Pohdintaa Juho Uotin Liiton kielestä ja salakirjoituksesta

MITÄ JUHO UOTI TARKOITTI LIITON KIELELLÄ, ja toisaalta kirjoituksella, jota itsekin käytti? Nämä ovat varmaan 2 eri asiaa.

1. Hänen aikalaisensa ja opiskelutoverinsa Werner  Andelin kirjoitti esperantosta yhtä sun toista. Siitä erikseen.Wikipediassakin. 
   http://fi.wikipedia.org/wiki/Esperanto
   
   (Erland Werner Anttila, sukunimi aik. Andelin (14. kesäkuuta 1869 Hausjärvi – 13. maaliskuuta 1954 Helsinki) oli suomalainen kustannusvirkailija ja kirjallisuuden suomentaja.
   Anttilan vanhemmat olivat kelloseppä Juho Erland Andelin ja Hilda Karolina Juhontytär. Hän pääsi ylioppilaaksi 1887 Helsingin alkeisopistosta ja opiskeli Helsingin yliopistossa valmistuen filosofian kandidaatiksi 1890. Anttila oli Tampereen ruotsalaisen alkeiskoulun venäjän ja saksan kielen kollega 1892–1900 ja hän toimi sitten eri kustannusliikkeissä isännöitsijänä ja johtajan apulaisena 1901–1931. Anttila suomensi muun muassa Charles Dickensin, Eyvind Johnsonin, Edgar Rice Burroughsin, Karl Mayn ja Karen Blixenin teoksia. Hän laati myös esperanton sanakirjoja ja oppikirjan sekä kirjoitti yhden näytelmän.)

Mutta vuonna 1928, 8 vuotta Juho Uotin poismenosta Otava kustansi Kaarlo Kallionimen kirjan (2) Pikakirjoituksen alkeet. Tämä kirja esittää muutamia koukeroita, jotka muistuttavat JH Uotin käyttämiä, samoin hänen konsonanttiensa ryhmitys  Kotiooppaassa saattaa olla jotain tällaista perää. .

Kirjan Esipuhe on seuraava:

"Tämä kirjanen on syntynyt siitä ajatuksesta, että pikakirjoituksen oppimiselle on hyödyksi, jos oppiva verraten pian pääsee selville järjestelmän pääkohdista ja siten kykenee, ilokseen ja myös kehityksekseen, lukemaan lyhentämätöntä pikakirjoitusta. Olen pitänyt erikoisesti kouluopetusta silmällä ja laatinut oppaani niin, että järjestelmän pakkolyhennysosa ehdittäisiin läpikäydä ensimmäisen lukukauden kuluessa. Seuraavat lukukaudet olisi sitten käytettävä tietojen tarkistamiseen ja laajentamiseen. Kirjani tarkoitus on luonnollisesti pakottanut huomattavasti rajoittamaan esimerkkien määrää. Esimerkit olen esittänyt läksyissä ainoastaan pikakirjoituksella, jotta merkit kävisivät silmälle tutummiksi ja pikakirjoitustekstin lukeminen varmistuisi, mutta mikään ei tietysti estä niitä ensin harjoittelemasta kirjan lopussa olevan hartjoitusten kurrenttitekstin mukaan.

Pikakirjoitustekstin on piirtänyt arkkitehti Arvo Hänninen.

Kivimaalla, elokuussa 1926. Kaarlo Kallioniemi"

Kappaleessa Opastukseksi Kallioniemi kertoo seuraavaa:

"Pikakirjoitusjärjestelmämme perustuu baijerilaisen hallintovirkamiehen Frans Xavier Gabelsbergerin (1789- 1849) muodostamaan järjestelmään. Hänen pääteoksensa "Anleitung zur deutschen Redezeichenkunst oder Stenographie", laaja, 548 suurikokoista sivua käsittävä esitys, ilmestyi v 1834, mutta oli Gabelsberger jo vuodesta 1819 käyttänyt järjestelmäänsä Baijerin valtiopäivillä.

Suomen kieleen sovitti tämän järjestelmän tohtori L. Neovius-Nevanlinna (1850- 1916). Talonpoikaissääty oli vuoden 1872 valtiopäivillä päättänyt esittää hallitsijalle, että ryhdyttäisiin toimenpiteisiin suomenkielisen pikakirjoituksen aikaansaamiseksi- ruotsin kieleen oli Gabelsbergerin järjestelmä meillä hallituksen toimenpiteellä sovitettu jo kymmenen vuotta aikaisemmin. Senaatti julistikin sitten kilpailun tässä tarkoituksessa. Ainoa, joka kilpailuajan kuluessa (1874) jätti ehdotuksensa palkittavaksi, oli tohtori Nevanlinna. Samoihin aikoihin oli pikakirjoituksen sovittanut suomen kieleen myös tohtori Wilhelm Fabritius saksalaisen Wilh. Stolzen järjestelmän pohjalla, ja käytettiinkin hänen järjestelmäänsä vähässä määrin, mutta se syrjäytyi kuitenkin pian ja N:n järjestelmä jäi meillä ainoaksi.

Gabelsbergin järjestelmä kuuluu n.s. graafisiin järjestelmiin , s.o. sellaisiin, joissa aakkoset on muodostettu tavallisen eli kurrenttikirjoituksen merkkien osasista. Täten on käsi jo ennestään tottunut kirjoittamaan niitä viivoja ja kaaria, jotka pikakirjaimissa esiintyvät, ja myös käyttämään sitä kaltevuutta, johonka pikakirjoituskin on kirjoitettava.

Pikakirjoituksessa on pidettävä tarkempaa huolta kuin kurrenttikirjoituksessa siitä, että merkit tulevat täsmälleen oikean muotoisiksi ja oikean pituisiksi sekä myös oikealle kohdalleen. Senvuoksi on pikakirjoituksen opiskeluun ryhtyvän hankittava erikoinen pikakirjoitusvihko, jossa on viivattuna neljä riviä: ala-, kanta-, ylä- ja ylin rivi. Kirjoituksen varsinainen paikka on kantarivi. Kantarivin ja ylärivin välistä korkeutta nimitetään asteeksi. Merkit, jotka ovat tämän välin korkuisia, ovat keskikokoisia. Sitäpaitsi on myös pieniä merkkejä( noin puoli astetta) ja suuria merkkejä (2,25 astetta) Erikokoisia isoja alkukirjaimia ei käytetä. Piste osoitetaan pienellä vaakasuoralla viivalla. Pikakirjoituskynän tulee olla luistava, ei liian kova, mutt ei myöskään liian pehmeä, sekä myös tarpeeksi pitkä, niin että se rauhassa lepää peukalon ja etusormen välissä.

Hyötyäksen pikakirjoituksen opiskelustaan on opiskelijan harjoiteltava jokainen läksy perusteellisesti. Kaikki laiminlyönnit kostautuvat pahasti. Alussa uhrattu aika ja vaiva sensijaan korvautuvat moninkertaisesti."

• Kirjassa on seuraava jako

I

Konsonanttimerkit;

keskikokoiset j, h, p, v, m, t;

pienet: k, r, s, n, l, d.

a, aa

n sanan lopussa

t sanan lopussa

II.

Kahdennettujen konsonanttien merkit: st1

pp, mm, tt, st, rr, ss, ng, nn, ll, llsanan lopussa, kk

u, uu, au

Siigeleitä eli pakkolyhennyksiä ( minä, sinä, hän, tämä, että, kaikki, vaan, kun, mutta , juuri

III.

e,ee, ie; ää, eu, äy

IV:

i, ii;

ei, ai, äi

Poikkeuksia i-merkin liittämisessä ( di, -ti, -tti,sti,vi); (-tii,-ttii, stii, vii)(dui, tui, tyi, ttui, ttyi, stui, styi, vui, sattui, lakastui).

Siigeleitä ovat: sitä, siitä, sitte, sitten, siten, viime, ilman

V:

o, ö, oo, öö, oi, öi.

VI

uo, yö; ou, öy.

Siigeleitä ovat : on, toinen, puoli, myös, koko, korkea, korko, oma, tehdä, jos.

Konsonanttiryhmien harjoitus: rk, rt, ns, lt, mp, rst, ks, lk.

VII.

a-, ä-, u- ja y- äänteiden erikoismerkit.

Siigeleitä ovat alla, alle, alussa, alusta, aina, ainoa, aivan, ulko, yli, yhä.

VIII.

-i-,ä, ja y-äänteiden kuvaannollinen merkintä.

Siigeleitä ovat: niin, näin, sisä, siis, voi (verbi), pitää, kyllä, nyt, nyky, et, ette.

Treenataan konsonanttiyhtymiä nk, nt, nh, sk, hd.

IX.

Vokaalien osoittamiseen lisäohjeita. T

ai, tää, täy; tu, ku, kuu.

Siigeleitä ovat itse, eivät, kerta, pois, vielä, väli, taitaa, tapa.

Kehoitetaan opettelemaan konsonanttiyhtymät ts, ps ja lv.

X.

Konsonanttiyhtymät.

hj, hm, hv; hk, hn, hr; ht, hd, hl; kr, ks; lh, lj, lk, lm, lp, lt, lst, lv, ls, mp, mpp, ms, nh, nj, ng, nk, nkk, nt, nst, ns, ps,rh, rm, rp, rv,rh2 ( sananlopussa), rj, rn, rk, rl, rs, rt, rst, sm, sn, sk, sl, sp, sv, st, tr, tr2, tj, tk, ts, tv.

Siigeleitä ovat: ensi, kansa, kanssa, sama, sangen, yksi, yhtä, yhtyä, kysyä, keski, koska, kohta, jälki.

XI.

Pikakirjoituksessamme ei samoja äänteitä ja äänneyhtymiä aina osoiteta samanlaisin merkein, vaan riippuu merkintä osittain niiden kieliopillisesta asemasta. Täten saavutetaan se etu, että lauseen rakenne tulee lujemmin esille ja ajatus siten selvemmin havaittavaksi.

Nominien sijapäätteet translatiivissa, abessiivissa, illatiivissa, genetiivissä, partitiivissa neuvotaan.

XII.

Johtopääte- nen

( Väinämöinen) Adjektiivina ( kivinen), elatiivissa ( kansalaisesta), adverbina (yleisesti, yksityisesti).

Johtopääte- ton,

kuten -ton, -tön, -ttoma, -ttömä partitiivissa (-tonta) , adverbina (-ttomasti), essiivissä -tonna tai -tomana).työtön, työtönnä, työttömänä

XIII

Verbien aktiivi.

Persoonapääte -tte muodostetaan t2 merkillä ( osaatte).

Taiviutusmuotoja neuvotaan:

Konditsionaali:isi-tunnuksen kirjoittaminen (saisi, antaisi, poistaisi)

Toinen infinitiivi:instruktiivin -ien- ja ten- loput (lukien, nosuten)

Kolmas infinitiivi: illatiivi -maan(-mään) ja instruktiivi- man,- män. (lukemaan, ottaman.)

Neljäs infinitiivi XVII läksyssä.

Toinen partisipi: tunnus- nut,-nyt, samoin loput nnut ja ut.kirjoitusohje

Huomaa partitiivimuodon kirjoitus: (unohtanutta)

XIV.

Verbin passiivi.

Passiivin tunnuksen t kirjoittaminen pikakirjoituksella.

Indikatiivin preesensissä (-taan,- tään, daan, dään, aan).

Indikatiivin imperfektissä: (tiin,-ttiin)

Konditsionaalissa: (-taisiin, -ttaisiin.) (alettaisiin)

Ensimmäisessä partisipissa: (-tava) (oltava) ,(-ttava) (leikattava), (-ttavissa) (pelastettavissa) , Huomaa aedverbimuoto: (-ttävästi)(tiettävästi).

Toinen infinitiivi: inessiivi (-taessa,-ttaessa,-täessä, -ttäessä). ( Tultaessa, puettaessa, syötäessä, syöttäessä, kysyttäessä).

Toinen partisiippi: t-äänne osoitetaan tietyllä merkillä samoin u.(tuttu)

Siigeleitä ovat ihminen, molempi, muutama, enemmän, valta, valtio, tahto, tähden, paljon, perä, varten.

XV.

Pronominit. Yksikössä, monikossa:

tämä, tuo, tää, mikä, mikään, joka, joku, jmpikumpi, hän, minä, sinä, jotka, mitkä, jotta, joskus, täten, miten, uten, muuten.

Liite -kin. (Vieläkin), (-nkin) (vienkin, jotenkin),

XVI.

Johtopääte -uus, -us

.Genetiivi (-uden- uksen),uuden (uutuuden), uudistuksen, uutuuksilla, uudistuksilla. Yksikön partitiivi, elatiivi ja inessiivi: uutta, uudesta, uudessa; (-usta, -uksesta, -uksessa) ( uskallusta, uskalluksesta, uskalluksessa)

(-suus), (tulevaisuus);

(-aus), (vapaus, kaipaus); (-ruus),(-rus,-raus)(uutteruus, nuoruus, sairaus, seuraus)

(uus): uusi, uuden, uusilla.

(Muutos): erityinen kirjoitustapa (muu-us) mainitaan.

XVII

Johtopääte- minen

(- misen- mista, -misesta,-misessa, -miseen, -misissä.-maisilla)-

(lukeminen, saksamista, kirjoittamiests,valittamiseen, tekemisissä, kaatumaisillaan)

Siigeleitä ovat: kaukaa, kautta, kausi, ymmärtää, ympäri, suuri, tarve, tarvita, tarkka, tärkeä, vasta.

XVIII

Siigeleitä

ovat: tuskin, suinkin, suinkaan, muka, mukaan, suhde, suhteessa, suhteen, varsin.

Huomautetaan merkinnät: (sen mukaan, suhtautua, tässä suhteessa, sen suhteen, varsinainen)

Vieraskielisistä sanoista ohje erikseen. Ne kirjoitetaan kuten lausutaan. Usein on pikakirjoitusmerkinnän hankaluuden vuoksi tarpeen käyttää kurrenttikirjoitusta. Kehoitetaanopettelemaan seuraavat vieraskieliset äänteidenmerkit:

b, g, br, gr, f, fo, fr, pr, suhu-s, t-suhu-s.

Lukusanat mainitaan lyhentelymahdollisuuksina.

JÄLKIHUOMAUTUKSIA- kappaleessa kerrotaan ehtolyhennyksistä: Lyhennys kohdistuu joko päätteisiin tai vartaloon. Vartalosta on usein tarpeen kirjoittaa ainoastaan alku(alkulyhennys) tahi keski- taikka loppuosa ( keski- ja loppulyhennys) Nämä ovat yhteisnimellä sointulyhennyksiä.

Aikaa voitetaan myös yhteenkirjoituksella, toistensa kanssa yhteydessä oelvia sanoja voi kirjoittaa yhteen.

Jne

Viimainen tekstin kappale:

Pikakirjoitus merkitsee kirjoitustaidon hidstoriassa

tärkeää kehitysaskelta. Se auttaa saamaan lennosta

kiinni sanan ja säilyttämään sen jälkimaailmalle. Se

tuottaa, tavalliseen kirjoitukseen verraten, suurta ajan,

työn ja myös paperin säästöä. Jokaisen, joka joutuu

suorittamaan kirjoitustyötä ja joka tahtoo edistyksen

saavuttamia voittoja hyväkseen käyttää, tulisi oppia

pikakirjoitus. Hauskimmin sen oppiminen tapahtuu jo

lapsuuden ijässä. Liittäkööt nuoret ihmiset, elämänsä

varusteita koulussa hankkiessaan, niiden joukkoon

myös pikakirjoituken hyödyllisen taidon!

• Harjoitukset( sisältävät paljon suomalaisia sananlaskujakin,jotka tässä kannataa mainita.

Toinen päivä, toinen neuvo.

Ei varkaalla puolta ole.

Hullu koko virtensä laulaa.

Omat koirat purivat.

Omansa tietää, toisen ei tiedä.

Ken kaikki työt tekeepi, se kaikki kovat kokeepi.

Ei ole puheella puolta, jos ei huolta haastajalla.

Parempi virsta väärää, kuin vaaksa vaaraa.

Paha on viimein pilkkaajan palkka.

Toista suu puhuu, toista sydän ajattelee.

Ruoassa työn alku, työssä talon alku.

Ei se ole sillä tehty, jos on vedellä pesty.

Joka on ylen korea, sillä on kevät kolea.

Niin renki kuokkii, kuin isäntä ruokkii.

Suu pitää panna säkkiä myöten.

Tuuma ja tikki, ellei pidä, niin menköön rikki.

Kyllä vanha vakonsa pitää.

Parempi on olla vaiti kuin puhua pahaa.

Sukkaa neuloo, ukkoa toivoo.

Ei käräjänkäynti kotoa koroita.

Unikeko on ryysyissä, laiskan pelto ohdakkeissa.

Kyllä väärä puolensa pitää, suora katsokoon itsensä.

Kerta kyllä, ei aina niukka.

Kerran miehenä, kahdesti lapsena.

Ei kahdella pahalla väliä ole.

Taitava tekee, näkevä näkee.

Isän tavat pojalla, äidin ilveet tyttärellä.

Tietty paikka, työ ja aika ovat talon paras taika.

Ajattele ensin, puhu sitten.

Ei yhden syytä, jos kaksi tappelee.

Se ei eksy, joka kysyy, eikä kadu, joka katsoo.

Lupa kysyä, vaikkei varaa ostaa.

Aina koski kohinassa, aina tyhmä tohinassa.

Jälki jääneen neuvoo.

Jäljestä jänis sotahan.

Ei kiirettä kirkkoon eikä hätää häihin.

Kova kaikkiin koskee.

Ensimäinen yö on pahin hirsipuussa.

Ei yksi pääskynen kesää tee.

Ei yksinäinen mies kaikkiin kerkiä.

Kun ainoansa antaa, niin satakertaissti saa.

Ei tasan tasaiset päivät, ajat ei kaikki yhtäläiset.

Puoli orpo isätön lapsi, koko orpo emätön.

Vilu on turkittomalla, nälkä leivättömällä.

Ei ole työtöntä hyvää.

Onneton on se, joka ei osaa laskea leikkiä, mutta vielä onnettomampi se , joka ei osaa muuta kuin laskea leikkiä.

Kysyen kylän löytää, hakien talon.

Kyllä meillä kestetään, jos teillä vaan jaksetaan.

Helmikuun hellät tuulet maaliskuussa maksetaan.

Isot varkaat vaunuissa ajavat, pienet puussa piestään.

Maalta mies pois saadaan, vaan ei saada tavoiltaan.

Alussa paha painettava, vika nuori noustessansa.

Väli on velkaa otettaessa, väli poikkeen maksettaessa.

Kirjava tikka metsässä, ihmisen ikä kirjavampio.

Isosta enemmän saa, mutta pieni on parempaa.

Vapaa valta ahvenella: ottaa onkeen, jos tahtoo.

Valta vanhalla parahin, nuori työssä notkeampi.

Ei se tahdo antaa, joka kysyy.

Voimallinen tahto vie miehen läpi harmaan kiven.

Vähän päivässä, paljon viikossa.

Ei se paljon valehtele, joka puolet valehtelee.

Perästä kuuluu, sanoi torventekijä.

Mitä mielessä, sitä kielessä.

Millä ei ole alkua, sillä ei ole loppua.

Mikä tapahtumatta, se tietämättä.

Parempi puolikin pivossa kuin kaikki katehessa.

Joka varastaa neulan, se varastaa naulankin.

Matala kynnys sisään mennessä, korkea ulos tullessa.

Ei ystävyys yksin puolin pysy.

Vääryys ei ole yksipäiväinen.

Terveys paras lahja.

Aamurusko päivän alku, toivon alku autuuden.

Ahkeruuden anna olla ystäväsi verraton.

Paljo on huolta orjuudessa, isännyydessä enempi.

Laupeutta minä tahdon enkä uhria.

Ei tähätöntä helluntaita eikä jyvätöntä juhannusta.

Se kala on joka kaukaa tuodaan.

Hiljaa kauas mennään.

Halikon kautta Ruotsiin.

Ymmärrys hoi, äly älä jätä.

Ympäri käydään ,yhteen tullaan.

Ei puheen paljoudesta eikä karjan suuruudesta.

Molempia tarvitaan, kovaa ja pehmeätä.

Ei lapselle mitä tahtoo, vaan mitä tarvitsee.

Siinä tarkka tarvitaan, kussa viisas vstataan.

Niin metsä vastaa, kuin huhutaankin.

Kaikkea muuta voi vastustaa, mutta ei hyvää (Rousseau)

Lopussa on LYHENNYSLUETTELO sivuilla51- 52 yhteensä kuudessa kolumnissa.

SISÄLLYSLUETTELO (Esipuhe.Opastukseksi. I.- XVIII. Jälkihuomautus. Harjoitukset. Lyhennysluettelo.)

Tietokoneelle lyhenelmänä 30.8. 2012 Lea Bright