249-299. kpl Jeesuksen kärsimys ja kunnia. Pyhä Historia. Kolmatta osaa

JEESUKSEN KÄRSIMYKSEN JA KUNNIAN JAKSO

249-299 (KOLMAS OSA 249-366)
(249-325 a. Jerusalemiin kulusta Herran ehtoollisen asettamiseen
326- 345 b. Vangitsemisesta kuolemaan ja hautaukseen
346- 366 c. Ylösnousemisesta taivaaseennousemiseen)


249. Kulku Jerusalemiin.
Mt. 21: 1-11; Mrk. 11: 1-11; Lk. 19: 29-44; Joh. 12: 12- 19.
Seuravana päivänä, heidän saapuessaan Öljymäen luokse lähellä Betfaagea ja Betaniaa, lähetti Jeesus kaksi oppilastaan ja sanoi heille: menkää edessänne olevaan kylään. kohta sinne tultuanne te tapaatte asintamman sidottuna ja sen mukana varsan, jolla ei kukaan vielä ole istunut. Irrottakaa se ja tuokaa minulle. Ja jos joku teille sanoo: Kuinka niin teette? Niin sanokaa: herra sitä tarvitsee, ha hän laskee sen kohta tänne. Niin he läksivät ja tapasivat aasintamman varsoinensa sidottuna oven ulkopuolella tienhaarassa ja he päästivät sen varsan valloilleen. Silloin muutamat siellä seisovista sanoivat heille: mitä teette, kun laskette varsan irralleen? Niin he sanoivat: herra tarvitsee. Silloin he laskivat heidät palaamaan.

250. Ennustus tytär Siionille toteutui.
Mt. 21: 1-11; Mrk. 11: 1-11; Lk. 19: 29-44; Joh. 12: 12- 19.
Mutta tämä kaikki tapahtui, että toteutuisi se, mikä ennustajien kautta oli sanottu: Sanokaa Siionin tyttärelle: Katso, sinun autuutesi tulee. Hänen palkkansa on hänen mukanansa ja hänen suosituksensa on hänen myötänsä. Sekä: Iloitse sinä Siionin tytär suuresti ja riemuitse sinä Jerusalemin tytär! Katso, sinun kuninkaasi tulee sinulle vanhurskaudessa, auttajana ja köyhänä, ajaen aasilla, aasintamman varsalla. Tätä hänen oppilaansa eivät ensimmältä ymmärtäneet, mutta Jeesuksen kunniaansa käytyä muistivat he, että tätä oli hänestä kirjoitettu, ja että tämä oli hänelle taaphtunut.

251. Sitte he taluttivat varsan Jeesuksen luo
Mt. 21: 1-11; Mrk. 11: 1-11; Lk. 19: 29-44; Joh. 12: 12- 19.
Sitte he taluttivat varsan Jeesuksen luo sekä levittivät vaatteitansa sen päälle ja asettivat Jeesuksen istumaan sen selkään. Hänen matkustaessaan levittivät toiset vaateitansa tielle ja toiset karseivat oksia puista sekä levittivät niitä tielle.
Kun hän alkoi laskeutua Öljymäeltä, rupesi koko hänen oppilastensa joukko iloiten kiittämään Jumalaa korkealla äänellä kaikista voimateoista, joita olivat nähneet, sanoen: Siunattu olkoon kuningas, Herran nimessä tulija, rauha maassa ja kunnia korkeuksissa. Mukana seuraava kansakin yhtyi huutamaan: Hoosiannaa Daavidin Pojalle, siunattu olkoon Herran nimessä tuleva. Siunattu isämme Daavidin tulemassa oleva valtakunta Hoosiannaa korkeuksissa.
Muutamat farisealaiset kansan seassa sanoivat hänelle: Nuhtele oppilaitasi.
Mutta hän vastasi: Minä vakuutan teille: Jos nämät olisivat vaiti, niin kivet huutaisivat.

252. Jeesus itki kaupungin takia.
Mt. 21: 1-11; Mrk. 11: 1-11; Lk. 19: 29-44; Joh. 12: 12- 19.
Lähemmäksi tultuansa ja kaupungin nähtyänsä itki Hän sitä ja sanoi: Jos sinäkin tietäisit tänään, mitä sinun rauhasi vaatii! Mutta nyt se on salassa sinun silmiltäsi. Sillä päivät saapuvat sinulle, jolloin vihollisesi saartavat sinut vallilla, piirittävät sinut ja ahdistavat sinua joka puolelta. He kukistavat sinut maan tasalle, surmaavat sinussa olevat lapsesi eivätkä jätä sinuun kiveä kiven päälle sentähden, ettet etsikkoaikaasi tuntenut.

253.Juhlalle saapunut kansanpaljous sirotti palmunoksia
Mt. 21: 1-11; Mrk. 11: 1-11; Lk. 19: 29-44; Joh. 12: 12- 19.
Kun juhlalle saapunut kansanpaljous sai kuulla Jeesuksen olevan tulossa Jerusalemiin, ottivat he palmupuiden oksia, menivät ulos häntä vastaanja huusivat: Hoosiannaa, siunattu olkoon Herran nimessä tuleva, israelin kuningas!- Sillä hänenhänen kanssaan haudalla ollut kansa todisti hänen kutsuneen Latsaruksen haudasta ja herättäneen kuolluksista. Sentähden kansa menikin häntä vastaan, kun saivat kuulla hänen tehneen sen ihmeen. Farisealaiset puhuivat keskenänsä: Te näette, ettette mitään aikaan saa, sillä koko maailma juoksee hänen perässään.
Hänen tultuaan Jerusalemiin, nousi koko kaupunki liikkeelle ja tiedustelivat: Kuka tämä on? Niin mukana oleva kansa vastasi: Tämä on se Ennustaja, Jeesus, Galilean Natsareasta. Hän meni pyhättöön. Siellä kaikkea katseltuansa lähti hän niiden kahdentoista kanssa Betaniaan, sillä aika oli jo myöhäinen.

254. Jeesus kiroo viikunapuun.
Mt. 21: 18 ja 19; Mrk. 11: 12-14.
Seuraavana päivänä heidän lähdettyänsä Betaniasta isos i(=tunsi nälkää) hän. Nähdessään etäämpänä tien ohessa lehdekkään viikunapuun, meni hän sen luokse katsomaan löytäisikö hän siitä jotakin. Mutta sen luokse tultuansa ei hän löytänyt siitä muuta kuin lehtejä, sillä ei ollut vielä viikunain aika. Silloin Jeesus sanoi sille: Älköön sinusta enää milloinkaan hedelmää syntykö. Ja hänen oppilaansa kuulivat sen.

255. Herra tyhjentää pyhätön eläinten myyjistä ja eläimistä
Mt. 21: 12-17; Mrk. 11:15- 19; Lk. 19: 45- 48.
He tulivat jerusalemiin ja Jeesus meni pyhättöön sekä ryhtyi sieltä ajamaan ulos kaikki siellä myyvät ja ostavat, työnsi kumoon rahanvaihtajien pöydät ja kyyhkyskauppiaitten istuimet eikä sallinut kenenkään kantaa mitään astiaa pyhätön kautta, ja opetti heitä sanoen: Eikö ole kirjoitettu: Sillä minun huoneeni pitää nimitettämän kaikkien kansojen rukoushuoneeksi. Mutta tehän olette siitä tehneet rosvojen luolan. Kun ylipapit ja kirjanoppineet sekä kansan ensimäiset kuulivat sen, mietteivät he kuinka he surmaisivat hänet, mutta eivät keksineet mitä tekisivät, sillä koko kansa riippui hänessä ja kuulteli häntä hämmästyneenä. He taas pelkäsivät kansaa.

256. Jeesus paransi pyhätössä sokeita ja ontuvia
Mt. 21: 12-17; Mrk. 11:15- 19; Lk. 19: 45- 48.
Hänen luokseen tuli pyhäkössä sokeita ja ontuvia ja hän paransi heidät. Mutta kun ylipapit ja kirjanoppineet näkivät ne hänen tekemänsä ihmeet ja lapset huutamassa pyhätössä: Hoosiannaa Daavidin pojalle, niin he närkästyivät ja sanoivat hänelle: Kuuletko mitä nämät sanovat? niin Jeesus sanoi: kuulen. Muta ettekö ole koskaan lukeneet: Lasten ja imeväisten suusta sinä perustit voiman vastustajaisi tähden, vaientaaksesi vihollisen ja kostonhimoisen. Illan tultua hän luopui heistä ja meni tapansa mukaan Betaniaan yöksi oppilaineen.

257. Viikunapuu kuivuu. Usko.
Mt. 21: 20-22; Mrk. 11: 20- 26.
Aamulla varhain ohikulkiessaan näkivät he sen viikunapuun kuivuneen juurineen päivineen. Silloin Kallio muisti Jeesuksen sanat ja sanoi hänelle: Opettaja, katso, kiroamasi viikunapuu on kuivettunut. Ja oppilaat ihmettelivät: Kuinka se viikunapuu niin kohta kuivettui?
Jeesus sanoi: Säilyttäkää usko Jumalaan. Minä vakuutan teille: Jos teillä olisi varma luottamus, ettekä horjuen epäilisi, niin te voisitte tehdä enempääkin, kuin se, mitä viikunapuulle tapahtui: Teistä joku voisi sanoa tälle vuorelle: Siirry ja kukistu mereen, niin se tapahtuisi, mitä hän tahtoo, jos hän ei sydämessään epäilisi, vaan olisi lujasti vakuutettu sen tapahtumisesta.(Vakuutus, varma usko ulottuu Jumalaan asti) Sentähden minä neuvon teitä: Uskokaa kuin saaduksi kaikkea, mitä te rukouksessa anotte, niin te todella saatte. - Kun seisotte rukoilemassa niin anteeksi antakaa se, mikä teillä on jotakin vastaan, että myös Isänne taivaissa antaisi teille anteeksi teidän rikkomuksenne. Mutta jollette anna anteeksi, ei Isännekään taivaissa anna teille anteeksi teidän rikkomuksianne. (Silloin rukous ei tule kuulluksi).(Rukous ei tule kuulluksi, jos mielessä on jotakin anteeeksiantamatonta toisia vastaan, sillä rakastavaa Jumalaa voidaan lähestyä vain rakastavalla mielellä. Ja rakastaessamme annamme niin mielellämme kaikki anteeksi, niinkuin Jumalakin tekee).
-- Päivisin hän opetti pyhätössä, mutta yöt hän vietti Öljyvuorella. Ja kansanjoukko kerääntyi aina aamulla varhain hänen luokseen pyhättöön häntä kuulemaan.

258. Jeesus tiedustaa ylimäisiltä Johanneksen kasteesta.
Mt. 21: 23- 27;Mrk. 11: 27- 33; Lk. 20: 1-8.
Taasen he tulivat Jerusalemiin ja hän meni pyhättöön opettamaan kansaa. Hänen ilosanomaa julistaessaan ja kävellessään pyhätössä tulivat hänen luokseen ylipapit, kirjanoppineet ja kansan vanhimmat tiedustelemaan häneltä: Sanoppas meille, millä voimalla sinä näitä teet? Tai kuka on sinulle antanut tämän vallan?
Jeesus sanoi: Minäkin kysyn teiltä yhtä asiaa ja jos te siihen vastaatte, niin minäkin sanon, kenenkä voimalla minä näitä teen. Vastatkaa minulle: Oliko Johanneksen kaste taivaasta vai ihmisiltä?
Niin he aprikoivat keskenään: Jos me sanomme: taivaasta, niin hän sanoo: Miksi ette siis uskoneet häntä? Jos me sanomme: Ihmisistä, niin me saamme peljätä kansaa, joka ehkä kivittää meidät. Sillä kaikki pitivät Johannesta totisena ennustajana. - He vastasivat Jeesukselle: Emme tiedä. Jeesus sanoi: En minäkään sano, millä voimalla minä näitä teen.

259. Kaksi viinitarhaan lähetettyä poikaa.
Mt. 21: 28-32.
Kuinka te luulette? Eräällä miehellä oli kaksi poikaa. Hän meni ensimäisen luo ja sanoi: Poikani, mene tänään työhön viinitarhaani. Hän sanoi: Kyllä minä menen , herra, mutta ei mennytkään. Sitte hän meni toisen luoksi ja sanoi samoin: Hän sanoi: En tahdo. Mutta jäljestäpäin hän katui ja meni. Kumpi näistä kahdesta toteutti isänsä tahdon?
He sanoivat: Jälkimäinen.
Jeesus sanoi heille: Minä vakuutan teille: Tullinottajat ja portot menevät ennen teitä Jumalan valtakuntaan. Sillä Johannes tuli teidän luoksenne vanhurskauden tietä, mutta te ette uskoneet häntä, vaan tullinottajat ja portot uskoivat ja sen nähtyänne ette jäljestäpäinkään katuneet ja uskoneet.

260. Häijyt viinitarhan vuokraajat.
Mt. 21: 33-46; Mrk. 12: 1-12: Lk. 20: 9-19
Vielä Hän jatkoi ja sanoi: kuulkaa toinenkin vertaus: Muuan perheenisäntä istutti viinitarhan, aitasi sen, kaivoi sinne kalliooon viinikuurnan, rakensi sen turvaksi tornin ja sitten vuokrasi sen viinitarhureille sekä matkusti muille maille kauaksi aikaa. Hedelmänajan lähestyessä lähetti hän palvelijansa viinitarhurien luo perimään heiltä hänelle tulevat hedelmät. Mutta viinitarhurit ottivat kiinni hänen palvelijansa, minkä tappoivat, minkä kivittivät, minkä piestynä, haavoitettuna ja häväistynä syöksivät ulos ja lähettivät tyhjin käsin takaisin. Taas hän lähetti toisia palvelijoita vielä useampia kuin ennen, mutta niillekin he tekivät samoin. Silloin viinitarhan omistaja miettei mitä tehdä. Viimein päätti hän lähettää ainoan rakkaan poikansa ja ajatteli: kun he hänet näkevät, niin he kavahtavat häntä. Mutta viinitarhurit sanoivat: Tämä on perillinen.Tulkaa, tappakaamme hänet, niin hänen perintönsä jää meille. Ja he ottivat hänet kiinni, työnsivät ulos viinitarhasta ja tappoivat. Kun viinitarhan isäntä tulee, niin mitä hän tekee heidän kanssaan. Nuot häijyt hän häijysti tuhoaa ja vuokraa viinitarhan muille, jotka antavat hänelle hedelmät ajallansa. Sen kuultuansa sanoivat he hänelle: Eipä suinkaan.
Jeesus katsahti heihin ja sanoi: Mitä sitten merkitsee tämä kirjoitus, jonka ehkä olette lukeneet: Se kivi, jonka rakentajat hylkäsivät, se on tllut kulmakiveksi, Herralta tämä on siksi tullut ja on ihme meidän silmissämme. Se ken kompastuu siihen kiveen, se ruhjoutuu, mutta kenen päälle se vyöryy, sen se murskaa. Sentähden minä vakuutan: Jumalan valtakunta otetaan teiltä pois ja annetaan sellaiselle kansalle, joka tuottaa sille hedelmää. Ylipapit ja farisealaiset ymmärsivät hänen näillä vertauksilla heitä tähtäävän ja olisivat halusta ottaneet hänet kiinni, mutta he pelkäsivät kansaa, joka piti häntä ennustajana. He sentähden jättivät hänet ja poistuivat.

261. Kuninkaan pojan häät.
Mt. 22: 1-14
Taas Hän alkoi puhua vertauksilla ja sanoi:
Taivasten valtakunta on verrattavissa kuninkaaseen, joka valmisti pojalleen häitä. Niiden valmistuttua lähetti hän palvelijansa kehoittamaan kutsuttuja häihin saapumaan, mutta he eivät tahtoneet tulla. Vielä hän lähetti toisiakin palvelijoita lausuen: Sanokaa kutsujille: Katso, minä olen valmistanut ateriani; härkäni ja syöttöraavaani ovat teurastetut ja kaikki on valmiina, tulkaa häihin. Mutta he eivät siitäkään välittäneet, vaan poistuivat mikä pellolleen, mikä kaupoilleen, mikä minnekin. Toiset ottivat hänen palvelijansa, pitelivät heitä pahoin ja tappoivat. Mutta kuningas vihastui, lähetti sotajoukkonsa ja tuhosi nuot murhamiehet ja poltti heidän kaupunkinsa.

262. Sitte sanoi hän palvelijoilleen.
Häät ovat valmiit, mutta kutsutut eivät olleet arvollisia.
Mt. 22: 1-14
Menkää siis teiden risteyksiin ja kutsukaa häihin kaikki kohtaamanne. palvelijat menivät teille ja kokosivat kaikki lköytämänsä sekä pahat että hyvät ja häähuone tuli täyteen pöytävieraita.

263. Mutta kuninkaan mentyä sisälle katsomaan vieraita,…
Mt. 22: 1-14
näki hän siellä miehen, joka ei ollut pukeutunut hääpukuun. hän sanoi hänelle: ystäväni, kuinka sinä tulit tänne sisään, vaikka sinulla ei ole hääpukua? Hän ei vastannut mitaan. Silloin kuningas sanoi palvelijoillensa: Sitokaa hänen jalkansa ja kätensä ja heittäkää hänet äärimmäiseen pimeyteen, siellä on oleva itkua ja hammasten kiristystelyä. Sillä paljo on kutsutuita, mutta harvoja valituita.

264. Veroraha.
Mt. 22: 15- 46; Mrk. 12: 13- 37; Lk. 20: 20-44.
Poistuttuansa menivät farisealaiset miettimään, miten he kietoisivat hänet puheessa antaakseen hänet esivallan ja maaherran käsiin. Juonen valmistuttua lähettivät he oppilaitaan hänen luokseen herodilaisten kanssa. Heidän tuli teeskennellä hurskasmielisiksi. He tulivat hänen luokseen ja alkoivat puhua: Opettaja, me tiedämme sinun olevan vakaisen etkä välitä kenestäkään, sillä et sinä katso ihmisten muotoon, vaan opetat Jumalan tietä totuuden mukaan. Sano siis meille: Onko luvallista antaa keisarille veroa vai eikö ole? Tuleeko meidän antaa vai ei? Mutta hän ymmärsi heidän kavaluutensa ja sanoi: Miksi te yritätte minua kietoa, te teeskentelijät? Tuokaa denari minun nähdäkseni! He toivat. Hän kysyi: Kenekä tämä kuva ja päällekirjoitus siinä on? He sanoivat: Keisarin. Hän sanoi: Antakaa siis keisarille se, mikä keisarille kuuluu ja Jumalalle se, mikä Jumalalle kuuluu. Sen kuultuansa he ihmettelivät kovin hänen vastaustansa ja kun he eivät voineet häntä kansan edessä sanoissa solmia, niin he vaikenivat ja poistuivat.

265. Ylösnousemus.
Mt. 22: 15- 46; Mrk. 12: 13- 37; Lk. 20: 20-44.
Samana päivänä tuli myös hänen luokseen joukko sadukealaisia, jotka kieltävät ylösnousemisen, ja kysyivät häneltä seuraavaa kohtaa: Opettaja, Mooses kirjoitti meille: Jos veljekset asuvat yhdessä ja yksi heistä kuolee pojatonna, niin ei pidä sen kuolleen veljen vaimon ottaman muukalaista miestä toisesta suvusta, vaan hänen miehensä veli menköön hänen luokseen ja ottakoon hänet vaimokseen veljensä sijassa, ja hänen ensiksi synnyttämänsä poika saakoon kuolleen veljen nimen, ettei hänen nimensä kokonaan häviäisi Israelista. Keskuudessamme oli seitsemän veljestä. Yksi niistä otti vaimon ja kuoli lapsetonna. Toinenkin veli otti vaimon, mutta hänkin kuoli lapsetonna. Niinikään kuolivat häneltä kaikki veljekset jättämättä jälkeläistä. Viimeksi kuoli vaimokin. Kenellekä noista seitsemästä hän siis ylösnousemuksessa joutuu vaimoksi? Silllä hän oli ollut kaikkien vaimona.
Jeesus vastasi: Te eksytte, kun ette tunne kirjoituksia ettekä Jumalan voimaa. Tässä elämässä ihmiset naivat ja kuolevat. Mutta ne, jotka katsotaan arvollisiksi pääsemään toiseen maailmaan ja ylösnousemiseen kuolluksista, ne siellä eivät nai eivätkä mene miehelle. He ovat enkelien kaltaisia eivätkä enää voi kuolla. He ovat Jumalan lapsia, koska ovat ylösnousemuksen lapsia. mutta kuolleiden ylösnousemista osoittaa Mooseskin kertomuksessa orjantappurapensaasta, jossa Jumala puhui hänelle sanoen: Minä olen Aabrahamin Jumala ja Iisakin Jumala ja Jaakobin Jumala. Mutta eihän Jumala ole kuolleiden Jumala? Ei, vaan elävien, sillä kaikki Hänessä elävät. Te siis suuresti eksytte. Sen kuullessaan hämmästyi kansa hänen oppiansa.

266. Suurin käsky.
Mt. 22: 15- 46; Mrk. 12: 13- 37; Lk. 20: 20-44.
Kun kirjanoppineet ja farisealaiset kuulivat, että hän oli suun tukkinut sadukealaisilta, niin he kokoontuivat koolle ja heistä eräs lainoppinut, joka oli kuullut heidän keskustelunsa ja huomannut hänen hyvin heille vastanneen kysyi häneltä urkkien: Opettaja, mikä on lain korkein käsky?
Jeesus vastasi: Ensimäinen ja korkein käsky on tämä: Kuule israel, Herra meidän Jumalamme on yksi ainoa Herra; ja Sinun on rakastaminen Herraa sinun Jumalaasi koko sydämelläsi, koko sielullasi ja koko voimallasi. Toinen on tämän kaltainen: Rakasta lähimäistäsi, niinkuin itseäsi. Näitä suurempaa käskyä ei ole. Näihin sisältyvät laki ja ennustajat.
Kirjanoppinut sanoi: Oikein, opettaja. Sinä sanoit totuuden. Yksi on Hän. Ei ole muuta Jumalaa , kuin Hän ja Häntä rakastaminen koko sydämellään, koko ymmärryksellään ja koko voimallaan ja lähimmäistään niinkuin itseään rakastaminen on enempi kuin polttouhrit ja muut uhrit.
Kun Jeesus näki, että hän vastasi ymmärtäväisesti, niin hän sanoi hänelle: Sinä et ole kaukana Jumalan valtakunnasta.
Eikä kukaan rohjennut mitään
sen enempää kysyä.

267. Kenenkä poika Voideltu on.
Mt. 22: 15- 46; Mrk. 12: 13- 37; Lk. 20: 20-44.
Hänen opettaessan pyhätössä ja farisealaisten ollessa koossa, kysyi hän heiltä: Mitä kirjanoppineet arvelevat Kristuksesta? Kenenkä poika hän on?
He vastasivat: Daavidin.
Hän sanoi: Kuinka sitten Daavid Hengessä nimittää häntä Herraksi, sanoen: Herran käsky on minun Herralleni: Istu minun oikealle puolelleni, kunnes minä saatan vihollisesi sinun jalkojesi astuinlaudaksi. Jos siis Daavid nimittää häntä Herraksi, niin kuinka hän saattaa olla hänen poikansa?
Eikä kukaan kyennyt antamaan hänelle sanaakaan vastaukseksi. Eikä siitä päivästä lähtien enää yksikään rohjennut mitään kysellä häntä kietoakseen. Suuri kansanjoukko kuulteli häntä mielellään.

268. Jeesus kurittaa farisealaisia ja kirjanoppineita.
Mt. 23: 1-39; Mrk. 12: 38- 40; Lk. 20: 45-47
Silloin Jeesus puhui kansalle ja oppilailleen. Kirjanoppineet ja farisaealaiset ovat istuutuneet Mooseksen istuimelle, mutta kavahtakaa te heitä. Se, minkä he sanovat teille, niin toteuttakaa ja pitkää se, mutta heidän tekojensa mukaan älkää tehkö, sillä he sanovat eivätkä tee. He sitovat kokoon raskaita taakkoja ja laskevat ne ihmisten hartioille, mutta itse eivät tahdo sormellaankaan niitä liikuttaa. Kaikki heidän tekonsa he tekevät ihmisten nähtäväksi ja kiitettäväksi. He laajentavat raamatunlausekotelonsa ja isontavat viittansa tupsut. He rakastavat etumaisia istuimia kokoushuoneissa ja ensimäisiä sijoja pidoissa. He kaipaavat tervehdyksiä toreilla ja opettaja-arvonimellä puhuttelua. Mutta älkää te antako itseänne puhutella opettajaksi, sillä yksi on teidän opettajanne ja te kaikki olette veljeksiä (veljiä ja sisaria) ja oppi-isäksenne älkää sanoko ketään maan päällä, sillä yksi on teidän oppi-isänne, hän joka on taivaissa; ja te olkaa hänen lapsiansa. Älkää antako puhutella itseänne johtajiksi, sillä yksi on teidän johdattajanne: Voideltu. Vaan suurin teistä olkoon teidän palvelijanne, sillä itseään ylentävää alennetaan ja itseään alentavaa ylennetään.

269. Mutta voi teitä, te kirjanoppineet ja farisealaiset,
Mt. 23: 1-39; Mrk. 12: 38- 40; Lk. 20: 45-47
te teeskentelijät. Te suljette taivasten valtakunnan ihmisiltä,. sillä itse ette mene sisälle ettekä menossa olevienkaan salli sisään mennä.

270. Voi teitä, te kirjanoppineet ja farisealaiset,
Mt. 23: 1-39; Mrk. 12: 38- 40; Lk. 20: 45-47
te teeskentelijät. te kuljette ympäri merta ja mannerta saadaksenne yhden käännynnäisen ja sen saatuanne te teette hänestä hävityksen lapsen, itseänne kahta vertaa pahemman.

271. Voi teitä te sokeat taluttajat.
Mt. 23: 1-39; Mrk. 12: 38- 40; Lk. 20: 45-47
Te sanotte: Jos joku vannoo pyhätön kautta, niin ei se mitään ole, mutta jos joku vannoo pyhätön kullan kautta, niin hän on valansa velvoittama. Te tyhmät ja sokeat. Kumpi on korkeampiarvoista kultako vai pyhättö, joka pyhittää kullan? Ja: Jos joku vannoo alttarin kautta, niin ei se mitään ole, mutta jos joku vannoo sen päällä olevan uhrilahjan kautta, niin hän on valansa velvoittama. Te sokeat. Kumpi on suurempi, uhrilahjako vai alttari, joka pyhittää uhrilahjan? Sentähden se, joka vannoo alttarin kautta, hän vannoo sen kautta, mutta myös kaiken sen kautta, joka on sen päällä. Ja se, joka vannoo pyhätön kautta, hän vannoo sen kautta, mutta myös siinä asuvan kautta. ja se, joka vannoo taivaan kautta, hän vannoo Jumalan valtaistuimen kautta ja myös sillä istuvan kautta.

272. Voi teitä te kirjanoppineet ja farisealaiset,
Mt. 23: 1-39; Mrk. 12: 38- 40; Lk. 20: 45-47
te teeskentelijät. Te annatte kymmenykset mintuista, tilleistä ja kuminoista, mutta jätätte sikseen sen, mikä laissa on tärkeintä: oikeuden, laupeuden ja uskollisuuden. Näitä on tehtävä, mutta ei toisiakaan sikseen jätettävä. te sokeat taluttajat! Te siivilöitte pois hyttysen, mutta nielette kamelin.

273. Voi teitä te kirjanoppineet ja farisealaiset,
Mt. 23: 1-39; Mrk. 12: 38- 40; Lk. 20: 45-47
te teeskentelijät. Te puhdistatte maljan ja vadin ulkopuolelta, mutta sisältä ne ovat täynnä rosvousta ja hillitsemättömyyttä. Sinä sokea farisealainen, puhdista ensin maljan sisäpuoli sen ulkopuolenkin tulla puhtaaksi

274. Voi teitä, te kirjanoppineet ja farisealaiset,
Mt. 23: 1-39; Mrk. 12: 38- 40; Lk. 20: 45-47
te teeskentelijät. Te olette valkaistujen hautojen kaltaisia, jotka kyllä ulkoa näyttävät kauniilta, mutta sisältä ovat täynnä kuolleitten luita ja kaikkea saastaa. Samoin tekin, ulkoa kyllä näytätte ihmisten silmissä vanhurskailta, mutta sisältä olette täynnä teeskentelyä ja laittomuutta.

275. Voi teitä te kirjanoppineet ja farisealaiset,
Mt. 23: 1-39; Mrk. 12: 38- 40; Lk. 20: 45-47
te teeskentelijät. Te rakennatte ennustajien hautoja sekä koristatte vanhurskasten hautakammioita ja sanotte: Jos olisimme eläneet isäimme päivinä, emme olisi olleet osallisia heidän kanssaan ennustajien vereen ja siis itse todistatte itsestänne olevanne niiden lapsia, jotka tappoivat ennustajat. Täyttäkää siis te isäinne mitta. Te käärmeet, te kyiden sikiöt, kuinka te voisittekaan välttää hävityksen tuomiota?

276. Sentähden, katso , minä lähetän teille ennustajia, ja viisaita ja kirjanoppineita,
Mt. 23: 1-39; Mrk. 12: 38- 40; Lk. 20: 45-47
muutamat niistä te tapatte ja ristille naulaatte, toisia niistä ruoskitte kokoushuoneissanne ja vainootte kaupungista kaupunkiin, että teidän päällenne tulisi kaikki vanhurskas veri, joka on vuodatettu maan päällä vanhurskaan Aabelin verestä Sakariaksen Barakiaksen pojan vereen asti, jonka tapoitte pyhätön ja alttarin välillä. Minä vakuutn teille: Tämä kaikki on kohtaava tätä sukupolvea.

277. Jerusalem, Jerusalem,…
Mt. 23: 1-39; Mrk. 12: 38- 40; Lk. 20: 45-47
sinä ennustajien tappaja ja luoksesi lähetettyjen kivittäjä!
Kuinka usein minä olen tahtonut koota lapsiasi, niinkuin kana kokoaa poikuettaan siipiensä suojaan! Mutta te ette ole tahtoneet. Mutta voi, silti teidän täytyykin jättää huoneenne autioksi. Sillä minä ilmoitan teille. Tästälähin te ette saa nahdä minua ennenkuin sanotte: Siunattu olkoon Herran nimessä tulija.

278. Lesken ropo.
Mrk. 12: 41- 44; Lk. 21: 1-4
Hän asettui istumaan vastapäätä uhriarkkua katselemaan, kuinka kansa pani rahaa uhriarkkuun. Moni rikas pani hyvinkin paljon. Mutta eräs köyhä leskikin tuli ja pani arkkuun kaksi ropoa, yhteensä noin pennin. Silloin Jeesus kutsui oppilaansa luokseen ja sanoi heille: Tämä köyhä leski pani uhriarkkuun enemmän, kuin kukaan muu sinne antavista. Sillä kaikki muut antoivat Jumalalle uhrilahjan vain liiastaan, mutta hän köyhyydessään antoi kaiken omaisuutensa.

279. Kreikkalaiset etsivät Jeesusta. Ääni taivaasta.
Joh. 12: 20- 36
Niiden joukossa, joiden tapana oli käydä juhlille rukoilemaan, oli muutamia kreikkalaisia. Nämät menivät Galilean Betsaidasta olevan Filippuksen luo ja pyysivät häntä sanoen: Herra me haluamme nähdä Jeesusta. Filippus meni sitä kertomaan Andreakselle, Andreas ja Filippus menivät sanomaan sitä Jeesukselle. Mutta Jeesus vastasi heille: Hetki on tullut, että ihmisen poika on kirkastettava. Vakavasti minä vakuutan teille: Nisun jyvä jää yhdeksi jyväksi, ellei se putoa maahan ja kuole. Mutta jos se kuolee, niin se tuottaa paljo hedelmää. Se ken rakastaa henkeänsä, hän kadottaa sen. Se ken vihaa henkeänsä tässä maailmassa, hän tallettaa sen ijäiseen elämään.

280. Se, ken minua palvelee, hän seuratkoon Minua.
Joh. 12: 20- 36
Se, ken minua palvelee, hän seuratkoon minua. Ja silloin minun palvelijani on oleva siellä, missä minäkin olen. Isä kunnioittaa minua palvelevaa. Nyt minun sieluni on kovin murheellinen ja mitä minä sanoisin? Oi Isä, kirvoita minua tästä hetkestä. Kuitenkin, juuri sentähden olen tullut tähän hetkeen. Isä kirkasta nimesi! Niin taivaalta kuului ääni: minä olen sen kirkastanut ja tahdon sen vieläkin kirkastaa. Ympärillä seisova kansa sanoi ukkosen jyrisseen. Toiset sanoivat: Häntä puhutteli enkeli. Jeesus sanoi: Ei tämä ääni tullut minun, vaan teidän tähtenne. Nyt käy tuomio tämän maailman yli, nyt tämän maailman ruhtinas joutuu ulos heitettäväksi. Ja kun minut ylennetään maasta, niin minä vedän kaikki luokseni. Mutta sen hän sanoi osoittaakseen minkälaisella kuolemalla oli kuoleva. Kansa sanoi hänelle: Me olemme laista kuulleet, että Voideltu pysyy ijäti. kuinka sinä sitten sanot, että Ihmisen Poika on ylennettävä? Kuka on tuo ihmisen poika? Jeesus vastasi heille: Valkeus on vielä vähän aikaa teidän keskuudessanne. Vaeltakaa niin kauvan, kuin teillä on valkeus, ettei pimeä teitä yllättäisi. Sillä pimeässä vaeltava ei tiedä minne hän menee. uskokaa valkeuteen, niin kauvan kuin teillä on valkeus, tullaksenne valkeuden lapsiksi. Tämän puhuttuansa hän poistui ja kätkeytyi heiltä.

281. Herran sanat tuomitsevat.
Mt. 24:1; Joh. 12: 37-50
Vaikka hän oli heidän nähtensä tehnyt niin monta ihmettä, niin eivät he kuitenkaan uskoneet häneen, että toteutuisi ennustaja Jesaian lausuma sana.Herra, kuka uskoo saarnamme ja kenelle Herran käsivarsi on ilmaistu? Heistä Jesaias on vielä puhunut: Lihoita tämän kansan sydän! Anna heidän korvansa tulla paksuiksi ja sokaise heidän silmänsä etteivät näkisi silmillänsä, eivät kuulisi korvillansa, eivätkä ymmärtäisi sydämellänsä kääöntyäksensä ja tullaksensa mieleltään muutetuiksi.

282. Tämän Jesaias sanoi
Mt. 24:1; Joh. 12: 37-50
Tämän Jesaias sanoi nähdessään hänen kirkkautensa ja puhuessaan hänestä. uitenkin useat hallitusmiehistäkin uskoivat häneen, vaikkeivät farisealaisten tähden sitä tunnustaneet, ettei heitä eroitettaisi kokoushuoneesta. Sillä heille oli rakkaampaa ihmisten kuin Jumalan kunnioitus.

283. Sitten Jeesus puhui korkealla äänellä
Mt. 24:1; Joh. 12: 37-50
Sitten Jeesus puhui korkealla äänellä.Se ken minuun uskoo, ei hän usko minuun, vaan minun lähettäjääni. Ja se ken minut näkee hän näkee minun läehttäjäni. Minä olen tullut maailmaan valkeudeksi, ettei yksikään minuun uskova pimeään jäisi. Jos ken kuulee minun sanani eikä säilytä niitä, en minä häntä tuomitse, sillä en minä ole tullut tuomitsemaan maailmaa, vaan sitä pelastamaan. Jos ken hylkää minut eikä ota vastaan sanojani, niin hänellä on kyllä tuomitsijansa. Puhumani sana on tuomitseva hänet viimeisenä päivänä. Sillä en minä ole itseltäni puhunut, vaan Isä, joka lähetti minut, hän on antanut minulle käskyn siitä, mitä minun on sanominen ja mitä puhuminen. Ja minä tiedän hänen käskynsä olevan ijäistä elämää. Minä puhun siis puhumani juuri niin, kuin Isä on minulle puhunut.

284. Jeesuksen ennustuksia Jerusalemista ja maailman lopusta. Kauhunajan merkit ja alku sekä Jerusalemin hävitys.
Mt. 24: 2- 25: 46; Mrk. 13: 1-37; Lk. 21: 5- 36
Jeesuksen mentyä ulos pyhätöstä tulivat oppilaat näyttelemään hänelle pyhätön rakennuksia ja sanoivat: Opettaja, katso, minkälaiset kivet ja kalleudet ja minkälaiset rakennukset? Jeesus sanoi: Katselkaa näitä kaikkia. Näettehän nämät suuret rakennukset? muta minä vakuutan teille: Päivät tulevat, jolloin tästä kaikesta katselemastamme ei jätetä kiveä kiven päälle hajalleen murtamatta. Sitte hänen istuessaan öljymäellä erillään vastapäätä pyhättöä menivät hänen oppilaansa Siimon kallio, Jaakob, Johannes ja Andreas hänen luokseen kysymään: opettaja , sano meille: milloin tämä tapahtuu ja mikä on sinun tulemuksesi ja mikä maailman lopun tunnusmerkki on?

285. Tulemuksen merkit.
Mt. 24: 2- 25: 46; Mrk. 13: 1-37; Lk. 21: 5- 36
Jeesus sanoi: Varokaa, ettei kukaan saa eksyttää teitä. Sillä monta tulee minun nimelläni sanoen: Minä olen Voideltu. Ja he eksyttävät monta. Aika on kyllä silloin lähellä, mutta älkää kuitenkaan heitä seuratko. (Ap. t. 5: 36, 37). Ja kun kuulette sodista ja teille kerrotaan taisteluista, niin älkää säikähtykö. Sillä niitä pitää ensin oleman, mutta ei vielä silloin loppu ole. Sitten on kansa nouseva kansaa vastaan ja valtakunta valtakuntaa vastaan, maanjäristyksiä tapahtuu siellä ja täällä, rutto ja nälänhätä ahdistaa seutu seudulta, suuret hirmuilmiöt ja tunnusmerkit näkyvät taivaalta. Mutta tämä kaikki on vasta synnytystuskien alkua. Mutta olkaa varuillanne, sillä jo ennen näitä kaikkia käydään teihin käsiksi. Teitä vainotaan ja vaivataan, raastetaan kokoushuoneihin ja käräjäpaikoille pilkattavaksi ja piestäväksi sekä suljetaan vankiloihin. Teitä kuljetetaan maaherrain ja kuningasten eteen minun tähteni. Mutta se kaikki antaa teille tilaisuuden todistaa minusta. Pankaa tarkoin mieleenne, ettette silloin edeltäpäin huolehdi tai ajattele mitä vastaatte puolestanne, sillä minä annan teille suun ja viisauden , jota vastaan eivät teidän vastustajanne kykene asettumaan tai väittämään. Se, mitä teille sillä hetkellä annetaan, se puhukaa, sillä ette te itse ole puhumassa , vaan Pyhä Henki. Te tulette kaikkien vihaamiksi minun nimeni tähden. Vanhin hylkää minua tunnustavan lapsensa, lapset ahdistavat minua tunnustavia vanhempiansa, veli antaa veljensä tapettavaksi, sisar sisarensa, sukulainen sukulaisensa ja ystävä ystävänsä ja muutamia teistä he tappavat. Mutta ei hiuskarvaakaan päästänne huku. (Ylösnousemuksen aamuna olette vahingoittumattomia). Kestävyydellänne te voitatte sielunne itsellenne. Sillä ken loppuun asti kestää, hän pelastuu. Mutta jos teitä yhdessä kaupungissa vainotaan, niin paetkaa toiseen, sillä minä vakuutan teille: Ette ehdi käydä kaikkia Israelin kaupunkeja, ennenkuin Ihmisen Poika heille tulee.

286 Kun huomaatte Jerusalemin sotajoukkojen ympäröimäksi,…
Mt. 24: 2- 25: 46; Mrk. 13: 1-37; Lk. 21: 5- 36
Mutta kun te huomaatte Jerusalemin sotajoukkojen ympäröimäksi, niin silloin tietäkää sen hävityksen olevan lähellä. Mutta kun te saatte nähdä hävityksen kauhut jo itse pyhällä paikalla( keskinäiset taistelut pyhätössä), joista jo ennustaja Daniel puhuu, niin silloin Juudeassa olevat paetkoot osoitetuille vuorille. Kaupungissa olevat lähtekööt sieltä pois ja maaseudulla olevat älkööt menkö sinne. Katolla oleva älköön enää pistäytykö huoneestaan mitään ottamassa ja pellollaan oleva älköön palatko viittaansa noutamaan.
Voi raskaina olevia ja voi imettäviä niinä päivinä, sillä silloin on suuri hätä tällä seudulla ja vihan raivo tätä kansaa vastaan. He kaatuvat miekan terään ja heidät viedään vangiksi kaikkien kansojen sekaan ja Jerusalem jää pakanain tallattavaksi, kunnes pakanain ajat täyttyvät. Ne ovat kostonpäiviä, että kaikki ennustukset toteutuisivat. Mutta te, rukoilkaa te, ettei teidän pakonne tapahtuisi talvella eikä lepopäivänä.

287. Maailman lopun merkit ja laatu.
Mt. 24: 2- 25: 46; Mrk. 13: 1-37; Lk. 21: 5- 36
Silloin on oleva suuri ahdistus, jommoista ei ole ollut Jumalan luoman luomakunnan alusta tähän asti eikä sitä ennen tule. Ja ellei Herra olisi lyhentänyt sitä aikaa, niin ei yksikään ihmisolemus pelastuisi. Mutta valitsemiensa tähden on hän lyhentänyt sitä aikaa. Ja jos silloin joku sanoo: Kuule, täällä Voideltu on, tai: Katso, tuolla, niin älkää uskoko. Sillä vääriä voideltuja ja vääriä ennustajia nousee, ja he tekevät suuria tunnustekoja ja ihmeitä eksyttääksensä, jos mahdollista, valitutkin. Mutta olkaa te varuillanne, sillä minä olen kaiken teille edeltäpäin sanonut. Jos he sanovat: Hän on korvessa, niin älkää lähtekö sinne. Jos he sanovat: Hän on makuukammiossa, niin älkää uskoko. Sillä Ihmisen Pojan tulemus on oleva niinkuin salama, joka leimahtaa idässä ja näkyy aina länteen saakka.

288. Silloin teidät annetaan vaivaan ja he tappavat teitä.
Mt. 24: 2- 25: 46; Mrk. 13: 1-37; Lk. 21: 5- 36
Silloin teidät annetaan vaivaan ja he tappavat teitä ja te tulette kaikkien kansojen vihaamiksi minun nimeni tähden. Silloin useat loukkaantuvat, antavat toisiaan altiiksi ja vihaavat toisiaan, ja väärät ennustajat eksyttävät useita. Laittomuuden päästyä valtaan kylmenee useampien rakkaus. Mutta ken kestää loppuun saakka, hän pelastuu. Ja sitten, kun tätä valtakunnan ilosanomaa on julistettu koko maailmassa, todistukseski minusta, niin silloin tulee loppu (KEIZ).

289. Tunnusmerkkejä aurinkoon, kuuhun ja tähtiin.
Mt. 24: 2- 25: 46; Mrk. 13: 1-37; Lk. 21: 5- 36
Kohta noiden ahdistuksen aikojen jäljestä ilmestyy tunnusmerkkejä aurinkoon, kuuhun ja tähtiin: Aurinko pimenee, kuu ei anna valoansa, tähdet säihkyvät alas taivaalta. Maan kansoilla on ahdistus. He ovat kauhuissaan meren pauhun ja ärjyn vuoksi, menehtyvät peloissaan ja odotellessaan sitä, mikä maapallon on kohtaava. Sillä taivasten voimat järkkyvät. Silloin näkyy Ihmisen Pojan merkki taivaalla. Maan kansat parkuvat ja Ihmisen Poika tulee taivaan pilvillä valtavassa voimassa ja loistossa ja lähettää enkelinsä voimakkaalla torven äänellä kokoamaan hänen valitsemansa neljältä ilman suunnalta taivasten äärestä toiseen asti. Mutta kun nämät alkavat tapahtua, niin te , rohkaiskaa te itseänne ja kohottakaa päätänne, sillä silloin teidän lunastuksenne lähenee.

290. Vertaus viinipuusta
Mt. 24: 2- 25: 46; Mrk. 13: 1-37; Lk. 21: 5- 36
Oppikaa vertaus viikunapuusta: kun sen oksa jo tulee meheväksi ja lehdet puhkeavat, niin te tiedätte kesän (KAIZ, viikunapuun kypsän hedelmän ajan) jo olevan lähellä. Samoin myös, kun te näette näin tapahtuvan, niin te tiedätte Jumalan valtakunnan olevan lähellä. Tästä sukukunnasta minä vakuutan: Se ei huku ennenkuin nämät kaikki tulevat tapahtuneeksi. Sillä taivas ja maa, ne kyllä katoavat, mutta minun sanomani ei katoa. Mutta siitä päivästä ja siitä hetkestä ei tiedä kukaan, eivät taivasten enkelit eikä Poikakaan, Isä yksin tietää.

291. Ihmisen pojan tulemuksessa on kuin Nooan aikana.
Mt. 24: 2- 25: 46; Mrk. 13: 1-37; Lk. 21: 5- 36
ihmisen Pojan tulemuksessa on oleva niinkuin Noan aikanakin oli. Silloin vedenpaisumuksen edellä ihmiset söivät, joivat, naivat ja naittivat siihen päivään saakka, jona Noa meni arkkiin ( saarnattuaan asiasta 120 vuotta) , eivätkä mistään olleet tietävinään ennenkuin vedenpaisumus tuli ja upotti heidät kaikki. Niin käy Ihmisen Pojan tulemisessakin. Kaksi on kedolla, yksi otetaan ylös, ja toinen jätetään. Kaksi jauhavat myllyssä; yksi otetaan ylös, toinen jätetään. Olkaa siis varuillanne ja valvokaa, kun ette tiedä aikaa, milloin se tulee.

292. On niinkuin miehen matkustaessa ulkomaille:
Mt. 24: 2- 25: 46; Mrk. 13: 1-37; Lk. 21: 5- 36
Kun hän jätti talonsa ja antoi palvelijoilleen vallan, määräten kullekin hänen tehtävänsä, ovenvartijankin hän käski valvoa. Valvokaa siis, sillä ette tiedä, milloin talon herra tulee, iltamyöhälläkö vai yösydännä vai kukonlaulaissa vai varhain aamulla, ettei hän äkkiarvaamatta tullessaan tapaisi teitä nukkumasta.
Mutta sen minkä minä teille sanon, sen minä sanon kaikille: Valvokaa! Pitäkää huoli itsestänne, ettei sydäntänne raskauta huumaus ja päihtymys ja tämän elämän huolet, niin että se päivä yllättäisi teidät äkkiä, niin kuin ansa, silloin kuin taivaat pauhinalla katoavat näkyvistä, tämän olemuksen ainekset kuumuudesta raukenevat ja kaikki asuvaiset koko maan pinnalla tavataan tekoinensa. Valvokaa siis aina ja rukoilkaa saadaksenne voimaa välttää tätä kaikkea tulevaa ja kestää Ihmisen Pojan tulemuksessa.

293. Vielä vertauksia äkkinäisestä tulemisesta ja mitä silloin tapahtuu.
Mt. 24: 2- 25: 46; Mrk. 13: 1-37; Lk. 21: 5- 36
Silloin taivasten valtakunta on verrattava kymmeneen neitsyeen, jotka soihtuineen läksivät ylkää vastaan. Viisi niistä oli tyhmää ja viisi älykästä. Tyhmät ottivat kyllä soihtunsa, mutta eivät ottaneet mukaansa öljyä. Älykkäät ottivat soihtunsa ja varasivat vielä öljyä astiaan. Yljän viipyessä alkoi heitä kaikkia unettaa ja he nukkuivat. Mutta yösydännä kuului huuto: Ylkä saapuu! MMutta tyhmät sanoivat älykkäille: Antakaa meille öljyänne, sillä kohta lamppumme sammuvat. Älykkäät sanoivat: Ei suinkaan, se ei riitä meille molemmille. Mutta menkää myyjäin luo ostamaan itsellenne! Heidän lähdettyänsä ostamaan tuli ylkä. Valmiit liittyivät joukkoon, saapuivat yljän mukana häihin ja ovi suljettiin. (Ylkä tuli joukkoineen noutamaan morsiantaan, joka neitsyeineen odotti ja sitte kaikin mentiin häihin ja ovi suljettiin vierailta). Myöhemmin tulivat toisetkin neitsyet ja sanoivat: Herra, herra, avaa meille. Mutta hän vastasi: Toden totta, en minä teitä tunne. valvokaa siis, sillä ette tiedä päivää ettekä hetkeä.

294. Myös on tapahtuva niinkuin erään henkilön matkustaessa ulkomaille:
Mt. 24: 2- 25: 46; Mrk. 13: 1-37; Lk. 21: 5- 36
Hän kutsui palvelijansa ja uskoi heille omaisuutensa. Yhdelle hän antoi viisi talenttia, toiselle kaksi ja kolmannelle yhden, kullekin hänen kykynsä mukaan, (talentti kuvaa velvollisuuksia) ja lähti ulkomaille. Se, joka oli saanut viisi talenttia, meni niillä asioitsemaan ja voitti toiset viisi talenttia. Samoin kahden talentin saaja voitti toiset kaksi. Mutta yhden talentin saaja lähti, kaivoi kuopan maahan ja kätki sinne herransa rahan. Pitkän ajan kuluttua palasi palvelijain herra ja vaatei heitä tilille. Silloin viiden talentin saaja tuli esille, toi lisäksi toiset viisi talenttia ja sanoi: Herra, viisi talenttia sinä uskoit minulle, mutta minä olen voittanut niillä toiset viisi. Hänen herransa sanoi hänelle: Oikein, sinä hyvä ja uskollinen palvelija! Vähässä sinä olet ollut uskollinen, minä asetan sinut paljon haltijaksi. Käy nauttimaan herrasi hyvyyttä.
Kahden talentin saajakin astui esiin ja sanoi: Herra, sinä uskoit minulle kaksi talenttia, mutta minä voitin niillä toiset kaksi talenttia. Hänen herransa sanoi hänelle: Oikein , sinä hyvä ja uskollinen palvelija. Vähässä sinä olit uskollinen, minä asetan sinut paljon haltijaksi. Käy nauttimaan herrasi hyvyyttä.
Vihdoin saapui yhden talentin saaja ja sanoi: Herra, minä tiesin sinut kovaksi mieheksi; Sinä leikkaat sieltä, mihin et ole kylvänyt ja kokoat sieltä, missä et ole eloa viskannut ja peloissani minä kävin kätkemään talenttisi maahan! Tässä, herra, on sinun omasi.
Hänen herransa sanoi hänelle: Sinä paha ja laiska palvelija! Sinä tiesit minun leikkaavan sieltä, mihin en ole kylvänyt ja kokoavan sieltä, missä en ole viskannut. Olisihan sinun pitänyt jättää rahani rahakauppiaille, että olisin saanut rahani korkoineen. Ottakaa sentähden tuo talentti häneltä pois ja antakaa sille, jolla on kymmenen talenttia. Sillä kullekin kartuttavalle annetaan, ja hänellä tulee olemaan yltäkyllin. Mutta siltä, jolla ei ole kasvua, otetaan pois se hänen entisensäkin. Heittäkää tuo palvelija perimmäiseen pimeyteen. Siellä on oleva itkua ja hammasten kiristystä.

295. Maailman tuomio.
Mt. 24: 2- 25: 46; Mrk. 13: 1-37; Lk. 21: 5- 36
Ihmisen Pojan tullessa kirkkaudessaan kaikkien enkelien seuraamana, istuutuu hän kunniansa valtaistuimelle. Silloin kootaan hänen eteensä kaikki kansat ja hän eroittelee ihmisiä toisistaan, niinkuin paimen eroittelee lampaita vuohista sekä asettaa lampaat oikealle puolelleen mutta vuohet vasemalleen. Kuningas sanoo silloin oikealla puolellaan oleville: Tulkaa minun Isäni siunaamat omistamaan sitä jo maailman luomisesta asti teille varattua valtakuntaa. Sillä minä isosin ja te ruokeitte minua. Minun oli jano ja te juotitte minua. Minä olin muukalainen ja te otitte minut huoneeseenne. Minä olin alastonna ja te vaatetitte minua. Minä sairastin ja te kävitte huolehtimassa minusta. Minua pidettiin vankina ja te tulitte luokseni kantamaan minun kuormaani. Silloin vanhurskaat vastavat hänelle: Herra, milloin sinut näimme nälissäsi ja ruokeimme sinua, tai janoissasi ja juotimme sinua? Ja milloin sinut näimme muukalaisena ja otimme sinut majaamme tai alastonna ja vaatetimme sinua? Ja milloin näimme sinun sairastavan tai olevan vankeudessa ja tulimme sinusta huolehtimaan?
Niin kuningas sanoo heille: Minä vakuutan teille: Sen minkä te olette tehneet vaikka vain jollekin näistä mitättömimmistä minun veljistäni tai sisaristani, sen te olette tehneet minulle.

296. Vasemmalla puolellaan oleville Hän sanoi:
Mt. 24: 2- 25: 46; Mrk. 13: 1-37; Lk. 21: 5- 36
Poistukaa luotani kirouksen kohtaamina siihen ikuiseen tuleen, joka perkeleelle ja hänen enkeleillensä on valmistettu. Sillä minä isosin ettekä minua ruokkineet. Minun oli jano ettekä minua juottaneet. Minä olin muukalaisena ettekä ottaneet minua majaanne. Minä olin alastonna ettekä minua vaatettaneet. Minä olin sairaana ja vankina ettekä käyneet minusta huolehtimassa. Silloin hekin vastaavat: Herra, milloin näimme sinua nälissäsi tai janoissasi tai muukalaisena tai alastonna tai sairaana tai vankeudessa ja olimme sinua palvelematta?
Hän vastaa: Minä vakuutan teille: Kaiken sen, minkä olette jättäneet tekemättä vaikka vain jollekin näistä mitättömimmistä, sen olette jättäneet minulle tekemättä.
Ja nämä poistuvat ijäti rangaistavaksi, mutta vanhurskaat käyvät ikuiseen elämään.

297. Kaksi päivää ennen pääsiäistä.
Mt. 26: 1-5; Mrk. 14: 1, 2; Lk. 22:1,2
Nämät puheet lopetettuansa sanoi Jeesus oppilaillensa. Te tiedätte, että kahden päivän kuluttua on pääsiäinen. Silloin Ihmisen Poika jätetään ristille naulattavaksi. Tähän aikaan ylipapit ja kansan vanhimmat kokoontuivat Kaifas nimisen ylimäisen papin luokse hänen palatsiinsa neuvottelemaan, millaisella juonella he ottaisivat Jeesuksen kiinni ja saisivat tapetuksi. Mutta he pelkäsivät kansaa, sentähden he päättivät: Ei se sovi juhlana, ettei kansassa syntyisi mellakkaa.

298. Juudas Keriotilainen tarjoutuu kavaltamaan Jeesuksen.
Mt. 26: 14- 16; mrk. 14: 10,11; Lk. 22: 3-6
Juudakseen Keriotilaiseen, joka oli yksi kahdestatoista, meni Vastustaja-henki. Hän meni ylipappien ja vartijapäällikköjen luokse sopimaan Jeesuksen kavaltamisesta ja sanoi: Mitä tahtoisitte antaa minulle, jos minä saattaisin hänet teidän käsiinne? Tämän tarjouksen kuultuansa ihastuivat he kovin ja sitoutuivat antamaan hänelle kolmekymmentä hopearahaa. Rahat saatuansa hän lupasi sekä etsei sopivaa aikaa kavaltaakseen hänet ilman melua.

299. Jeesus käskee valmistamaan pääsiäisaterian.
Mt. 26: 17-19; Mrk. 14: 12-16; Lk. 22: 7-13
Ensimäisenä makeanleivän päivänä, jolloin pääsiäislammas oli teurastettava, tulivat oppilaat Jeesuksen luokse ja sanoivat: Minne käsket meidän valmistaa pääsiäislampaan syödäksesi? Niin hän lähetti kaksi oppilastaan Siimon Kallion ja Johanneksen ja sanoi heille: Menkää kaupunkiin ja valmistakaa pääsiäislammas syödäksemme! Sinne tultuanne kohtaa teitä eräs vesiastiaa kantava ihminen. Seuratkaa häntä siihen taloon, jonne hän menee ja sanokaa sen talon isännälle: Opettaja sanoo sinulle: Minun aikani on lähellä. Missä on minulle varattu vierashuone, saadakseni sinun luonasi syödä pääsiäislampaan oppilasteni kanssa? Niin hän näyttää suuren, aterioiville varustetun huoneen yläkerrassa, valmistakaa siellä. Oppilaat menivät kaupunkiin ja tapasivat siellä kaikki niinkuin Jeesus oli sanonut heille. Siellä oppilaaat tekivät Jeesuksen käskyn mukaan ja valmistivat pääsiäislampaan.