KOTIOPAS 1912 : Luontaisen terveydenhoidon neuvojat S. 24

Tämä otsikon kappale on niin tyypillistä pastori Juho Uotin tekstiä, että on syytä elävöittää hänen suositun opaskirjansa muisto kopioimalla tämän kirjan esipuheen neljäs kappale Internetille. ( lb)

Kpl IV. Luontaisen terveydenhoidon neuvojat ( Ss. 24- 32)

Vaikka tässä kirjassa esitetään kaikki niin suorastaan käytäntöön otettavassa muodossa, kuin se saattaa olla mahdollistakin, niin on kuitenkin luonnollista, että toinen kykenee ohjeet saattamaan käytäntöön hyötyä tuottavammin, kuin toinen. Ja sen lisäksi, kun juuri tällä alalla luontaiset kyvyt ja lahjat merkitsevät äärettömän paljon, niin kehittyy asiain tila siihen, että aina ilmestyy sellaisia henkilöitä, jotka käyttävät naapuriensa ja ympäristönsä siunaukseksi tuota hoitotapojen syvempää ymmärrystään ja niitä lahjoja, joita heille on annettu sekä haluna hoitaa sairauksia että intona yhä syventymään ja kehittymään sillä alalla.

Erittäin v e r e n k i e r r o n t i l a n tunteminen on sellainen, jonka täytyy harjoittelemalla päästä tuntemaan. Ja sen tietäminen on tärkeätä, sillä juuri s i l l ä p e r u s t e e l l a   m ä ä r ä- ät ä ä n   k y l p y l a j i t. (S. 24)

Kaikellaisten kipujen tuntumukset kyllä ovat hyvänä johteena pääsemään perille, samoin muut seuraamukset. Mutta erittäin silloin, kuin ei niitä kumpiakaan sanottavasti tunnu, on eduksi tietää v e r e n p a i n e ja m ä ä r ä.

Niitä tietämään johtaa: 1) Ihon väri. 2) Ihon lämpimyys. 3) Ihottumat. 4) Verisuonien laatu ja näkö. 5) Silmien ilme ja sen teräkehä. ( http://irisdiagnostics.eu/)
6) Ainekerrostumien laatu ja runsaus sekä asema ruumiissa. 7) Yskösten laatu. 8) Ulostusten laatu. 9) Hikoilemispaikat ja hikoilu. 10) Alinen silmälauta sisäpuolelta.

Tähän kaikkeen tarvitaan kuitenkin pitempää harjaantumista ja kokemusaikaa.

Liikaverisyyttä vartalossa, kaulassa ja päässä sekä vähäverisyyttä raajoissa osoittavat kaikellaiset kolotukset, jumotukset ja repimiset raajoissa; kipeät, heltyneet, tulehtuneet, turvottuneet ja rustottuneet jäsenkohdat; ihottumat, visvoittumat, rohtumat, syyhelmät, savipuolet y.m. käsissä ja jaloissa jne. sekä tulehdukset, ajettumat, pistokset, säryt, pakoitukset y.m. vartalossa, kaulassa ja päässä.

Kivut eri kohdissa johtavat löytämään eri elimien tauteja. Niinpä hellyys ja arkuus sydän kuopassa sekä oikeassa kyljessä alempien kylkiluiden kohdalla osoittaa kipua maksassa. Paisutus ja turvotus sekä arkuus rinnanalustassa osoittaa kipuja vatsassa. (S. 25)

Kivut ja kurina suolistossa osoittaa siellä tauteja. Puutuminen ja pistely sydämen kohdalla sekä sen häiriintynyt lyönti osoittaa sen sairaloisuutta. Hengenahdistus osoittaa hengityslihasten tulehtumista. Kivut keuhkojen kohdalla osoittavat niiden vikaantumista. Kivut vatsanpohjassa siellä olevien elinten vikoja. Arkuus keskiselässä kahden puolen selkärankaa osoittaa munuaisten vikaantumista. Kivut vasemessa kyljessä, alempien kylkiluiden kohdalla, osoittavat pernavikoja. Tursastuma kaulassa, kurkunpään edustalla, osoittaa kilpirauhasen vikaantumista. Tursastuneet posket ja leukaperät osoittavat siellä olevien rauhasten kivulloisuutta jne.

Jos iho on k a l p e a, niin se osoittaa, pintaosien verettömyyttä. Jos iho on kellertävä ja ruskeapilkkuinen, niin se osoittaa maksassa vikoja. Jos iho on näppyläinen ja pisamainen, niin se osoittaa veren pilaantumista ja huonoa ihon toiminta.

Jos iho on kylmä, niin se osoittaa sekä valtimo- että laskimoveren puutetta. Jos jossakin ruumiinosassa tuntuu kylmältä, niin se osoittaa tulehduksia sisemmissä osissa. Jos ruumiissa käy kylmän väreitä, niin se osoittaa tulehduksia vartalo-osan hermostossa. Laskimosuonityrät osoittavat laskimojen heikontunutta toimintaa. Liian pienet laskimosuonet osoittavat heikkoa verenkiertoa ja laajentunutta sekä osalta uupunutta sydäntä. Vetiset silmät osoittavat verentungosta päässä. Erikoiset merkit teräkehän eri osissa osoittavat erilaisia vammoja eri elimissä. ( S. 26)

Erilaiset ainekerrostumat ja kerääntymät jäävät sellaisiin kudoksiin, joissa laskimojen verenkulkua ahdistamisen tähden veri saa korkeamman paineen. Ne osoittavat siis huonoa verenkiertoa ja verentungosta kohdillaan ja sitä seuraavia vaaroja. Läpikuultava ja rakkulainen ysköslima osoittaa keuhkoissa tulehdusta. Sakeampi keltaisen harmaa lima ilmaisee ärtymää ja kalvoiset vihertävänkeltaiset yskökset osoittavat keuhkomätää.

Kellertävät, sileäpintaiset, pötkömäiset ulostukset ilmaisevat tervettä suolistoa. Isommat, kovat kappaleet osoittavat tulehduksia ohutsuolistossa. Pienemmät pyöreähköt kappaleet osoittavat tulehduksia paksusuolessa. Sulamattomat ruoanjätteet ja loiset suolistossa osoittavat ärtymiä ohutsuolistossa. Vetelät ulostukset osoittavat ärtymiä paksusuolessa. Vetelät ja lisäksi sulamattomat ulostukset osoittavat ärtymiä koko suolistossa. Se kaikki saattaa olla isommassa tai vähemmässä määrässä. Ulostuksen näköön vaikuttavat myös eri sulatusrauhasten jopa suoliston imusuonien vieläpä erittimienkin taudit. Helposti hikoilevien kohtien kudoksissa on suurempi verenpaine. Liikahikoilemiseen taipumus johtuu sisustulehduksista. Kudoksista hien mukana valuvat liuvokset antavat hielle erikoisia hajuja. ( S. 27)

Suuriarvoisin kaikista verenkierron tilan tutkimistavoista on s i l m ä n
a l a s v e d e t y n  a l a l u o m e n  s i s ä p u o l e n  t a r k a s t u s . Se kuvastaa koko vartalon, pään ja kaulan verenkierron tilaa ja kudosten laatua sekä verenpainetta kudoksissa ja hiussuonissa. Tämän rinnalla ovat muut havaintokeinot hyviä varmistajia, erittäinkin siksi, että opitaan tätä tapaa käyttämään. Sillä kudosten y.m. tilan arvostelua häiritsevät hyvin suuresti kaikellaiset silmäviat ja yksilöllisyydet.

Alasvedetyn oikeanpuoleisen silmän alemman silmälaudan sisäpinta kuvastaa vartalo-osan kudoksien l i i k a- ja v ä h ä v e r i sy y t t ä sekä v e r e n p a i n e t t a kudoksien h i u s-
 s u o n i s s a  niin, että ta`in osa kuvastaa p ä ä t ä ja k a u l a a . Senjälkeinen osa kuvastaa 
h a r t i o i t a. Keskiosan nenänpuoleinen puoli osoittaa
m a k s a n  tilaa noin kolmanneksen matkaa. Sitten  o i k e a n   k e u h k o n   t i l a a   noin 2/3 asti ja loppuosa sivulle päin m u i d e n   e l i n t e n   ja  k u d o s t e n   tilaa keuhkojen ja vatsan seudussa. Silmälaudan etuosan nenänpuoleinen puoli osoittaa m u n u a i s t e n  tilaa, Senjälkeinen s u o l i s t o n   t i l a a ja sivuosa m u i d e n k u d o s t e n tilaa suolistoseudussa. Etureuna osoittaa tilaa k o h d u s s a sekä siitin- ja virtsaelimissä.

Harjaantumisen kautta silmä kykeneen määrittelemään tarkemmin kuvastuskohtien rajat. ( S. 28)

Veren ja kudosten tiloissa eroitetaan seuraavat laadut:
1) L i i k a -  ja v ä h ä v e r i s y y s : Kohta hyvin verevä tai veretön. Se osoittaa samalla verenpainetta.
2) T u l e h t u m a: Vertyneisyys vetistä.
3) K u i h t u m a t i l a: Veretön kohta kuivahko.
4) Ä r t y m ä t i l a: Vertynyt kohta röyhyistä, epätasaista.
5) M ä r k i m ä t i l a: Kuvastuskohdassa pieniä märkäpäitä.
Näitä eri tiloja harjaantuu silmä vähitellen eroittamaan ja käsittämään, jopa hyvinkin tarkoin löytämään kipeän kohdan, vieläpä silloinkin, kuin elimet kuvastuvat samaan kohtaan.

Vaseman silmän alisen silmälaudan sisäpuolella kuvastuu vaseman ruumispuoliskon elimiä juuri kuin oikeassa silmässä oikean puolisen ruumispuoliskon elimiä ja kudoksia. Ne elimet, jotka ulottuvat myös sille puolelle, tai joita on kummassakin ruumispuoliskossa, kuvastuvat kohdallaan. Mutta siellä kuvastuu erikoisesti sydän keskiosassa nenän puolella, vatsa nenänpuolen etuosasta viistoon keskiosaan ja sivulle päin, ja perna siitä jatkona sivulle päin.

Jos rinnan käytetään hyväksi kipujen tuntumuksia ja ulkoisia sekä sisäisiä vaikutuksia, vieraiden aineiden kertymiä y.m., niin päästään aina varmuudella taudin perille.
( S. 29)

Kun tauti on tunnettu, niin on päästävä selville, mikä hoitotapa tarvitaan poistamaan tautia.

Kun tiedämme, että tauteja synnyttävät verenkierrontilat johtuvat siitä tajunnasta, joka vallitsee ruumiin hyödystä siinä hermokeskuksessa ( aivot, pidennetty selkäydin, selkäydin tai joku hermosolmu, isompi tai pienempi), joka ohjaa sairastuneen elimen verenkiertoa, niin ymmärrämme, että taudin poistamiseen tarvitaan tuon harhaanviedyn tajunnan muuttaminen sellaiseksi, että saadaan verenkiertoon tarvittava muutos. Tällainen muutos tapahtuu samoja teitä, kuin erehdyskin syntyi, nimittäin ulkoisten ja sisäisten aistimusten sekä sisäisten käskyjen aiheuttamina. Aistimukset tulevat hermosäikeita myöten ilmoituksina ruumiin tai sen elinten tiloista tai tarpeista. Käskyt tulevat suorastaan sielusta tai hengestä. Sillä ihmisessä on kolme ruumista sisäkkäin yhtyneenä toisiinsa, ei solusolulta, sitä vähemmän ainehiukkas ainehiukkaselta, vaan hermokeskuksisttain. Yhdistäjänä ei ole aine, vaan a a l t o l i i k e v i r e ruumiin hermokeskuksen h e r m o s o l u a i n e e n ja sielun vastaavan hermokeskuksen
v ä l i t y s k u d o n n e a i n e e n välillä. Välityskudonneaine liittyy sielun hermokeskuksien 
h e r m o s o l u i h i n. Sielun hermokeskuksiin taas liittyy ihmishengen ruumiin hermokeskukset vastaavan laatuisesti. ( S. 30)

ihmisen kolme ruumista, jotka ovat näin toisiinssa aaltoliikevireellä y.m. liitetyt, kuuluvat kolmeen eri elämänvyöhykkeeseen, jotka voivat vapaasti risteillä toisiansa samassa tilavuudessa, ensinkään toisiansa koskettamatta muulla, kuin sanotulla tavalla. Tästä huomaamme, minkä suuren suoranaisen henkisen painostuksen alaisena kukin ruumiin hermokeskus on. Myös ymmärrämme tästä, että yhtämittaa korjautuu henkistä tietä kaikellaisia verenkiertovirheitä.

Tämä kohta selvittää myös meille, millä tavalla parantuminen saattaa tapahtua suorastaan henkistäkin tietä. Mutta kun tällainen parantaminen saattaa tapahtua vain silmillemme näkymättömien ja siihen kykenevien apulaisten avulla, ja kun sellaisia seuralaisia on vain niillä, joilla on p a r a n t a m i s e n  l a h j a, niin tämän kohdan laajempi selvitteleminen ei kuulu tämän kirjan piiriin. Tässä kirjassa käsitellään vain niitä tapoja, millä saadaan syntymään ulkoista kosketustietä sellaisia aistimuksia hermokeskuksien tajuntaan, joita kulloinkin tarvitaan, korjailemaan virheellisiä verenkiertotiloja ruumiissa.

Kun ruumiimme hermokeskukset ovat näin henkielämämme yhteydessä, niin ymmärrämme, miksi ruumiimme terveys niin kovin riippuu mielialoistamme ja koko henkisestä elämästämme. ( S. 31)

Tästä myös johtuu, että paraneminen, sekin, joka nojautuu luonnonlakien vaikutukseen ruumiissamme, on lähes kokonaan riippuvainen henkimaailman vaikutuksista henkiseen elämäämme ja loput ympäristöstämme: Luottamushenkilöistämme, ystävistämme y.m.s.

Ei siis läheskään ole kaikki ratkaistu sillä, että on mahdollisuus saada hyvät ja oikeat neuvot. Siihen tarvitaan ehdottomasti hyvän henkimaailman apu ohjaamaan saamaan oikeat ohjeet, estämään virheitä ohjelman käytäntöön panossa, innostamassa kestävään, riittävään jatkamiseen, suojelemaan terveyttä haittaavista menettelyistä hoidon aikana, jopa suorastaan sisäisesti ruumiissa vaikuttamaan tauteja poistavia toimintoja elimistössä ja muissa kudoksissa, s. o. ohjaamalla ja siunaamalla kaikkea toimintaa terveyden suojelemisessa ja palauttamisessa.

Mutta tähän tarvitaan rukousyhteyttä hyvän henkimaailman kanssa. 
Herramme Voideltu Jeesus,
taas edustaa ylempäänsä ja hallitsee alempaansa hyvää henkimaailmaa.

 Parannustoiminnan ohessa tarvitaan siis vähintäin kahden, neuvojan ja potilaan, yhtynyt pyyntö Herralle saada o i k e a  o h j e  ja s i u n a u s sen toteuttamisessa. ( S. 32)


Päivitetty 22.8.2012 plmb