Pohdintaa Juho Uotin Liiton kielestä ja salakirjoituksesta

MITÄ JUHO UOTI TARKOITTI LIITON KIELELLÄ, ja toisaalta kirjoituksella, jota itsekin käytti? Nämä ovat varmaan 2 eri asiaa.

1. Hänen aikalaisensa ja opiskelutoverinsa Werner  Andelin kirjoitti esperantosta yhtä sun toista. Siitä erikseen.Wikipediassakin. 
   http://fi.wikipedia.org/wiki/Esperanto
   
   (Erland Werner Anttila, sukunimi aik. Andelin (14. kesäkuuta 1869 Hausjärvi – 13. maaliskuuta 1954 Helsinki) oli suomalainen kustannusvirkailija ja kirjallisuuden suomentaja.
   Anttilan vanhemmat olivat kelloseppä Juho Erland Andelin ja Hilda Karolina Juhontytär. Hän pääsi ylioppilaaksi 1887 Helsingin alkeisopistosta ja opiskeli Helsingin yliopistossa valmistuen filosofian kandidaatiksi 1890. Anttila oli Tampereen ruotsalaisen alkeiskoulun venäjän ja saksan kielen kollega 1892–1900 ja hän toimi sitten eri kustannusliikkeissä isännöitsijänä ja johtajan apulaisena 1901–1931. Anttila suomensi muun muassa Charles Dickensin, Eyvind Johnsonin, Edgar Rice Burroughsin, Karl Mayn ja Karen Blixenin teoksia. Hän laati myös esperanton sanakirjoja ja oppikirjan sekä kirjoitti yhden näytelmän.)

Mutta vuonna 1928, 8 vuotta Juho Uotin poismenosta Otava kustansi Kaarlo Kallionimen kirjan (2) Pikakirjoituksen alkeet. Tämä kirja esittää muutamia koukeroita, jotka muistuttavat JH Uotin käyttämiä, samoin hänen konsonanttiensa ryhmitys  Kotiooppaassa saattaa olla jotain tällaista perää. .

Kirjan Esipuhe on seuraava:

"Tämä kirjanen on syntynyt siitä ajatuksesta, että pikakirjoituksen oppimiselle on hyödyksi, jos oppiva verraten pian pääsee selville järjestelmän pääkohdista ja siten kykenee, ilokseen ja myös kehityksekseen, lukemaan lyhentämätöntä pikakirjoitusta. Olen pitänyt erikoisesti kouluopetusta silmällä ja laatinut oppaani niin, että järjestelmän pakkolyhennysosa ehdittäisiin läpikäydä ensimmäisen lukukauden kuluessa. Seuraavat lukukaudet olisi sitten käytettävä tietojen tarkistamiseen ja laajentamiseen. Kirjani tarkoitus on luonnollisesti pakottanut huomattavasti rajoittamaan esimerkkien määrää. Esimerkit olen esittänyt läksyissä ainoastaan pikakirjoituksella, jotta merkit kävisivät silmälle tutummiksi ja pikakirjoitustekstin lukeminen varmistuisi, mutta mikään ei tietysti estä niitä ensin harjoittelemasta kirjan lopussa olevan hartjoitusten kurrenttitekstin mukaan.

Pikakirjoitustekstin on piirtänyt arkkitehti Arvo Hänninen.

Kivimaalla, elokuussa 1926. Kaarlo Kallioniemi"

Kappaleessa Opastukseksi Kallioniemi kertoo seuraavaa:

"Pikakirjoitusjärjestelmämme perustuu baijerilaisen hallintovirkamiehen Frans Xavier Gabelsbergerin (1789- 1849) muodostamaan järjestelmään. Hänen pääteoksensa "Anleitung zur deutschen Redezeichenkunst oder Stenographie", laaja, 548 suurikokoista sivua käsittävä esitys, ilmestyi v 1834, mutta oli Gabelsberger jo vuodesta 1819 käyttänyt järjestelmäänsä Baijerin valtiopäivillä.

Suomen kieleen sovitti tämän järjestelmän tohtori L. Neovius-Nevanlinna (1850- 1916). Talonpoikaissääty oli vuoden 1872 valtiopäivillä päättänyt esittää hallitsijalle, että ryhdyttäisiin toimenpiteisiin suomenkielisen pikakirjoituksen aikaansaamiseksi- ruotsin kieleen oli Gabelsbergerin järjestelmä meillä hallituksen toimenpiteellä sovitettu jo kymmenen vuotta aikaisemmin. Senaatti julistikin sitten kilpailun tässä tarkoituksessa. Ainoa, joka kilpailuajan kuluessa (1874) jätti ehdotuksensa palkittavaksi, oli tohtori Nevanlinna. Samoihin aikoihin oli pikakirjoituksen sovittanut suomen kieleen myös tohtori Wilhelm Fabritius saksalaisen Wilh. Stolzen järjestelmän pohjalla, ja käytettiinkin hänen järjestelmäänsä vähässä määrin, mutta se syrjäytyi kuitenkin pian ja N:n järjestelmä jäi meillä ainoaksi.

Gabelsbergin järjestelmä kuuluu n.s. graafisiin järjestelmiin , s.o. sellaisiin, joissa aakkoset on muodostettu tavallisen eli kurrenttikirjoituksen merkkien osasista. Täten on käsi jo ennestään tottunut kirjoittamaan niitä viivoja ja kaaria, jotka pikakirjaimissa esiintyvät, ja myös käyttämään sitä kaltevuutta, johonka pikakirjoituskin on kirjoitettava.

Pikakirjoituksessa on pidettävä tarkempaa huolta kuin kurrenttikirjoituksessa siitä, että merkit tulevat täsmälleen oikean muotoisiksi ja oikean pituisiksi sekä myös oikealle kohdalleen. Senvuoksi on pikakirjoituksen opiskeluun ryhtyvän hankittava erikoinen pikakirjoitusvihko, jossa on viivattuna neljä riviä: ala-, kanta-, ylä- ja ylin rivi. Kirjoituksen varsinainen paikka on kantarivi. Kantarivin ja ylärivin välistä korkeutta nimitetään asteeksi. Merkit, jotka ovat tämän välin korkuisia, ovat keskikokoisia. Sitäpaitsi on myös pieniä merkkejä( noin puoli astetta) ja suuria merkkejä (2,25 astetta) Erikokoisia isoja alkukirjaimia ei käytetä. Piste osoitetaan pienellä vaakasuoralla viivalla. Pikakirjoituskynän tulee olla luistava, ei liian kova, mutt ei myöskään liian pehmeä, sekä myös tarpeeksi pitkä, niin että se rauhassa lepää peukalon ja etusormen välissä.

Hyötyäksen pikakirjoituksen opiskelustaan on opiskelijan harjoiteltava jokainen läksy perusteellisesti. Kaikki laiminlyönnit kostautuvat pahasti. Alussa uhrattu aika ja vaiva sensijaan korvautuvat moninkertaisesti."

• Kirjassa on seuraava jako

I

Konsonanttimerkit;

keskikokoiset j, h, p, v, m, t;

pienet: k, r, s, n, l, d.

a, aa

n sanan lopussa

t sanan lopussa

II.

Kahdennettujen konsonanttien merkit: st1

pp, mm, tt, st, rr, ss, ng, nn, ll, llsanan lopussa, kk

u, uu, au

Siigeleitä eli pakkolyhennyksiä ( minä, sinä, hän, tämä, että, kaikki, vaan, kun, mutta , juuri

III.

e,ee, ie; ää, eu, äy

IV:

i, ii;

ei, ai, äi

Poikkeuksia i-merkin liittämisessä ( di, -ti, -tti,sti,vi); (-tii,-ttii, stii, vii)(dui, tui, tyi, ttui, ttyi, stui, styi, vui, sattui, lakastui).

Siigeleitä ovat: sitä, siitä, sitte, sitten, siten, viime, ilman

V:

o, ö, oo, öö, oi, öi.

VI

uo, yö; ou, öy.

Siigeleitä ovat : on, toinen, puoli, myös, koko, korkea, korko, oma, tehdä, jos.

Konsonanttiryhmien harjoitus: rk, rt, ns, lt, mp, rst, ks, lk.

VII.

a-, ä-, u- ja y- äänteiden erikoismerkit.

Siigeleitä ovat alla, alle, alussa, alusta, aina, ainoa, aivan, ulko, yli, yhä.

VIII.

-i-,ä, ja y-äänteiden kuvaannollinen merkintä.

Siigeleitä ovat: niin, näin, sisä, siis, voi (verbi), pitää, kyllä, nyt, nyky, et, ette.

Treenataan konsonanttiyhtymiä nk, nt, nh, sk, hd.

IX.

Vokaalien osoittamiseen lisäohjeita. T

ai, tää, täy; tu, ku, kuu.

Siigeleitä ovat itse, eivät, kerta, pois, vielä, väli, taitaa, tapa.

Kehoitetaan opettelemaan konsonanttiyhtymät ts, ps ja lv.

X.

Konsonanttiyhtymät.

hj, hm, hv; hk, hn, hr; ht, hd, hl; kr, ks; lh, lj, lk, lm, lp, lt, lst, lv, ls, mp, mpp, ms, nh, nj, ng, nk, nkk, nt, nst, ns, ps,rh, rm, rp, rv,rh2 ( sananlopussa), rj, rn, rk, rl, rs, rt, rst, sm, sn, sk, sl, sp, sv, st, tr, tr2, tj, tk, ts, tv.

Siigeleitä ovat: ensi, kansa, kanssa, sama, sangen, yksi, yhtä, yhtyä, kysyä, keski, koska, kohta, jälki.

XI.

Pikakirjoituksessamme ei samoja äänteitä ja äänneyhtymiä aina osoiteta samanlaisin merkein, vaan riippuu merkintä osittain niiden kieliopillisesta asemasta. Täten saavutetaan se etu, että lauseen rakenne tulee lujemmin esille ja ajatus siten selvemmin havaittavaksi.

Nominien sijapäätteet translatiivissa, abessiivissa, illatiivissa, genetiivissä, partitiivissa neuvotaan.

XII.

Johtopääte- nen

( Väinämöinen) Adjektiivina ( kivinen), elatiivissa ( kansalaisesta), adverbina (yleisesti, yksityisesti).

Johtopääte- ton,

kuten -ton, -tön, -ttoma, -ttömä partitiivissa (-tonta) , adverbina (-ttomasti), essiivissä -tonna tai -tomana).työtön, työtönnä, työttömänä

XIII

Verbien aktiivi.

Persoonapääte -tte muodostetaan t2 merkillä ( osaatte).

Taiviutusmuotoja neuvotaan:

Konditsionaali:isi-tunnuksen kirjoittaminen (saisi, antaisi, poistaisi)

Toinen infinitiivi:instruktiivin -ien- ja ten- loput (lukien, nosuten)

Kolmas infinitiivi: illatiivi -maan(-mään) ja instruktiivi- man,- män. (lukemaan, ottaman.)

Neljäs infinitiivi XVII läksyssä.

Toinen partisipi: tunnus- nut,-nyt, samoin loput nnut ja ut.kirjoitusohje

Huomaa partitiivimuodon kirjoitus: (unohtanutta)

XIV.

Verbin passiivi.

Passiivin tunnuksen t kirjoittaminen pikakirjoituksella.

Indikatiivin preesensissä (-taan,- tään, daan, dään, aan).

Indikatiivin imperfektissä: (tiin,-ttiin)

Konditsionaalissa: (-taisiin, -ttaisiin.) (alettaisiin)

Ensimmäisessä partisipissa: (-tava) (oltava) ,(-ttava) (leikattava), (-ttavissa) (pelastettavissa) , Huomaa aedverbimuoto: (-ttävästi)(tiettävästi).

Toinen infinitiivi: inessiivi (-taessa,-ttaessa,-täessä, -ttäessä). ( Tultaessa, puettaessa, syötäessä, syöttäessä, kysyttäessä).

Toinen partisiippi: t-äänne osoitetaan tietyllä merkillä samoin u.(tuttu)

Siigeleitä ovat ihminen, molempi, muutama, enemmän, valta, valtio, tahto, tähden, paljon, perä, varten.

XV.

Pronominit. Yksikössä, monikossa:

tämä, tuo, tää, mikä, mikään, joka, joku, jmpikumpi, hän, minä, sinä, jotka, mitkä, jotta, joskus, täten, miten, uten, muuten.

Liite -kin. (Vieläkin), (-nkin) (vienkin, jotenkin),

XVI.

Johtopääte -uus, -us

.Genetiivi (-uden- uksen),uuden (uutuuden), uudistuksen, uutuuksilla, uudistuksilla. Yksikön partitiivi, elatiivi ja inessiivi: uutta, uudesta, uudessa; (-usta, -uksesta, -uksessa) ( uskallusta, uskalluksesta, uskalluksessa)

(-suus), (tulevaisuus);

(-aus), (vapaus, kaipaus); (-ruus),(-rus,-raus)(uutteruus, nuoruus, sairaus, seuraus)

(uus): uusi, uuden, uusilla.

(Muutos): erityinen kirjoitustapa (muu-us) mainitaan.

XVII

Johtopääte- minen

(- misen- mista, -misesta,-misessa, -miseen, -misissä.-maisilla)-

(lukeminen, saksamista, kirjoittamiests,valittamiseen, tekemisissä, kaatumaisillaan)

Siigeleitä ovat: kaukaa, kautta, kausi, ymmärtää, ympäri, suuri, tarve, tarvita, tarkka, tärkeä, vasta.

XVIII

Siigeleitä

ovat: tuskin, suinkin, suinkaan, muka, mukaan, suhde, suhteessa, suhteen, varsin.

Huomautetaan merkinnät: (sen mukaan, suhtautua, tässä suhteessa, sen suhteen, varsinainen)

Vieraskielisistä sanoista ohje erikseen. Ne kirjoitetaan kuten lausutaan. Usein on pikakirjoitusmerkinnän hankaluuden vuoksi tarpeen käyttää kurrenttikirjoitusta. Kehoitetaanopettelemaan seuraavat vieraskieliset äänteidenmerkit:

b, g, br, gr, f, fo, fr, pr, suhu-s, t-suhu-s.

Lukusanat mainitaan lyhentelymahdollisuuksina.

JÄLKIHUOMAUTUKSIA- kappaleessa kerrotaan ehtolyhennyksistä: Lyhennys kohdistuu joko päätteisiin tai vartaloon. Vartalosta on usein tarpeen kirjoittaa ainoastaan alku(alkulyhennys) tahi keski- taikka loppuosa ( keski- ja loppulyhennys) Nämä ovat yhteisnimellä sointulyhennyksiä.

Aikaa voitetaan myös yhteenkirjoituksella, toistensa kanssa yhteydessä oelvia sanoja voi kirjoittaa yhteen.

Jne

Viimainen tekstin kappale:

Pikakirjoitus merkitsee kirjoitustaidon hidstoriassa

tärkeää kehitysaskelta. Se auttaa saamaan lennosta

kiinni sanan ja säilyttämään sen jälkimaailmalle. Se

tuottaa, tavalliseen kirjoitukseen verraten, suurta ajan,

työn ja myös paperin säästöä. Jokaisen, joka joutuu

suorittamaan kirjoitustyötä ja joka tahtoo edistyksen

saavuttamia voittoja hyväkseen käyttää, tulisi oppia

pikakirjoitus. Hauskimmin sen oppiminen tapahtuu jo

lapsuuden ijässä. Liittäkööt nuoret ihmiset, elämänsä

varusteita koulussa hankkiessaan, niiden joukkoon

myös pikakirjoituken hyödyllisen taidon!

• Harjoitukset( sisältävät paljon suomalaisia sananlaskujakin,jotka tässä kannataa mainita.

Toinen päivä, toinen neuvo.

Ei varkaalla puolta ole.

Hullu koko virtensä laulaa.

Omat koirat purivat.

Omansa tietää, toisen ei tiedä.

Ken kaikki työt tekeepi, se kaikki kovat kokeepi.

Ei ole puheella puolta, jos ei huolta haastajalla.

Parempi virsta väärää, kuin vaaksa vaaraa.

Paha on viimein pilkkaajan palkka.

Toista suu puhuu, toista sydän ajattelee.

Ruoassa työn alku, työssä talon alku.

Ei se ole sillä tehty, jos on vedellä pesty.

Joka on ylen korea, sillä on kevät kolea.

Niin renki kuokkii, kuin isäntä ruokkii.

Suu pitää panna säkkiä myöten.

Tuuma ja tikki, ellei pidä, niin menköön rikki.

Kyllä vanha vakonsa pitää.

Parempi on olla vaiti kuin puhua pahaa.

Sukkaa neuloo, ukkoa toivoo.

Ei käräjänkäynti kotoa koroita.

Unikeko on ryysyissä, laiskan pelto ohdakkeissa.

Kyllä väärä puolensa pitää, suora katsokoon itsensä.

Kerta kyllä, ei aina niukka.

Kerran miehenä, kahdesti lapsena.

Ei kahdella pahalla väliä ole.

Taitava tekee, näkevä näkee.

Isän tavat pojalla, äidin ilveet tyttärellä.

Tietty paikka, työ ja aika ovat talon paras taika.

Ajattele ensin, puhu sitten.

Ei yhden syytä, jos kaksi tappelee.

Se ei eksy, joka kysyy, eikä kadu, joka katsoo.

Lupa kysyä, vaikkei varaa ostaa.

Aina koski kohinassa, aina tyhmä tohinassa.

Jälki jääneen neuvoo.

Jäljestä jänis sotahan.

Ei kiirettä kirkkoon eikä hätää häihin.

Kova kaikkiin koskee.

Ensimäinen yö on pahin hirsipuussa.

Ei yksi pääskynen kesää tee.

Ei yksinäinen mies kaikkiin kerkiä.

Kun ainoansa antaa, niin satakertaissti saa.

Ei tasan tasaiset päivät, ajat ei kaikki yhtäläiset.

Puoli orpo isätön lapsi, koko orpo emätön.

Vilu on turkittomalla, nälkä leivättömällä.

Ei ole työtöntä hyvää.

Onneton on se, joka ei osaa laskea leikkiä, mutta vielä onnettomampi se , joka ei osaa muuta kuin laskea leikkiä.

Kysyen kylän löytää, hakien talon.

Kyllä meillä kestetään, jos teillä vaan jaksetaan.

Helmikuun hellät tuulet maaliskuussa maksetaan.

Isot varkaat vaunuissa ajavat, pienet puussa piestään.

Maalta mies pois saadaan, vaan ei saada tavoiltaan.

Alussa paha painettava, vika nuori noustessansa.

Väli on velkaa otettaessa, väli poikkeen maksettaessa.

Kirjava tikka metsässä, ihmisen ikä kirjavampio.

Isosta enemmän saa, mutta pieni on parempaa.

Vapaa valta ahvenella: ottaa onkeen, jos tahtoo.

Valta vanhalla parahin, nuori työssä notkeampi.

Ei se tahdo antaa, joka kysyy.

Voimallinen tahto vie miehen läpi harmaan kiven.

Vähän päivässä, paljon viikossa.

Ei se paljon valehtele, joka puolet valehtelee.

Perästä kuuluu, sanoi torventekijä.

Mitä mielessä, sitä kielessä.

Millä ei ole alkua, sillä ei ole loppua.

Mikä tapahtumatta, se tietämättä.

Parempi puolikin pivossa kuin kaikki katehessa.

Joka varastaa neulan, se varastaa naulankin.

Matala kynnys sisään mennessä, korkea ulos tullessa.

Ei ystävyys yksin puolin pysy.

Vääryys ei ole yksipäiväinen.

Terveys paras lahja.

Aamurusko päivän alku, toivon alku autuuden.

Ahkeruuden anna olla ystäväsi verraton.

Paljo on huolta orjuudessa, isännyydessä enempi.

Laupeutta minä tahdon enkä uhria.

Ei tähätöntä helluntaita eikä jyvätöntä juhannusta.

Se kala on joka kaukaa tuodaan.

Hiljaa kauas mennään.

Halikon kautta Ruotsiin.

Ymmärrys hoi, äly älä jätä.

Ympäri käydään ,yhteen tullaan.

Ei puheen paljoudesta eikä karjan suuruudesta.

Molempia tarvitaan, kovaa ja pehmeätä.

Ei lapselle mitä tahtoo, vaan mitä tarvitsee.

Siinä tarkka tarvitaan, kussa viisas vstataan.

Niin metsä vastaa, kuin huhutaankin.

Kaikkea muuta voi vastustaa, mutta ei hyvää (Rousseau)

Lopussa on LYHENNYSLUETTELO sivuilla51- 52 yhteensä kuudessa kolumnissa.

SISÄLLYSLUETTELO (Esipuhe.Opastukseksi. I.- XVIII. Jälkihuomautus. Harjoitukset. Lyhennysluettelo.)

Tietokoneelle lyhenelmänä 30.8. 2012 Lea Bright

Kalske Marja (2012). Matka menneisyydestä

Nyt sitten Marja Kalskeen kirja on nähnyt päivänvalon!

Kirjasta tuli pehmeäkantinen ensimmäinen painos, 80-sivuinen. Kansikuvana on Juho ja Augusta Uotin perheportretti ajalta kun he suunnittelivat lähteä - hekin- Amerikkaan jokapäiväisen leivänsaannin ollessa tykkänään tyrehtyä monilapsiselta  papilta ja opettajalta heidän parannustyönsä alkaessa versoa  pastorintyön raameista  kirkollisia johtoportaita ärsyttävään mittaan.

Kalske M (2012). Matka menneisyydestä ISBN 978-952-93-1021-0 

Kirjasta on tehty pienoinen painos, n 1000 kpl ja painokustannus yhtä kirjaa kohden on 40 euroa. M Kalskeen kirjaa   on saatavilla Lempäälän luontaiskylpylästä www.lempaalaspa.fi 

Kirja on vahvasti ankkuroitu Suomen kansan yleiseen historiaan niiltä ajoilta ja jopa 1400-luvulta lähtien ,  joten se on yleisesti ottaenkin  hyvä linkki maamme matkaan menneisyydestä meidän päiviimme.  

Vanhaa Kotiopasta vuodelta 1912 tai 1928  on vain historiallisia kappaleita jäljellä. 

Tässä M Kalskeen  kirjassa on tällä kertaa  perinpohjin  selvitetty niin Juhon kuin Augustan sukujuuria ja heidän sukujensa  teittensä risteytymistä vuosisadan vaihteen aatossa  satakuntalaisen  Juhon  (Uoti)  ja varsinaissuomalaisen Augustan ( Laurila)    avioliiton satamaan

Selvitettiin myös miten heidän tapauksessaan hengessä alkaminen - vaikka johtikin välttämättä uudellemaalle  Helsinkiin, ei päätynytkään hengen sammumiseen, vaan esiin  kehkeytyi jo maan rajojen ulkopuolellakin kuulu Uotin luontainen vesihoitojärjestelmä. Sen terapeuttinen vahvuus kesti  yli modernisoituneen ja kriittisen aikakauden rantariutan tyrskyt  ja nyt - vuonna 2012 -  on luontainen terveydenhoito hydroterapia  kaikkine muine fysikaalisine  sivuterapioineen suuresti arvostettua , varsinkin  siksi, että siinä ihmisen aktiivi tahto on päässyt toipumaan ja  luomaan tervehtymisen väylää. Passiivisen hoidon osuus on tietysti olemassa tärkeänä osatekijänä, mutta  niihin passiivisiin hoitoihinkin pääsee vain  tahdon virittäydyttyä aktiivisille linjoille:  Järki ja oma  minä alkaa hoitaa hallitsemaansa valtakuntaa, omaa kehoa,  oikeille raiteille.

Tervehtyminen - mielestäni- on sitä että aivojen tahdonalaisuus on virittäytynyt haluamaan tervehtymistä ja  valitsemaan terveellisemmän ja toteuttamaan terveellistä elämäntapaa.

Moni tulee  (tietämättään) etsimään passiivisesta hoidosta sitä impulssia joka virittää  sen oman tervehtymisen tahdon ja suo alkuenergian.  Sen takia ei ole tarpeen ottaa paljon ja kauan passiivisia hoitoja, vaan  vain sen verran että terveeksitulemisen tahdosta tulee insikti, oivallus, joka sallii ponnahtaa uudelle väylälle tai jaksaa  jonkin aikaa paremmin.

Jokaiselle on  hyväksi joskus  levähtää vähän, joten  perinteinen passiivi terveydenhoito, spa-visiitti- on virkistävä keidas yhä suurempaa prestaatiota ja yhä  tahdonalaisempaa  hyvään  suuntaan  johtavaa toimintaa vaativassa yhteiskunnassa. Niin- ihmisen aivothan ovat eräänlainen newfoundland - siellä on paljon  tilaa kasvavalle tahdonalaisuudelle.

Suomalainen on vanhan rooman vaarassa, jos jää siihen suoranaiseen paratiisimaiseen autuuteen ja kansallisen hyvinvoinnin hyvänolontunteeseen., mitä passiivi luontaishoitokin kehossa tuottaa. Kaiken passiivin hoidon tarkoitus on elvyttää koko aivokuoren valtavaa kapasiteettia tahdonalaiseen  toimintaan ja tuottamaan  sitä  terveysvirtaa. Aivohan generoi virtaa,potentiaalia, mutta sen ehtona, terveellisen suuntauksen antavana,  on energian suuntaus, tahdonalaisuus, luova ajattelu ja kognitiivinen  toiminta, joka on ainoa  turvallinen  virtauskanava aivopotentiaalin purkautumiselle.  Tavallinen  normaali unitila on se lepovaihe, jossa  tahdonalaisuus levähtää, kelluu aivopotentiaalin laineilla, ja antaa aikaa  korjata aineenvaihdunnalliset kuona-aineet.  Sekundäärisesti  kehossa muukin metabolia  sitten ottaa niitä terveellisiä väyliä, kuten adekvaatti  hapensaanti, keuhkotuuletus,  sokeriaineenvaihdunta, pulssin adaptaatio.

 Uotin luontaishoidot korjaavat myös unirytmiä. Mutta aivojen (egon) velvollisuus  on tahtoa normaali  unirytmi. Itse sitä menee nukkumaan ja itse asettaa  herätyskellonsa soimaan. Itse  sitä asettaa verhonsa pitämään sänkykamarin yöllä himmeänä jne. Itse sitä pitää keittiössä hyvän valaistuksen aamuvarhain.

Uotin luontaishoitojärjestelmä sisältää monta hoitolajia, joista vain osa on passiivia hoidon vastaanottoa.

Juho Uoti koetti  elvyttää  terveyttä koko yhteiskuntaan ja sen takia  vaikuttaa aivankuin hän olisi ollut heinätyömies tai palomies aivan jokaisessa asiassa mukana yhteiskunnassa - koska oli paljon kurjuutta, surkeutta, köyhyyttä, köyhyyden kurimusta ja näistä johtuvaa sairaalloisuutta ja deprivaatiota  Suomen kansassa  vuosisata sitten. Mutta mitä silloin oli: vettä ja riepua kääreiksi sekä  sauna ja vihta.

Marja Kalske historioitsijana osaa  nasevasti saada  esiin Juho Uotin  suhteellisen lyhyen elämänkaaren intensiteetin Suomen kansan tervehdyttämiseksi ja myös syyt, miksi aate on nykyisinkin edelleen vireä ja elinvoimainen. Uotilainen kiitos Marja Kalskeelle!

Kasvilääkinnästä ym luontaishoidosta 1990- luvulla

Kirjassa Hoida luonnollisesti itseäsi (Luontaishoito-opin perusteet) Rauli Mäkelä on koonnut toimittajana  hyvän katsahduksen aikamme luontaishoitoon.  Kirja on  julkaistu vain yhtenä päinoksena, WSOY 1997, ISBN 951-0-20638-5.
Sisällysluettolosta selviää mitkä asiat on katsottu  aiheellisiksi  ottaa mukaan:

Klassisen eurooppalaisen luontaishoito-opin viisi pääosaa ovat ( kirjan takakannen tekstin mukaan)´:

1. Ravintohoito (Tämä oli JH Uotilla numero 22, viimeinen. Ravinnon molekyylien merkitys on selvinnyt vasta 1900-luvun loppupuolella tarkemmin). (-> Kehon sisäinen korjaamnien . Kts. Luonnonapu  syys 2015)

2. Liikunta- ja hierontahoidot. ( Juho Uoti mainitsee erikseen: Voimistelu, Hierominen)

3. Vesi- ja lämpöhoidot ( JH Uotilla vesihoitojen kuvaukseen käytettiin numerot 1-12. Lämpöhoitoihin kuuluva auringokylvyt  oli nr 13. Villavaatteen käyttö lämmönkehittäjänä oli oma hoitomuotonsa. Samoin kuumennus, kuuman juonti. KJ Uoti toi UV-hoitolampun ja infranpunalampukin taloon).

4. Lääkekasvien käyttö (fytoterapia) (Tämä oli  JH Uotilla 19 = kasvisuuteliuokset. Lisäksi  mainittiin erikseen kivennäisjauhelmat, 17).

5. Terveet elämäntavat ( JH Uotilla koko perusperiaate luontaisessa paranemisessa oli terveitten elämäntapojen valitseminen kaikin tavoin, niin hengelliseti, henkisesti kuin kehon puolesta).

Vuoden 1997 KIRJAN ERI ARTIKKELEIDEN  KIRJOITTAJAT ilmentyvät artikkeleista:

Esipuhe, RAULI MÄKELÄ, LL,  korva-, nenä- ja kurkkutautien erik.lääk.
Johdanto, RAULI MÄKELÄ, LL, korva-, nenä- ja kurkkutautien erik.lääk.
Terveet elämäntavat,  RAULI MÄKELÄ,LL, korva-, nenä- ja kurkkutautien erik.lääk.
Liikunta, EILA RUUSKANEN, Liikuntatieteellinen seura ry, toimittaja
Hierontahoidot, ERKKI VALTONEN, LKT, fysikaalisen lääketieteen ja kuntoutuksen dosentti
Painovoimaan perustuva vetohoito, KAARLO JAAKKOLA, LL, kirurgian erikoislääkäri, OLAVI KARI-KOSKINEN, LL,  yleislääketieteen ja fysiatrian erikoislääkäri ja PERTTI VEHKAVUORI, fysioterapeutti
Kivusta ja sen hoitokeinoista, JUKKA-PEKKA KOURI, LL, Fysiatrian ja yleislääketieteen erikoislääkäri
Vesihoidot, KIRSTI UOTI-REILAMA, LL, sisätautien ja reumatologian erikoislääkäri
Ravitsemushoidot, HELENA MÄKELÄ, LL
Paasto, HELENA MÄKELÄ, LL
Miksi paasto parantaa, RAULI MÄKELÄ,LL,  korva-, nenä- ja kurkkutautien erik.lääk.
Kasvilääkintä, RAIMO HILTUNEN, Professori, Farmasian laitos, farmakognosian os.;YVONNE HOLM,FaT,  farmakognosian dosentti
Luonnonlääkkeiden asema Suomessa, MARKKU SUOMINEN, apteekkari
Antioksidanttihoito, KAARLO JAAKKOLA, LL, Kirurgian erik.lääk. ; PERTTI LÄHTEENMÄKI, LKT;
Probioottien hoito, RAULI MÄKELÄ, LL, Korva-, nenä- ja kurkkutautien erik.lääk., LL,
Entsyymit ja systeeminen entsyymiterapia, ANU WACKLIN
Valohoidot, RAULI MÄKELÄ,LL,  Korva-, nenä- ja kurkkutautien erik.lääk.
Ilmastohoidot, RAULI MÄKELÄ, LL, Korva-, nenä- ja kurkkutautien erik.lääk.