Kirjasta tuli pehmeäkantinen ensimmäinen painos, 80-sivuinen. Kansikuvana on Juho ja Augusta Uotin perheportretti ajalta kun he suunnittelivat lähteä - hekin- Amerikkaan jokapäiväisen leivänsaannin ollessa tykkänään tyrehtyä monilapsiselta papilta ja opettajalta heidän parannustyönsä alkaessa versoa pastorintyön raameista kirkollisia johtoportaita ärsyttävään mittaan.
Kalske M (2012). Matka menneisyydestä ISBN 978-952-93-1021-0
Kirjasta on tehty pienoinen painos, n 1000 kpl ja painokustannus yhtä kirjaa kohden on 40 euroa. M Kalskeen kirjaa on saatavilla Lempäälän luontaiskylpylästä www.lempaalaspa.fi
Kirja on vahvasti ankkuroitu Suomen kansan yleiseen historiaan niiltä ajoilta ja jopa 1400-luvulta lähtien , joten se on yleisesti ottaenkin hyvä linkki maamme matkaan menneisyydestä meidän päiviimme.
Vanhaa Kotiopasta vuodelta 1912 tai 1928 on vain historiallisia kappaleita jäljellä.
Tässä M Kalskeen kirjassa on tällä kertaa perinpohjin selvitetty niin Juhon kuin Augustan sukujuuria ja heidän sukujensa teittensä risteytymistä vuosisadan vaihteen aatossa satakuntalaisen Juhon (Uoti) ja varsinaissuomalaisen Augustan ( Laurila) avioliiton satamaan
Selvitettiin myös miten heidän tapauksessaan hengessä alkaminen - vaikka johtikin välttämättä uudellemaalle Helsinkiin, ei päätynytkään hengen sammumiseen, vaan esiin kehkeytyi jo maan rajojen ulkopuolellakin kuulu Uotin luontainen vesihoitojärjestelmä. Sen terapeuttinen vahvuus kesti yli modernisoituneen ja kriittisen aikakauden rantariutan tyrskyt ja nyt - vuonna 2012 - on luontainen terveydenhoito hydroterapia kaikkine muine fysikaalisine sivuterapioineen suuresti arvostettua , varsinkin siksi, että siinä ihmisen aktiivi tahto on päässyt toipumaan ja luomaan tervehtymisen väylää. Passiivisen hoidon osuus on tietysti olemassa tärkeänä osatekijänä, mutta niihin passiivisiin hoitoihinkin pääsee vain tahdon virittäydyttyä aktiivisille linjoille: Järki ja oma minä alkaa hoitaa hallitsemaansa valtakuntaa, omaa kehoa, oikeille raiteille.
Tervehtyminen - mielestäni- on sitä että aivojen tahdonalaisuus on virittäytynyt haluamaan tervehtymistä ja valitsemaan terveellisemmän ja toteuttamaan terveellistä elämäntapaa.
Moni tulee (tietämättään) etsimään passiivisesta hoidosta sitä impulssia joka virittää sen oman tervehtymisen tahdon ja suo alkuenergian. Sen takia ei ole tarpeen ottaa paljon ja kauan passiivisia hoitoja, vaan vain sen verran että terveeksitulemisen tahdosta tulee insikti, oivallus, joka sallii ponnahtaa uudelle väylälle tai jaksaa jonkin aikaa paremmin.
Jokaiselle on hyväksi joskus levähtää vähän, joten perinteinen passiivi terveydenhoito, spa-visiitti- on virkistävä keidas yhä suurempaa prestaatiota ja yhä tahdonalaisempaa hyvään suuntaan johtavaa toimintaa vaativassa yhteiskunnassa. Niin- ihmisen aivothan ovat eräänlainen newfoundland - siellä on paljon tilaa kasvavalle tahdonalaisuudelle.
Suomalainen on vanhan rooman vaarassa, jos jää siihen suoranaiseen paratiisimaiseen autuuteen ja kansallisen hyvinvoinnin hyvänolontunteeseen., mitä passiivi luontaishoitokin kehossa tuottaa. Kaiken passiivin hoidon tarkoitus on elvyttää koko aivokuoren valtavaa kapasiteettia tahdonalaiseen toimintaan ja tuottamaan sitä terveysvirtaa. Aivohan generoi virtaa,potentiaalia, mutta sen ehtona, terveellisen suuntauksen antavana, on energian suuntaus, tahdonalaisuus, luova ajattelu ja kognitiivinen toiminta, joka on ainoa turvallinen virtauskanava aivopotentiaalin purkautumiselle. Tavallinen normaali unitila on se lepovaihe, jossa tahdonalaisuus levähtää, kelluu aivopotentiaalin laineilla, ja antaa aikaa korjata aineenvaihdunnalliset kuona-aineet. Sekundäärisesti kehossa muukin metabolia sitten ottaa niitä terveellisiä väyliä, kuten adekvaatti hapensaanti, keuhkotuuletus, sokeriaineenvaihdunta, pulssin adaptaatio.
Uotin luontaishoidot korjaavat myös unirytmiä. Mutta aivojen (egon) velvollisuus on tahtoa normaali unirytmi. Itse sitä menee nukkumaan ja itse asettaa herätyskellonsa soimaan. Itse sitä asettaa verhonsa pitämään sänkykamarin yöllä himmeänä jne. Itse sitä pitää keittiössä hyvän valaistuksen aamuvarhain.
Uotin luontaishoitojärjestelmä sisältää monta hoitolajia, joista vain osa on passiivia hoidon vastaanottoa.
Juho Uoti koetti elvyttää terveyttä koko yhteiskuntaan ja sen takia vaikuttaa aivankuin hän olisi ollut heinätyömies tai palomies aivan jokaisessa asiassa mukana yhteiskunnassa - koska oli paljon kurjuutta, surkeutta, köyhyyttä, köyhyyden kurimusta ja näistä johtuvaa sairaalloisuutta ja deprivaatiota Suomen kansassa vuosisata sitten. Mutta mitä silloin oli: vettä ja riepua kääreiksi sekä sauna ja vihta.
Marja Kalske historioitsijana osaa nasevasti saada esiin Juho Uotin suhteellisen lyhyen elämänkaaren intensiteetin Suomen kansan tervehdyttämiseksi ja myös syyt, miksi aate on nykyisinkin edelleen vireä ja elinvoimainen. Uotilainen kiitos Marja Kalskeelle!
