Juho H Uotin ajatelmia muistivihosta LXXII-LXXIII

My COMMENTS: Juho H Uoti korostaa muistiinpanoissaan ymmärryksen merkitystä ja julistaa lähimmäisenrakkautta ja epäitsekkyyttä aivan muodoissa jota voidaan sanota Hillelin opiksi- Hillel on niitä jotka auttavat muita niin paljon, että itse jäävät lumihankeen. Toisaalta Juho H Uotin poliittinen ohjelma myöhemmin (1914-1916) on kuin sekundäärinen seuraus , minkä elämän vaatimukset lopulta tuottavat, koska kristillinen uhrautuvaisuus ei ole sellaista, mikä saa palkan tältä maailmalta. Hänen oikeudentuntonsa purkautuu ohjelmassa Herran Kansan Tasavalta (1916)/lb

Juho H Uotin muistivihosta 1910

(AUKEAMA LXXII Seitsemäskymmenestoinen (Sivu 147-148)(Lauseet 483-495)

• Kykyjä, joiden kautta yksilö (olento) joutuu suhteisiin toisiin yksilöihin nähden.

1. Itsestään ja olemisestaan tietoisuus

2. Etunsa ja hyötynsä ymmärtäminen

3. Parhaaksiharkitun tahtominen.

4. Itsestäänmääräämis- ja valintavapaus

5. Harrastustensa ja pyrkimystensä toteuttaminen toiminnassa

Nämät suhteet hänellä ovat kaikissa elämän vyöhykkeissä.

• Järjeksi nimitetään yhteisellä nimellä kaikki nämä suhteet ylemmässä elämässä.

• Mutta etupäässä ylemmässä elämässä viisaus on se ymmärryksen laatutapa, jolla ymmärrys toteuttaa elämästä saavutettuja rakennuksia.

• Ominaisuudet, joihin perustuu se päämäärä, johon ihminen kykyjensä kautta pyrkii, ovat osia ihmisen olemuksesta. Ominaisuudet ovat kehityksessään ja ehdollisia.

• Jumalallinen järki osoittaa jumalallista ylempää elämää.

Kykyjen suhteet:

• Olemattomia ominaisuuksia (kykyjä) saattaa tulla siirtymisen kautta.

• Toiset ominaisuudet saattavat päästä etusijalle, toiset saattavat kuoleutua tai kokonaan hävitä käytännön puutteesta.

• Ominaisuuksien kehityssuunnan määrää ymmärrys.

• Tahto pyrkii toteuttamaan toiminnassa parhaaksi ymmärrettyä.

• Tahto ja toiminta ovat elämän ominainen näkyväinen puoli ja ymmärryksen tuottama tulos.

• Korkeampi elämä tahtoo ymmärrystä, jossa se osoittaa todella edullisen.

• Järki on se, johon kaikki perustuu ja kaiken päämäärän osoittaa.

• Herra tahtoo, että järki saisi olla ymmärrykselle elämän valkeutena. Se on : että ihminen sovelluttaisi korkeamman elämän viisauden tähän elämään ja mukaannuttaisi tähän elämään ja mukaannuttaisi tämän elämän korkeampaan. Valtaisi tämän elämän

(AUKEAMA LXXIII Seitsemäskymmeneskolmas Sivu 149-150, lauseet 495-505)

• Ymmärrys kokoo sen elämän vyöhykkeen kokemukset ja on sen elämän valkeutena, johon se kuuluu.

• Ymmärrys kuuluu aina uloimpaan elämänvyöhykkeeseen ja kerää siitä kokemuksensa.

• Jos sillä ei ole korkeamman elämän valoa, jumalallista järkeä, ohjeenaan, niin se etsii vain (parhaimipia tilaisuuksia aistilliseen. toteuttaa olentonsa asitillisessa elämästä.

• Rakkaus on jumalallista.

• Itsekkäisyys on aistillista, maailmallista.

• Rakkaus on luonteeltaan uhrautuvaista.

• Jumallinen viisaus pyrkii rakkaustoimintaan = uhrautuvaisuuteen; tutkii, miten edullisimmalla tavalla voisi olla hyödyksi toisille Herran käskyjen mukaisesti = pyrkii saamaan kykynsä ja palveluksensa tosi hyötyätuottavimmaksi toisille.

• Maailmallinen viisaus on oman edun viisautta, itsekkäisyyttä.

• Maailmallinen viisaus pyrkii saattamaan kykynsä ja palveluksensa edullisimmaksi itselleen maailman ohjeiden mukaisesti.

• Jo se on Herran vaikutuksen alaista elämää, kun suodaan toiselle se kuin itsellekin. Mutta elämä lähenee Herraa siinä suhteessa kuin unohdetaan oma itse.

• Moni saattaa unohtaa sen siinä toivossa, että se tulee toisessa muodossa palkituksi. Mutta sellaista unohdusta seuraa katkera pettymys, sillä- vain se etuus, unohdus, palkitaan, joka löytää ilonsa itseuhrautuvaisuudessa. Se on: jolle oman sydämensa rakkaus riittää palkaksi.