaat sentähden sanoivat toisilleen: Älkäämme sitä leikatko rikki, vaan heittäkäämme arpaa, kenelle se tulee,- että tämä kirjoitus toteutuisi: He jakavat itselleen minun vaatteeni ja heittävät minun ihokkaastani arpaa (Ps. 22: 19).
- Ristillä riipuessaan sanoi Jeesus: Isä, anna heille anteeksi, sillä eivät he tiedä, mitä tekevät. Sotilaat istuivat ristillenaulattujen luona ja vartioitsivat Jeesusta.
340. Ristillenaulatun häväistys. Maria ja Johannes.Mt. 27: 39-44; Mrk. 15. 29- 32; Lk. 23: 35- 37, 39- 44); Joh. 19: 25- 27
niin toteutui sekin kirjoitus: -ja oli pahantekijäin sekaan luettu. Kansaa seisoi katselemassa. Hallitusmiehetkin ivasivat häntä ja sanoivat: Muita hän on auttanut, auttakoon nyt itseänsäkin, jos hän on Jumalan Voitelema, se Valittu. Ohikulkevatkin herjailivat häntä, nyökyttelivät päätään ja sanoivat. Voi sinua, sinä hajoitat maahan pyhätön ja rakennat sen kolmessa päivässä, auta nyt itseäsi. Jos sinä olet Jumalan Poika, niin astu alas ristiltä. Samoin ylipapit, kirjanoppineet ja vanhimmatkin pilkkailivat ja ilvehtivät keskenään: Muita hän on auttanut, mutta itseään hän ei voi auttaa. Astukoon hän, muka Israelin Kuningas ja Voideltu, nyt alas ristiltä nähdäksemme,ja uskoaksemme häneen. Hän on luottanut Jumalaan. Vapahtakoon Hän nyt hänet, jos Hän on häneen mielistynyt. Sillä hän on sanonut: Minä olen Jumalan Poika.
(Ps. 22.9) .
Sotamiehet myös häntä pilkkasivat, menivät hänen luokseen, tarjosivat hänelle hapanta viiniä ja sanoivat: Auta itseäsi, jos sinä olet juutalaisten kuningas. Toinen ristillä riippuvista pahantekijösitäkin herjasi häntä: Etkö sinä ole se Voideltu? Auta itseäsi ja meitä. Mutta toinen nuhteli häntä ja sanoi: Etkö sinäkään Jumalaa pelkää, sinä joka kärsit samaa rangaistusta? Me kyllä kärsimme syystä, sillä me saamme sen, mitä tekomme ansaitsevat, mutta tämä ei tehnyt mitään pahaa. Sitte hän sanoi: Jeesus, muista minua, kun tulet valtakuntaasi. Jeesus vastasi: Minä vakuutan sinulle. Sinä tulet vielä tänään olemaan minun kanssani paratiisissa.
Jeesuksen ristin äärellä seisoivat hänen äitinsä ja hänen äitinsä sisar, Alfaion eli Klopaksen vaimo Maria ynnä Magdalan Maria. Kun Jeesus näki äitinsä ja rakastamansa oppilaan seisovan siinä vieressä, hän sanoi äidilleen: Nainen, katso poikasi! Sitten hän sanoi oppilaalle: Katso, äitisi! Siitä hetkestä oppilas otti hänet kotiinsa.
341. Pimeys. Herran kuolema.Mt. 27: 45- 50; Mrk. 15: 33- 37; Lk. 23: 44- 46; Joh. 19: 28- 30.
Kuudenne hetken lähestyttyä levisi pimeys kautta kaiken maan ja kesti aina yhdeksänteen hetkeen asti auringon pimennyttyä. Lähellä yhdeksännettä hetkeä huusi Jeesus suurella äänellä: Eele´i, Eele´i, lema´ sabakhtane´i, se on: Jumalani, Jumalani, miksi jätit minut yksikseni?(Ps. 22.2) Sen kuultuansa sanoivat muutamat lähellä seisovat: Hän huutaa Eliasta.
Sitten hän sanoi: Minua janottaa ( Ps. 22: 16).
Silloin juoksi kohta eräs heistä, otti sienen, uuvutti sen täyteen hapanta viiniä ja kohotti sen hänen suunsa eteen, hänen juodakseen. Mutta toiset sanoivat: Annas, katsokaamme tuleeko Elias häntä auttamaan. Hapanta viiniä otettuansa ja kun hän tiesi kaiken sen, mitä häenstä oli ennustettu ( ristillä kuolemaansa asti) jo käyneen täytäntöön, hän sanoi:
Toteutettiin. (Ps. 22. 32: Ki-A´sa, its wrought)
Sitten Jeesus taas huusi suurella äänellä: Isä, sinun käsiisi minä annan henkeni. Sen sanottuansa hän kallisti päänsä ja luovutti henkensä.
342. Merkit. Päällikkö. Vaimot.Mt. 27: 51- 56; mrk. 15: 38-41, Lk. 23: 45b, 47- 49
Sillä hetkellä pyhätön väliverho repesi kahtia ylhäältä alas, maa järisi, kalliot halkesivat ja haudat aukenivat sekä monta nukkuneiden pyhien ruumista virkosi ja haudosita poistuttuansa hnen ylösnoustessaan tulivat pyhään kaupunkiin sekä ilmestyivät siellä monelle. Mutta kun sadanpäällikkö ja ne, jotka hänen kanssaan Jeesusta vartioitsivat, näkivät hänen näin heittävän henkensä ja huomasivat maanjäristyksen ynnä sen kaiken, mitä siellä tapahtui, alkoivat he kovin peljätä , kunnioittivat Jumalaa ja sanoivat: Varmasti oli tämä vanhurskas mies ja Jumalan Poika. Kun se kansa, joka sinne oli mennyt katselemaan tapahtumaa, näki sen kaiken, niin he hämmästyksestä löivät rintoihinsa ja palasivat kotiansa. Mutta etäällä seisoivat tätä katselemassa kaikki hänen tuttavansa, joiden joukossa Magdalan Maria ja Jaakob nuoremman, Josefin ja Jooseksen äiti, Alfaioksen vaimo Maria sekä Sebedeuksen vaimo, Jaakob vanhemman ja Johanneksn äiti, Salome, jotka olivat Galileasta alkaen häntä palvellen seuranneet, sekä useita muita naisia, jotka hänen seurassaan olivat tulleet Jerusalemiin.
343. Kylki lävistetään.Joh. 19: 31-37
Koska silloin oli valmistuspäivä, niin pyysivät juutalaiset Pilatukselta, että ristiinnaulittujen sääriluut rikottaisiin ja ruumiit otettaisiin alas ristiltä, etteivät ne jäisi juhla-lepopäiväksi ristille, -se lepopäivä oli suuri juhlapäivä. Sotilaat tulivat ja rikkoivat niin toisen kuin toisenkin hänen kanssaan ristille naulatun sääriluut. Mutta kun he tulivat Jeesuksen luokse ja näkivät hänen jo kuolleen, niin eivät he rkkoneet hänen luitansa, vaan yksi sotamies puhkaisi keihäällä hänen kylkensä, jolloin siitä alkoi vuotaa verta ja vettä. Tämän näkijä on sen todistanut ja hänen todistuksensa on tosi. Hän tietää totta puhuvansa, että tekin uskoisitte. Sillä tämä tapahtui, että toteutuisi kirjoitus: Älköön häneltä luuta särjettäkö. Toinen kirjoitus on:- Sillä heidän pitää luoman katseensa minuun, jonka he lävistäneet ovat.
344. Hautaus. Joosef , Nikodeemus. Vaimot.Mt. 27: 57- 61; Mrk. 15: 42- 47; Lk. 23: 50- 56; Joh. 19: 38-42.
Illan lähetessä vielä samana valmistuspäivänä, lepopäivän aattona, rohkaisi Arimatialainen Joosef mielensä ja meni Pilatuksen luoksi pyytämään Jeesuksen ruumista. Joosef oli arvokas neuvoston jäsen ja rikas mies sekä Jeesuksen oppilas, vaikka salaa, koska hän pelkäsi juutalaisia. Hänkin odotti Jumalan valtakuntaa. Pilatus ihmetteli oliko hän jo kuolut. Hän kutsui luokseen sadanpäällikön ja kysyi: Joko hän kauvankin sitte oli kuollut? Ja saatuaan häneltä kuulla asiain menosta lahjoitti hän ruumiin Joosefille ja käski sen antaa hänelle. Jossef läksi, osti liinavaatetta ja tuli ristin luo. Sinne oli myös saapunut Nikodeemus,- joka ensi kerran oli käynyt Jeesuksen luona yöllä- ja oli tuonut tänne mukanaan noin sata naulaa mirhan ja aloen sekoitusta. He ottivat ruumiin alas ristiltä ja käärivät sen liinakääreihin hyvänhajuisten yrttien sisään, niinkuin juutalaisilla on tapana valmistaa ruumis haudattavaksi. Lähellä ristillenaulaamispaikkaa oli puutarha ja puutarhassa oli kallioon hakattu hauta, johon ei vielä oltu ketään pantu ja jonka Joosef oli itseänsä varten hakkauttanut. Sinne he panivat Jeesuksen ruumiin, koska nyt oli juutalaisten valmistuspäivä ja lepopäivä oli alkamaisillaan , ja vierittivät suuren kiven hautakammion suulle. Naiset , Magdalan Maria, Jooseen Maria ja ne muut, jotka olivat tulleet hänen kanssaan Galileasta, seurasivat jäljestä, katselivat hautaa sekä kuinka hänen ruumiinsa sinne pantiin. Kotiinpalattuansa he valmistivat hyvänhajusia yrttejä ja voiteita. Mutta lepopäivänä he olivat hiljaisuudessa lain käskyn mukaan.
345. Haudanvartijat.Mt. 27: 62- 66
Seuraavana valmistuspäivän jälkeisenä päivänä ylipapit ja farisealaiset kokoontuivat ja kävivät Pilatuksen luokse sanomaan: Herra, muistamme tuon villitsijän sanoneen vielä eläessään: Kolmantena päivänä minä nousen ylös; käske siis tarkasti vartioida hautaa kolmanteen päivään asti, etteivät hänen oppilaansa tulisi häntä varastamaan ja sanoisi kansalle: Hän nousi kuolluksista, ja niin tulisi viimeinen villitys ensimäistä pahemmaksi. Pilatus sanoi: Tuossa on vartijaväkeä, menkää vartioimaan niin tarkasti kuin osaatte. He menivät, asettivat vartijaväen haudalle ja lukitsivat kiven sinetillä.
346. Vaimot huomaavat kiven vieritetyksi pois.Mt. 28: 1-4; Mrk. 16: 1-4; Lk. 24: 1-3; Joh. 20: 1
Lepopäivän loputtua, viikon ensimmäisenä päivänä varhain auringon noustessa läksivät Magdalan Maria, Jaakobin Maria, Salome, Johanna ja muutamat muut heidän kanssaan menemään haudalle, kantaen valmistamiaan yrttejä ja mennessään ostivat hyvänhajuisia voiteita, tullakseen voitelemaan Herran ruumista.
Mutta haudalla tapahtui suuri maanjärsitys, sillä Herran enkeli laskeutui alas taivaasta, tuli ja vieritti kiven pois sekä istui sille. Hän oli näöltään kuin salama ja hänen vaatteensa olivat lumenhohtavat. Vartijat peljästyivät häntä, vapisivat ja kävivät ikäänkuin kuolleiksi sekä pakenivat haudalta.
Tullessaan haudalle puhelivat naiset keskenään: Kukahan meille vierittäisi kiven haudan suulta? sill se oli sangen suuri. Mutta kun he lähenivät hautaa ja katsoivat, niin he huomaisvat sen jo pois vieritetyksi. He menivät hautaan sisälle, mutta eivät löytäneet Herran Jeesuksen ruumista. Niin Magdalan Maria läksi Siimon Kallion ja sen Jeesuksen rakastaman oppilaan luoksi ja sanoi heille: Ovat ottaneet Herran pois haudasta emmekä tiedä, mihin ovat panneet hänet.
347. Enkeli julistaa Herran ylösnousseeksi.Mt. 28: 5-7; Mrk. 16: 5-7; Lk. 24: 4-8
Toisten epäröivinä haudan luona katsellessa havaitsivat he lähellään kaksi miestä sädehtivissä vaatteissa. He peljästyivät siitä ja kumarsivat kasvoilleen maahna. Miehet sanoivat heille: Miksi etsitte elävää kuolleiden jouksota? Hän ei ole täällä, hän on noussut ylös. Muistakaa, kuinka hän puhui teille vielä Galileassa ollessaan: Ihmisen Poika on annettava pattoisten ihmisten käsiin ja naulattava ristille ja kolmantena päivänä hän nousee ylös. Niin he muistivat hänen näin puhuneen. Mentyään sisälle hautaan, näkivät he nuorukaisen istuvan oikealla puolella, puettuna pitkään, valkoiseen pukuun. He peljästyivtä kovin. Mutta enkeli puhui heille: Älkää te peljätkö, sillä minä tiedän teidän etsivän ristiinnaulittua natsarealaista Jeesusta, vaan hän ei ole täällä, sillä hän nousi ylös, niin kuin hän teille sanoi. Tähän he hänet panivat. Mutta te, menkää joutuin ilmoittamaan hänen oppilailleen, myös Kalliolle: Hän on noussut kuolluksista ja hän käy teidän edellänne Galileaan, siellä te saatte nähdä hänet sillä paikalla, jonka hän on määrännyt.
348. Naiset lähtevät ilmoittamaan.Mt. 28: 8; Mrk. 16: 8; Lk. 24: 9-11; Joh. 20:2
He läksivät nopeasti ulos ja pakenivat haudalta, sillä heidät oli vallannut vavistus ja hämmästys. Peljäten ja iloiten he riensivät viemään sanaa niille yhdelletoista oppilaalle ja kaikille muille. Matkalla eivät he mitään kenellekään puhuneet, sillä he pelkäsivät.
349. Kallio ja Johannes rientävät haudalle.(Lk.24:12); Joh. 20: 3-10
Niin Kallio ja se Jeesuksen rakastama oppilas läksivät ulos menemään haudalle. He juoksivat ensin molemmat yhdessä, mutta se toinen oppilas alkoi juosta nopeammin ja saapui ennemmin haudalle. Kurkistettuaan hautaan sisälle, näki hän liinakääreet sinne pannuiksi. Mutta ei hän kuitenkaan mennyt sinne sisälle. Siimon Kallio saapui hänen jälkeensä ja meni hautaan sisälle sekä näki liinakääreet sinne pannuiksi. Hikiliina, joka oli ollut hänen päänsä ympärillä, oli kääritty kokoon ja pantu toiseen paikkaan erilleen liinakääreistä. Silloin se toinenkin oppilas, joka ensimmäisenä oli haudalle saapunut, meni sisälle, näki sen ja uskoi. Sillä he eivät vielä silloin ymmärtäneet kirjoitusta siitä, että hänen oli noustava ylös kuolluksista. Sitten oppilaat palasivat kotiansa ja Kallio ihmetteli sitä tapahtumaa.
350. Magdalan Maria näkee ylösnousseen Jeesuksen.Mt. 28: 9,10; Mrk. 16: 9-11: Joh. 20: 11-18
Mutta Magdalan Maria, perille saavuttuaan, seisoi haudan ulkopuolella ja itki. Itkiessään hän kurkisti hautaan ja näki siellä kaksi enkeliä valkeissa vaateissa, toisen istumassa pään puolessa ja toisen jalkapuolessa siinä, missä Jeesuksen ruumis oli ollut. Nämä sanoivat hänelle: Nainen, mitä itket? Hän sanoi heille: Ovat ottaneet Herrani pois, enkä tiedä , minne ovat panneet hänet. Tämän sanottuaan hän kääntyi taaksepäin ja näki Jeesuksen siinä seisovan, mutta hän ei tuntenut tätä Jeesukseksi. Jeesus sanoi hänelle: Nainen, mitä itket! Ketä etsit? Hän luuli häntä puutarhuriksi ja sanoi hänelle: Herra, jos sinä olet vienyt hänet pois, niin sano minulle, mihin olet pannut hänet, niin minä otan hänet. Jeeus sanoi hänelle: Maria. Hän kääntyi ja sanoi hänelle: Rabbuni, s.o. Opettaja. Jeesus sanoi hänelle: Älä koske minuun, sillä en minä ole vielä mennyt ylös Isäni luokse. Mutta mene sinä minun veljieni luokse ja sano heille meneväni ylös minun Isäni luokse ja teidän Isänne luokse, minun Jumalani luokse ja teidänJumalanne luokse. Tämä on se Magdalan Maria, josta Jeesus oli seitsemän saastaista henkeä pois ajanut ja jolle hän lepopäivän jälkeisenä aamuna ylösnoustuansa ensinnä näyttäytyi. Hän meni ilmoittamaan murehtiville ja itkeville oppilaille nähneensä Herran ja että hän oli näitä hänelle puhunut. Kun Maria kertoi hänen elävän ja hänet nähneensä, niin eivät he uskoneet.
351. Jeesus taas ilmestyy.Mt. 28: 9,10; Mrk. 16: 9-11: Joh. 20: 11-18
Toisten naisten ollessa menossa ilmoittamaan, tuli Jeesus heitä vastaan ja sanoi: Terve teille. He menivät hänen luokseen, syleilivät hänen jalkojansa ja kumarsivat häntä. Silloin Jeesus sanoi heille: Älkää peljätkö! Menkää viemään sanaa veljilleni, että he menisivät Galileaan. Siellä he saavat nähdä minut. Mutta kun he tulivat oppilasten luoksi näitä ilmoittamaan, niin eivät oppilaat uskoneet heitä, vaan katsoivat heidän puheensa joutavaksi hourimiseksi.
352. Haudalta paenneita vartijoita lahjotaan.Mt. 28: 11-15
Mutta heidän mennessään oppilaille ilmoittamaan, tulivat muutamat vartijaväestä kaupunkiin ja ilmoittivat ylipapeille sen kaiken, mikä oli tapahtunut. Ylipapit kokoontuivat vanhinten kanssa neuvottelemaan, antoivat sotilaille runsaat rahat ja lausuivat: Sanokaa, että hänen oppilaansa tulivat yöllä ja veivät hänet varhain meidän nukkuessamme. Ja jos maaherra saa tämän kuulla, niin me lepytämme hänet ja laitamme niin, että saatte jäädä rauhaan. He ottivat rahat ja tekivät niinkuin heitä oli neuvottu. Tätä juttua on levitetty juutalaisten kesken ja se on yleinen vielä tänä päivänä.
353. Jeesus seuraa kahta oppilasta Emaukseen.Mrk. 16:12-13; Lk. 24: 13-35
Sinä päivänä kulki kaksi heistä Emaus nimiseen kylään, joka on kuudenkymmenen(60) vakomitan päässä Jerusalemista. He puhelivat kaikesta siitä, mikä oli tapahtunut. Heidän keskustellessaan ja toisiltaan kysellessään tapahtui, että Jeesus itse lähestyi heitä ja kulki heidän kanssaan. Mutta heidän silmänsä olivat pidätetyt tuntemasta häntä. Hän sanoi heille: Mitä puhetta se on, jota te keskenänne vaihdatte kävellessänne? Niin he seisahtuivat katsellen murheellisina. Toinen heistä, nimeltä Kleopas, vastasi hänelle: Oletko sinä Jerusalemissa ainoa muukalainen, joka et tiedä, mitä siellä näinä päivinä on tapahtunut? Hän sanoi: mitä? He sanoivat: Sitä, mitä tapahtui natsarealaiselle Jeesukselle, joka oli ennustaja, voimallinen teoissaan ja puheissaan Jumalan ja kaiken kansan edessä. Kuinka ylipappimme ja hallitusmiehemme hylkäsivät hänet kuolemaan tuomittavaksi ja ristille naulasivat hänet. Mutta me pidimme häntä Israelin Lunastajana.- Tänäänhän on jo kolmas päivä siitä, kuin se tapahtui. Ovatpa myös muutamat naiset joukostamme saattaneet meidät ihmetyksiin. He kävivät aamulla varhain haudalla eivätkä löytäneet hänen ruumistansa, tulivat ja sanoivat myös nähneensä näyn: Enkeleitä, jotka olivat sanoneet hänen elävän. Muutamat meidän kanssamme olevista menivät haudalle ja havaitsivat olevan niin, kuin naiset olivat sanoneet, mutta häntä he eivät nähneet. Niin hän sanoi heille: Oi te ymmärtämättömät ja sydämeltänne hitaat uskomaan kaikkea, mitä ennustajat ovat puhuneet! Eikö Voidellun pitänyt tätä kärsimän ja sitten käymään kunniaansa! Sitten hän alkoi Mooseksesta ja kaikista ennustajista sekä selitti heille, mitä hänestä oli kaikissa kirjoituksissa. Heidän lähestyessään sitä kylää, johon olivat menossa, niin oli hän lähtevinään edemmäksi. Mutta he pakottivat häntä, sanoen: Jää olemaan kanssamme, sillä ilta lähenee ja päivä on jo lopulla. Hän meni olemaan heidän kanssaan. Hänen ollessaan heidän kanssaan aterialla, otti hän leivän, siunasi, taittoi ja antoi heille. Silloin heidän silmänsä aukenivat ja he tunsivat hänet. Sitten hän katosi heidän näkyvistään. Ja he puhelivat keskenään. Eikä meidän sydämemme ollut meissä palava, kun hän tiellä meitä puhutteli ja selitti meille kirjoituksia? He nousivat hetimiten, palasivat Jerusalemiin ja tapasivat koolla lähettiläsjoukon, ne yksitoista, ja ne heidän kanssaan olevat. Nämät sanoivat tulijoille: Herra on todella noussut ylös ja on ilmestynyt Siimonille. kylältä palaavat taas kertoivat sen, mitä tiellä oli tapahtunut ja kuinka he olivat hänet tunteneet hänen leipää taittaessaan. Mutta eivät he näiden kahdenkaan puhetta uskoneet.
354. Ylösnoussut Jeesus ilmestyy lähettiläsjoukolle, paitsi Tuomaalle, ja säätää päästämis- sekä sitomisvallan.Mrk. 16: 14-18; Lk. 24: 36-49; Joh. 20:19-25
Mutta samana päivänä, viikon ensimmäisenä, myöhään illalla, oppilasten ollessa koolla suljettujen ovien takana - koska he pelkäsivät juutalaisia- ja heidän tästä puhellessaan aterioidessaan, niin ilmestyi Jeesus itse, seisoi heidän keskellään ja sanoi heille:
Rauha teille.
Niin he hämmästyivät ja säikähtyivät sekä luulivat näkevänsä hengen. Mutta hän sanoi heille: Miksi olette peljästyksissä? Ja miksi sellaisia ajatuksia sydämessänne nousee? Hän soimasi heidän sydämensä kovuutta, kun eivät uskoneet niitä, jotka olivat nähneet hänet hänen ylösnoustuaan. Hän sanoi: Katsokaa käsiäni ja jalkojani ja nähkää, että minä se olen itse. Kosketelkaa minua ja katselkaa, sillä ei hengellä ole lihaa eikä luita, niinkuin te minulla näette olevan. Näin sanottuaan hän näytti heille käsiänsä, jalkojansa ja kylkeänsä. Mutta kun he eivät vieläkään uskoneet ilon tähden, vaan ihmettelivät, niin hän sanoi heille: Onko teillä täällä mitään syötävää? Niin he antoivat hänelle kappaleen paistettua kalaa ja mehiläishunaja-leipää. Hän otti sen ja söi heidän nähtensä. Niin oppilaat iloitsivat nähdessään Herran. Sitten Jeesus taas sanoi heille:
Rauha teille. Niinkuin Isä on minut lähettänyt, niin minäkin lähetän teidät. Tämän sanottuansa hän puhalsi heihin ja sanoi :Ottakaa Pyhä henki! Keille te anteeksi annatte rikokset, niille ne ovat anteeksiannettuja ja keille te ne pidätätte, niille ne ovat pidätettyjä.
Mutta Tuomas, jota nimitetään kaksoiseksi, yksi niistä kahdestatoista, ei ollut heidän seurassaan, kun Jeesus tuli. Hänen palattuansa sanoivat toiset. Me näimme Herran. Mutta hän sanoi heille: Ellen minä näe hänen käsissään naulain jälkiä ja pistä sormeani naulain sijoihin ja pistä kättäni hänen kylkeensä, niin en minä usko.
355. Ylösnoussut Jeesus ilmestyy oppilailleen ja Tuomaallekin.Joh. 20: 26- 29
Kahdeksan (8) päivän kuluttua olivat hänen oppilaansa taas huoneessa ja Tuomas heidän kanssaan. Niin Jeesus tuli ovien ollessa lukittuna, seisoi heidän keskellään ja sanoi: Rauha teille.
Sitten hän sanoi Tuomaalle: Ojenna sormesi tänne ja katso käsiäni, ojenna kätesi ja pistä se kylkeeni, äläkä ole epäuskoinen, vaan uskovainen. Tuomas vastasi: Minun Herrani ja minun Jumalani! Jeesus sanoi hänelle: Nähtyäsi minut sinä uskot. Autuaita ovat ne, jotka eivät näe, mutta kuitenkin uskovat.
356. Jeesus ilmestyy Tiberiaksen järven rannalla.Joh. 21: 1-24
Sen perästä Jeesus taas ilmestyi oppilailleen Tiberiaksen järven luona. Hän ilmestyi näin: Siimon Kallio ja Tuomas, jota nimitetään Kaksoiseksi (=Didymus) sekä Natanael, joka oli Galilean Kaanasta, ynnä Sebedeuksen pojat ja kaksi muuta hänen oppilastaan olivat yhdessä. Kallio sanoi toisille. Minä menen kalastamaan. Toiset sanoivat hänelle: Me lähdemme myös kanssasi. He lähtivät, menivät venheisiin, mutta eivät saaneet sinä yönä mitään.
Aamun tultua seisoi Jeesus rannalla, mutta oppilaat eivät kuitenkaan tunteneet häntä Jeesukseksi. Jeesus sanoi heille: Lapset, onko teillä mitään syötävää? He vastasivat: Ei ole. Hän sanoi heille: Laskekaa verkko oikealle puolelle venhettä, niin saatte. He laskivat sen ja saivat niin paljo kaloja, etteivät enään jaksaneet vetää sitä ylös. Silloin se Jeesuksen rakastama oppilas sanoi Kalliolle: Herra se on. Kun Siimon Kallio kuuli, että se oli Herra, niin hän vyötti viitan ympärilleen, sillä hän oli ihokkaassaan ja heittäytyi mereen. Mutta ne muut oppilaat tulivat venheellä ja vetivät perässään verkkoa kaloineen, sillä he eivät olleet maalta edempänä kuin noin kahdensadan (200) kyynärän päässä. Maalle astuttuansa näkivät he siellä hehkuvan hiilloksen ja kalan sen päälle pantuna sekä leipää.
Jeesus sanoi heille: Tuokaa tänne niitä nyt saamianne kaloja. Siimon Kallio astui venheeseen ja veti maalle verkon, täynnä suuria kaloja , sataviisikymmentäkolme (153). Ja vaikka niitä oli niin paljo, niin ei verkko kuitenkaan revennyt. Jeesus sanoi heille: Tulkaa einehtimään. Mutta kukaan oppilaista ei rohjennut kysyä häneltä: kuka sinä olet, koska he tiesivät hänen olevan Herran. Jeesus meni, otti leivän ja antoi heille, niinikään kaloja. Tämä oli jo kolmas kerta, kun Jeesus kuolluksista noustuansa ilmestyi läheteilleen.
357. Rakastatko Minua.Joh. 21: 1-24
heidän einehdittyänsä sanoi Jeesus Siimon Kalliolle: Siimon Joonaksen poika, rakastatko sinä minua enemmän kuin nämä? Hän vastasi hänelle: Rakastan, Herra. Sinä tiedät, etät minä pidän sinut rakkaana. Hän sanoi hänelle: Ruoki minun karitsojani.
Hän sanoi hänelle taas toistamiseen: Siimon Joonaksen poika, rakastatko sinä minua? Hän vastasi hänelle: Rakastan herra. Sinä tiedät että minä pidän sinut rakkaana. Hän sanoi hänelle: Kaitse minun lampaitani.
Vielä kolmannen kerran hän sanoi hänelle: Siimon Joonaksen poika, pidätkö sinä minua rakkaana? Sillä Pietari tuli murheelliseksi, kun hän vielä kolmannen kerran sanoi hänelle: Pidätkö sinä minua rakkaana? Hän vastasi hänelle: Herra, sinä tiedät kaikki. Sinä kyllä tiedät, että minä pidä sinut rakkaana. Jeesus sanoi hänelle: Ruoki minun lampaitani. Minä vakuutan sinulle: Nuorena ollessasi sinä vyöttäydyit ja menit minne tahdoit. Mutta kun sinä vanhenet, niin sinä ojennat kätesi ja toinen vyöttää sinut sekä vie sinut sinne, minne sinä et tahdo.
358. Seuraa Minua.Joh. 21: 1-24
Sen hän sanoi, opettaakseen millaisella kuolemalla Siimon kallio oli Jumalaa kirkastava. Sen sanottuansa hän lausui hänelle: Seuraa minua! Silloin Kallio kääntyi ja huomasi Jeesuksen rakastaman oppilaan seuraavan - sen, joka ehtoollisella oli nojannut Jeesuksen rintaa kohden ja kysynyt: Herra, kuka se sinun kavaltajasi on? Hänet nähtyään sanoi Kallio Jeesukselle: Herra, mitenkä tämän sitten käy? Jeesus sanoi hänelle: Jos minä tahtoisin hänen jäävän siksi kunnes tulen, niin mitä se sinuun koskee? Seuraa sinä minua. Siitä levisi veljien keskuuteen semmoinen puhe, ettei hän kuole, vaan: Jos minä tahtoisin hänen jäävän siksi, kunnes tulen, niin mitä se sinuun koskee. Tämä on se oppilas, joka näitä todistaa ja on nämät kirjoittanut(= apostoli Johannes) Me myös tiedämme hänen todistuksesna todeksi.
359. Jeesus ilmestyy galilealaisella vuorella ja asettaa kasteen.Mt. 28: 16-20; Mrk. 16. 15- 18
Ne yksitoista oppilasta vaelsivat Galileaan sille vuorelle, jolle Jeesus oli käskenyt heidän mennä. Sinne oli kokoontunut enemmän kuin viisisataa (500) hänen oppilastansa ja he näkivät hänet siellä yhtäaikaa. Hänet nähdessään kumarsivat he häntä, mutta muutamat epäilivät. Jeesus tuli heidän luokseen, puhutteli heitä ja sanoi: Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä. Menkää kaikkeen maailmaan, julistakaa ilosanomaa kullekin luomukselle ja tehkää kaikki kansat minun oppilaikseni, kastamalla(pesemällä) heidät kuulumaan Isälle ja Pojalle ja Pyhälle Hengelle ja opettamalla heitä noudattamaan kaikkea teille käskemääni. Se, ken uskoo ja kastetaan, se pelastuu, mutta ken ei usko, se hukkuu. Ne, jotka uskovat, saattavat tehdä seuraavia tunustekoja: Minun nimelläni he ajavat ulos riivaajaisia. He puhuvat uusilla kielillä. He poistavat käsin käärmeitä. Jos he juovat jotakin kuolettavaa, niin ei se vahingoita heitä. He panevat kätensä sairasten päälle ja ne paranevat. Muistakaa: Minä olen teidän kanssanne joka päivä aina maailman loppuun saakka.
360. Sen jälkeen Jeesus ilmestyi Jaakobille.I Kor 15:7
361. Hyvästijättö ja ero Öljyvuorella.
Mrk. 16: 19-20; Lk. 24: 44-53; (Ap. t1: 3-12)
Kun Jeesus kärsimisensä ja ylösnousemisensa jälkeen oli monella tavalla osoittanut elävänsä ja oli oppilailleen näyttäytynyt neljänkymmenen(40) päivän kuluessa, puhuen heille Jumalan valtakunnasta, niin hän kokosi heidät ympärillensä ja sanoi heille: Tätä tarkoittivat minun sanani, jotka minä teille puhuin vielä ollessani teidän kanssanne, kun minä sanoin kaiken käyvän toteen, mikä minusta on kirjoitettu Mooseksen laissa, ennustajien kirjoituksissa ja psalmeissa. Silloin hän avasi heidän ymmärryksensä kirjoituksia käsittämään. Hän sanoi vielä: Niin on kirjoitettu , että Voidellun oli kärsittävä ja kolmantena päivänä nosutava ylös ja että hänen nimessään on saarnattava mielenmuutosta hairahdusten hylkäämiseksi kaikille kansoille, Jerusalemista alkaen. Te olette näiden todistajia. Muistakaa: Minä lähetän teille Isäni lupaaman Johdattajan, josta te olette minulta kuulleet, mutta te pysykää tässä kaupungissa odottamassa Isän lupauksen täyttymystä, jolloin te (= teidät) puetetaan korkeuden voimalla, sillä Johannes kastoi vedellä, mutta teidät kastetaan Pyhällä Hengellä muutamia päiviä tämän jälkeen.
362. Jeesus nousee Taivaaseen.Mrk. 16: 19-20; Lk. 24: 44-53; (Ap. t1: 3-12)
Sitte hän vei heidät Betanian Öljyvuorelle asti, joka on lähellä Jerusalemia, siitä lepopäivän matkan. Siellä kokoonnuttuansa kysyivät he häneltä: Herra, tälläkö ajalla sinä palautat Israelille valtakunnan (= valtion)?
Hän sanoi heille: Ei teidän tarvitse tietää aikoja tai hetkiä, jotka Isä on valtansa nojalla määrännyt, vaan te saatte voiman, kun Pyhä Henki tulee teihin, ja te tulette olemaan minun todistajiani sekä Jerusalemissa että koko Juudeassa ja Samariassa sekä sitten maan ääriin saakka.
Tämän puhuttuansa kohotti hän kätensä ja siunasi heitä. Heitä siunatessaan hän kohosi ylös heidän nähtensä ja pilvi kuljetti hänet pois heidän näkyvistään. Heidän tähystelleessään taivaalle hänen poismenoansa, ilmestyi heidän viereensä seisomaan kaksi miestä valkeissa vaatteissa. Nämät sanoivat: Galilean miehet, mitä te seisotte taivalle katsomassa? Tämä Jeesus, joka nyt otettiin teiltä ylös taivaseen, on tuleva samalla tavalla, kuin te näitte hänen taivaaseen menevänkin.
Herra otettiin ylös taivaaseen ja hän istuutui Jumalan oikealle puolelle.
Kumarruttuaan ja rukoiltuaan häntä palasivat he Öljyvuorelta Jerusalemiin suurella ilolla. He kävivät ahkerasti rukoilemaan ja kiittämään Jumalaa pyhätössä ja ne yksitoista pysyivät yksimielisinä rukouksissaan Marian, Jeesuksen äidin, muiden naisten ja Jeesuksen veljien kanssa.
363. Matias valitaan lähettilääksi.Ap.t. 1. 15-20
Niinä odotuspäivinä valitsivat oppilaat noin sadankahdenkymmenen (120) hengen läsnä ollessa Kavaltaja Juudaan sijalle arvalla Matiaan, jonka olivat panneet ehdolle Joosef Justuksen kanssa, niistä miehistä, jotka Johanneksen kasteesta alkaen olivat olleet oppilasten kanssa koko sen ajan, jona herra jeesus oli ollut heidän luonaan.
364. Paljon Jeesus teki oppilastensa nähden ihmeitäJoh.20: 30, 31 l. 21:25
Paljon Jeesus teki oppilastensa nähden ihmeitä, muitakin, joita ei ole tähän kirjaan kirjoitettu ja jos ne yksitellen kirjoitettaisiin, niin eivät ne kirjat maailmaankaan mahtuisi, joita silloin olisi kirjoitettava. Mutta nämät ovat kirjoitetut, että te uskoisitte Jeesuksen siksi Voidelluksi ja Jumalan Pojaksi ja että teillä uskon kautta olisi elämä hänen nimessään.
365. Pyhän Hengen vuodatus. Seurakunta laajenee.Ap.t. 2: 1-47
Viidennenkymmenennen (50) päivän ( helluntain) tultua Jeesuksen ylösnousemisesta olivat he kaikki yhdessä koolla. Silloin laskeutui taivaalta kova humina, niinkuin ankaran tuulen käydessä ja täytti koko huoneen, jossa he olivat istumassa. Heidän näkyviinsä ilmestyi halkaistuja tulenlailla liekehtiviä kieliä, jollainen laskeutui kunkin heidän päällensä. He täyttyivät kaikki Pyhällä Hengellä ja alkoivat puhua vieraita kieliä sen mukaan kuin Henki heitä puhutti. Jerusalemissa asui juutalaisia Jumalaa pelkääväisiä miehiä kaikista kansoista taivaan alla. Kun tämä väkevä humina kuului , niin kokoontui paljo kansaa ja he kävivät kummiinsa, sillä kukin kuuli heidän puhuvan hänen omalla kielellänsä. Hämmästyksissään ja ihmeissään he sanoivat: Eivätkö nuot kaikki puhuvat ole galilealaisia, mutta he kuitenkin puhuvat meidän syntymäseutumme kieltä, meidän parttilaisten, meedialaisten ja elamilaisten sekä Mesopotamiassa, Juudeassa, Kappadokiassa, Pontossa, Aasiassa, Frygiassa ja Kyrenen puoleisen Liibyan alueilla asuvaisten ynnä täällä oleskelevien roomalaisten, juutalaisten ja käännynnäisten, kreettalaisten ja arabialaisten kieltä. Me kukin kuulemme heidän puhuvan meidän omalla kielellämme Jumalan suuria tekoja.
He olivat kaikki hämmästyneinä eivätkä tietäneet mitä ajatella ja sanoivat toisilleen: Mitähän tämä merkinnee? Toiset nauroivat heille ja sanoivat: He ovat täynnä makeaa viiniä. Mutta Siimon Kallio astui niiden yhdentoista kanssa esiin, kohotti äänensä ja puhui heille: Miehet, juutalaiset ja kaikki Jerusalemissa asuvat, ottakaa tämä huomioonne ja kuulkaa sanojani. Eivät nämä ole juovuksissa, niin kuin te luulette, sillä onhan nyt vasta päivän kolmas hetki kulumassa. Vaan tämä on nyt sitä, jota ennustaja Joelin kautta on puhuttu: On tapahtuva, että minä vuodatan henkeni koko ihmissuvun yli. Teidän poikainne ja tytärtenne pitää ennustaman, vanhimpainne pitää unia uneksuman ja nuorukaistenne pitää näkyjä näkemän. Niinä päivinä minä valmistan tunnusmerkkejä taivaalla ja maassa, vertä, tulta ja savun suitsua. Aurinko on muuttuva pimeydeksi ja kuu vereksi ennenkuin se suuri ja hirmuinen Herran päivä tulee. Silloin on pelastuva kukin, joka Herran nimeä avuksensa huutaa.
Te Israelin miehet, ottakaa kuullaksenne näitä sanoja: Jumala herätti ja päästi kuoleman kivuista Jeesuksen Natsarealaisen - sillä eihän ollutkaan mahdollista, että kuolema olisi voinut häntä pidättää - miehen, josta Jumala todisti teille voimateoilla ja ihmeillä ja tunnusmerkeillä, joita Jumala hänen kauttansa toimitti teidän keskuudessanne, niinkuin itse kyllä tiedätte, hänet, joka luovutettiin teille niinkuin Jumala oli neuvossaan päättänyt ja edeltä tietänyt ja jonka te laista tietämättömien miesten kautta ristille naulasitte ja tapoitte.
Daavid sanoo hänestä: Minä pidän aina Herran kasvojeni edessä, hän on minun oikealla puolellani: En minä horjahda. Sentähden minun henkeni riemuitsee, minun kunniani on turvassa ja minun ruumiinikin lepää toivossa. Sillä et sinä jätä minun sieluani tuonelaan etkä hylkää Pyhäsi ruumista haudan turmeltavaksi. Sinä ilmoitat minulle elämän tiesi, sinun kasvojesi edessä on täydellinen ilo ja sinun oikealla kädelläsi on ijäinen riemu.
Te miehet ja veljet, saanen sen sanoa teille suoraan, että esi-isämme Daavid on sekä kuollut että haudattu - onhan hänen hautansa keskellämme vielä tänäkin päivänä.- Mutta kun hän oli ennustaja ja tiesi Jumalan valalla luvanneen hänelle asettavansa hänestä polveutuvan jälkeläisen hänen valtaistuimellensa, niin hän edeltä nähden puhui Voidellun ylösnousemuksesta sanoessaan, ettei Voideltua jätettäisi tuonelaan, eikä hänen ruumiinsa joutuisi turmeltumaan. Tämän Jeesuksen Jumala on herättänyt ja me kaikki olemme sen todistajia. Korotettuna siis Jumalan oikealle kädelle ja saatuansa Isältä hänen lupaamansa Pyhän Hengen, on hän nyt sen vuodattanut, minkä nyt juuri näette ja kuulette. Sillä ei Daavid ole taivaisiin astunut, vaan hän sanoo: Herra sanoi minun Herralleni: Istu minun oikealle puolelleni, kunnes minä saatan viholliseni sinun jalkojesi aluseksi. Varmasti siis tietäköön koko Israelin huone, että Jumala on juuri hänet Herraksi ja Voidelluksi tehnyt, tämän Jeesuksen, jonka te ristille naulasitte.
Tämän kuultuansa saivat he piston sydämeensä, sanoivat Kalliolle ja muille lähettiläille: Miehet ja veljet, mitä me tekisimme?KAllio sanoi heille: Muuttakaa mielenne ja kastattakaa kukin itsenne Voidellun jeesuksen nimeen saadaksenne rikoksenne anteeksi. Myös te tulette saamaan pyhän hengen lahjan. Sillä tämä lupaus on annettu teille ja teidän lapsillenne sekä kaikille etäämpänä oleville, ketkä ikinä Herra meidän Jumalamme kutsuu. Paljo hän muutakin puhui ja vakavasti vakuutti heille asiaa todeksi sekä kehoitti: Antakaa pelastaa itsenne tästä nurjasta sukupolvesta.
Ne , jotka hyväksyivät hänen puheensa, ne kastettiin, joten heitä lisääntyi sinä päivänä noin kolmetuhatta henkeä ja he pysyivät yhäti lähettilästen opetettavina ja keskinäisessä yhteydessä sekä mursivat usein leipää ynnä rukoilivat ahkerasti: Kullekin sielulle tuli pelko, sillä lähettilästen kautta tapahtui monta ihmettä ja tunnustekoa. Kaikilla yhdessä olevilla uskovaisilla oli kaikki yhteistä. He myivät maansa ja tavaransa ja jakelivat kaikille sen mukaan kuin kukin tarvitsi. He olivat alinomaa ja yksimielisesti joka päivä pyhätössä, mursivat kodeissa leipää sekä nauttivat ruokansa riemulla ja vilpittömällä sydämellä, kiittäen Jumalaa ja ollen kaiken kansan suosiossa. Herra lisäsi joka päivä heidän joukkoansa autuaaksi tulevilla.
366. Oppilaat laajentavat työalaa.Mrk. 16: 20
Sitten oppilaat läksivät saarnaamaan kaikkialle ja Herra vaikutti heidän kanssaan sekä vahvisti sanan sitä seuraavien tunnustekojen kautta.
Liite: Osoitukset kutakin lukua vastaaviin U. Liiton testamentin kohtiin jokaisen päivän tekstin alla.
Juho Heikki Uoti syntyi maanviljelijäsuvusta suur-Ulvilasta erotetussa Nakkilan pitäjässä tammikuun 14 päivänä vuonna 1862. Hänen isänsä oli tilallinen Johannes Uotila ja äitinsä Marianne omaa sukua Erkkilä Kiukaisista.