Mitä Luontainen Terveyskunta tahtoo ? 1914

Luontainen Terveyskunta (LTK)  Mitä Luontainen Terveyskunta tahtoo?

Luontaisen Terveyskunnan toiminnanohjeet

1. Isän valtaan asettama Juudaan Jalopeura, Natsarealainen Jeesus, on meidän hallitsijamme ja Herramme. Hänen käskynsä vain velvoittavat meitä sisäisesti ja ohjaavat toimintaamme.
2. Me toteutamme niitä yhteiselämässä luontaisen terveyshoidon alalla.
3. Me kunnioitamme myös keskeisiä päätöksiämme asiamme menestymisen tähden ja noudatamme niitä tarkkuudella.
4. Me pyrimme toiminnassamme olemaan Herran yhteydessä.
5. Herran tahdon toteuttajina me olemme hänelle tilivelvollisia toiminnastamme. Toinen ei saa määritellä toisen suhdetta Herraan. Toinen ei saa pyrkiä velvoittamaan toistansa sisäisesti.
6. Meidän tunnuslauseemme on: Vesi vanhin voitehia, Jumala parantajia.
7. Me käytämme luontaisia ja henkisiä voimia.
8. Me tähtäämme koko ihmisen parantamiseen.
9. Me annamme Herran johtaa henkemme puhdistamista ja parantamista.
10. Me alistamme tunne- ja viettielämämme Herran puhdistamalle hengelle.
11. Me opetamme jäseniämme välttämään kaikkia hermostoa kiihottavia, huumaavia ja päihdyttäviä sekä kudoksia turmelevia aineita.
12. Me opetamme jäsenillemme luonnollisia elämäntapoja.
13. Me opetamme jäseniämme hoitamaan terveyttänsä luonnollisella tavalla ja käsittämään, mikä on elämää hyödyttävää.
14. Terveyskunnan perustaja johtaa ja opettaa kuntaa.
15. Terveyskunnan jäsenet keskustelevat ja päättelevät terveyskunnan asioista.
16. Terveyskunnassa on kahta lajia jäseniä: hoitajia ja kannattajia.
17. Hoitajat kokoontuvat erikoisiin kokouksiinsa käsittelemään terveyskunnan asioita^.
18. Terveyskunnan kokouksissa valitaan kunnan toimihenkilöt ja päätösten toteuttajat.
19. Terveyskunta pyrkii nostamaan perheet terveyshoidon keskuksiksi.
20. Terveyskunnan hoitolat ovat siis perheitä, joihin otetaan potilaita hoidettavaksi luontaisella tavalla.
21. Hoitolat valvovat tilaisuuden mukaan myös ulkopuolella olevien potilasten hoitoa^.
22. Terveyskunnan jäsenet ovat ensimäisiä hoidettavia.
23. Terveyskunta kokonaisuudessaan, yhteistunteen elähyttämänä, avustaa yksityisjäseniänsä niissä vaikeuksissa, jotka heitä kohtaavat toteuttaessaan kunnan periaatteita ja saamiansa tehtäviä.
24. Terveyskunnan tunnustimena ovat helakan kullankeltainen ja syvän punainen karve.
25. Nämä Luontaisen terveyskunnan toiminnan ohjeet ovat yhtenä kunnan jäsenyyden merkkinä ja pidetään näkyvissä seinällä. Toisena jäsenyyden merkkinä on Suomen kilpikuva meidän antamine lisäyksineen punaisella pohjalla ja keltaisella jalopeuralla, sydämen muotoisena, hallitsijaseppel yllä, kulmissa kirjaimet L, T, K, ja kannetaan näkyvissä puvussa.

Mitä luontainen terveyskunta tahtoo?

Me sen jäsenet tahdomme, niinkuin toimintamme ohjeet osoittavat, että koko ihminen tulee terveeksi. Mutta ennenkuin se saavutetaan, täydytään poistaa kaikellaiset elämän valheet. Sillä yksilön ja yhteiskunnan valhe-elämä tuottaa tauteja yksilön ja yhteiskunnan ruumiiseen.Lääketiede sanoo, että pienet sienieliöt, bakterit, basillit, spiridillit ym. ovat taudin aiheuttajina. mutta se on valhetta, sillä lääketiede itse osoittaa, että on olemassa niiden koskemattomia, immuneja. Mutta jos perusta on valhetta, niin koko sille rakennettu toiminta on valheellinen.Yhteiskunta uskoo, että yhteiskunnan yksityisten jäsenten yrittelijäisyys, keinotteluvapaus, hyödyttää yhteiselämää parhaimmalla tavalla. mutta se on valhetta, sillä yhteisetu ja yksityisen etu joutuvat useimmissa tapauksissa ristiriitaan.Kirkko uskoo, että oikea oppi johtaa Herran luokse. mutta se on valhetta, sillä Herra itse opettaa, että Hänen käskyjensä pitäminen johtaa elämän onneen ja Hänen valtakuntaansa.Uskotaan, että ihminen voi tulla terveeksi, vaikka hänen henkisyytensä on sairas. Mutta sekin on valhetta, sillä hänen valheellinen henkinen elämänsä pukeutuu valheelliseksi sielu- ja ruumiselämäksi. Jos me siis tahdomme saavuttaa tosi terveyttä, niin meidän on saatava itsellemme elämän totuuksia.

Totuuksia yksityisen ja yhteiskunnan elämälle.

Sillä yksityisen virheiden tähden kärsii koko yhteiskunta ja taas yhteiselämän virheet tuottavat lisäkuormia yksityisen kannettavaksi. Mutta kukaan muu ei voi johtaa onnelliseen loppuun niitä lukuisia kysymyksiä, joita yhteis-ja yksityisten elämän alalla nykyään risteilevät, kukaan muu ei voi antaa niiden ratkaisuun tarvittavia totuuksia, kuin Hän, joka on sanonut: Minä olen tie, totuus ja elämä.

Me olemme kasvaneet irti kaikesta vanhasta ja asetumme suhteeseen kaikkeen ilman ennakkoedellytyksiä. tämä meidän kantamme vie meidät erikoisiin suhteihin: 1) vallitsevaan lääketieteeseen; 2) ehteiskuntaan ; 3) kirkkoon; 4) yleiseen mielipiteeseen.

I Suhteemme vallitsevaan lääketieteeseen

Lääketiede tyytyy parantelemaan ruumiissa esiintyviä tauteja ja nimittää ruumista ylempänä olevia tauteja luulotaudeiksi. Lääketiede ei aseta mitään vaatimuksia ihmisen henkielämälle. Se toimii aineen alueella ja johtaa sieltä tautien syytkin. Herra opettaa, että kunkin teot seuraavat häntä, so. kullakin seurauksella on syynsä. Kunkin seurauksiin, tauteihin on omat tekonsa syynä, aiheena. Mutta jos jonkin seuraus tahdotaan saada paranemaan, niin on saatava parempi aihe, syy. parantamisessa on siis lähdettävä sisältäpäin. Virheelliset elämäntavat on siis poistettava ja siten lievennettävä edellisten virheiden seurauksia parhaalla tavalla. Oikea, elämäntotuuksien mukainen elämä, tuottaa aina terveyttä.Lääketiede uskoo, että sienieliöt ovat taudin syynä ja etsii yhä uusia tautien aiheuttajia.

Tälle pohjalle on rakennettu toimintakin: Ruumista koetetaan vapauttaa taudin aiheuttajista, bakteereista, ja poistaa tartuntavaaraa. Tästä on johduttu käyttämään yhä väkevämpiä myrkkyjä ihmisruumiiseen, aina ketunmyrkkyyn asti, siinä tarkoituksessa että kun bakteerit ovat saadut tapetuksi, niin tauti katoaa. mutta on saatu se surullinen seuraus, että lääkärin yhä useammin täytyy potilaalle sanoa tuo kaamea sana: se on parantumaton. Tai kokee hän muulla tavalla selviytyä potilaasta. Myrkytys usein tuottaa kivuttomuuden tunteen, kun hermosto sillä kuoletetaan tai huumataan. Mutta tauti saa uusia muotoja ja lopulta koko ruumiin osa, joka on myrkytetty, alkaa syöpyä pois. Toisinaan onnistutaan sopivilla aineilla desinfioimaan, puhdistamaan sienieliöistä sairas elin ja saamaan näennäisesti terveeksi. Mutta kun verenkierron ja kudosten tila on jäänyt ennalleen, niin taudin muodot sienieliöineen palaavat takaisin. Mutta joka tapauksessa tuollainen ” puhdistaminen” on antanut kovan iskun ruumiin kudoksille. Sillä sienieliöt, jotka siirtymämatkoillansa ovat tottuneet kestämään kaikellaisia matkanvaivoja, ovat kestävämpiä, kuin ruumiin omat solut.

Tartuntaa ei liioin voida estää. Sitä voidaan korkeintaan rajoittaa- ja siitä taas ei tule mitään todellista hyötyä. Sillä jos jonkun ruumis on tartunnalle altis, niin hän saa sen ennemmin tai myöhemmin, koska sitä ympäristöä, missä ihminen liikkuu, ei ole mahdollinen niistä puhdistaa. Sillä noita pieniä, paljain silmin näkymättömiä sieniä on kaikkialla¹ siinä ruoassa, jota syömme; siinä juomassa, jota juomme; siinä ilmassa,jota hengitämme; niissä esineissä, joita koskettelemme; suolistossamme; keuhkoissamme; kudoksissamme, jopa veressämme. Toisin sanoen: sienielämä täyttää luonnon, ja se on luonnontaloudessa välttämätön osa. Se on elimellisen elämän purkava aines. Jos niitä ei olisi, elämä lakkaisi pian. Sillä rakennusaineet loppuisivat, jos käyminen, mätäneminen ym. eivät hajoittaisi jo hyljättyjä elimistöjä. Jos he ryhtyvät toisinaan hiukan liian aikaisin toimintaansa, niin ei se ole heidän vikansa. Sillä elinvoipaiselle elimistölle ja terveelle kudokselle he eivät mitään mahda. Kosketuksia noiden eliöiden kanssa me emme siis voi välttää. Ne seisovat aina valmiina ryhtymään työhönsä tilaisuuden sattuessa. Ja sen lisäksi: se ei ole toivottavakaan. Sillä kokemus on osoittanut, että mitä useammin ruumiimme tulee jonkin lajin kanssa kosketuksiin luonnollisella tavalla ja luonnollisesti avustettuna, sitä vaarattomammamksi se tulee ruumiille ja lopulta alkaa ruumis niitä käyttää hyväkseen.. Mutta kokemus on myös osoittanut, että mitä harvinaisemmin ruumis tulee jonkin sienilajin kanssa kosketuksiin - ja vielä lisäksi, jos kosketus, tartunta, on keinotekoinen ja avustus luonnoton – niin sitä vaarallisempi sellainen tilaisuus on ja sitä tuhoisammat seuraukset.

Tartunta itsessään ei siis ole vaarallinen, vaan keinotekoisuus ja luonnottomuus sen hoidossa. Puhtaat, luonnolliset ja raittiit elämäntavat sekä luontainen terveydenhoito ovat siis varmin keino tartuntaa ja kaikkia tauteja vastaan. Kaikki äärettömät ponnistukset tartunnalta suojelemiseksi ovat siis turhia, hukkaan tehtyjä. Sillä niillä saadaan aikaan korkeintaan toistaiseksi lykkäys tai tartutussienien lukumäärän vähennys. Toistaiseksi lykkäyksestä aattaa tulla se vaara, että se ( tartunta) tulee vielä epäsuotuisempana aikana ja huomaamattomana^. Sienimäärän vähennyksestä ei myös ole mitään asiallista hyötyä. Sillä jos vain yksi sieni saattaa tarttua kudokseen, niin muutaman tunnin kuluttua niitä on jo miljoonia. Ja monetkin miljoonat kuolevat nopeasti terveissä kudoksissa

Mutta miksi ei sitten tartuntaa, sienien aiheuttamaa tautia , synny aina, kun ruumis tulee sienien kanssa kosketuksiin? Tai miksi ei sitten aina ole terveyttä, kun sieniä ei ole sairaassa elimessä? Lääketiede tuntee sellaisia sairauksia, joita sieni ei ole aiheuttanut. On todettu sellaisia rinta-,maksa-, perna-, suolisto ym. tauteja, jolloin ei niissä kuitenkaan ole ollut bakteeria, sieniä. Toisaalta on todettu, että on olemassa täysin terveitä elimistöjä ja kudoksia, vaikka niissä onkin sieniä. Mitä tämä merkitsee ? Se merkitsee , että sienten olemassaolo ei osoita taudin tilaa. Tauti saattaa olla ruumiissa, vaikka ei olekaan sieniä, ja taas: Elimistö saattaa pysyä terveenä, vaikka siinä onkin sieniä. Sieniä saattaa olla kudoksissa, mutta pysyvät tehottomina niin kauvan, kuin kudokset ovat terveitä, mutta ryhtyvät työhönsä, kun kudoksien elinvoima heikkonee. Kudokset saattavat myös sairastaa, mutta sieniä ei olekaan olemassa. Sellaiset tapaukset ovat kuitenkin harvinaisuuksia, sillä sieniä on runsaasti kaikkialla. Ne ovat tosiasioita, joita lääketiede tuntee, mutta ei ole voinut selittää

Me selitämme nuo seikat ja rakennamme selitystemme pohjalle. Ja kokemus on osoittanut, että me olemme oikeassa. Ihminen siis saattaa, niinkuin mainitsimme, olla terve, vaikka hänen ruumiinsa kudoksissa, jopa hänen veressäänkin, on sienieliöitä. Sellaisia lääketiede nimittää koskemattomiksi, immuuneiksi Me nimitämme sellaista ihmistä terveeksi. Ja tuossa on meidän perusteemme. Me pyrimme saamaan kustakin ihmisestä tuollaisen koskemattoman, sellaisen terveen, jonka ruumis voi puolustautua sienieliöitä vastaan. Vielä silloinkin, vaikka tauti jo on syntynyt ja vaikka hajoitussienet jo ovat alkaneet toimintansa, ryhdytään kudoksiin palauttamaan elinvoima ja poistamaan uupumuksen aiheuttajat – useimmassa tapauksessa verentungos ja paikallistulehdus – kiinnittämättä sen enempää huomiota sienien olemassaoloon. Sillä kokemus on osoittanut, että siinä määrässä, kuin kudokset vahvistuvat, niin sienet häviävät. Sienillä on siis taudissa vain sivutehtävä . Tauti on kudostoiminnan heikonnustila.

Tuo heikonnus on saattanut syntyä monesta syystä. Perustansa sillä on aina ihmisen entisyydessä: Edellisissä ihmistymisissä, huonossa perinnäisyydessä, jonka ihminen on tuonut mukanansa tähän elämäänsä. Tuollainen taipumus, jonkin elimen tai kudoskohdan heikonnus, joka ihmistä seuraa, puhkeaa esille kustakin saman elimen lisäheikonnuksesta. Ihmisessä, jolla ovat heikot keuhkot, heikko sydän, heikko maksa jne. pääsee tauti noissa elimissä vallalle, jos hän niitä jollain tavalla lisäksi heikontaa. Mutta jos hän päinvastoin huolella hoitaa noita elimiänsä ja vahvistaa niitä luontaisella hoidolla, niin hän sen kautta korvaa sen, mitä hän ennen on rikkonut terveytensä hoidossa. Sillä ihmisen (ihmiskunnan) tulee jatkaa siitä, mihin hän edellisessä ihmistymisessään (sukupolvissa) on lopettanut. Hänen voitto ja tappiotilinsa kulkevat hänen mukanaan. Vain parempi toiminta tuottaa parempia hedelmiä. Syy ja seuraus jatkuvat vankkaa latuansa. Siinä syy, miksi samoissa olosuhteissa toinen saa taudin, toinen ei. Siinä syy, miksi vain määrätyt elimet tulevat sairaiksi, toisten pysyessä terveinä.

Toinen saattaa kovin nurista kovaa osaansa tautien käsissä ja kadehtia toisia, jotka saavat iloita terveydestään. Mutta ei mitään nurinaa. Ei mitään kadehtimista. Sillä sama tie on avoinna kaikille. Ja kaikkien on myös kuljettava sama tie. Kevyttä myötämäkeä seuraa raskas vastamaa. Ja raskasta vastamaata päästään huipuille. Jokaista terveyden haaskausta seuraavat vaikeat ponnistelut terveyden saavuttamisessa. Ja kunkin itse on tehtävä tuo työ. Me voimme vain neuvoa ja auttaa toisiamme elämän taipaleella.

Ennenkuin me voimme avustaa heikontunutta elintämme tai kudoksiaamme, täytyy meillä olla selvillä heikontajat ja niiden vastavaikuttajat. Heikontajat, taudin aiheuttajat, ovat joko hermoja pitkin tulevia, sisäisiä: Voimakkaat hermotäristykset, säikähdys ym., kuluttavat tunnelmat: murhe ym.; hermostokiihoitus: luonnottomat elämäntavat ym. ja järkyttävät mielenliikkeet: liiallinen ponnistelu, kiivastuminen, viha ym.; tai suoraan ruumista koskevia: ulkoisia: myrkytykset, myrkkylääkkeet, myrkylliset nautinto- ja ravintoaineet ym.; syövytykset: kudoksia hävittävät väkevät aineet ym.; loukkaumat, vammat, palaminen, paleltuminen, ym.

Ulkoisina vaikuttimina useimmasti ovat kylmän ja lämmön suhteet. Kylmä ja lämpö vaikuttavat ruumiissa kylmän ja lämmön tunnelman ja siitä seuraa muutoksia verenkierron tilaan. Valtimo- tai laskimoveren lisääntymistä tai vähenemistä kylmän tai lämmön koskettamassa kohdassa ( Ks^.. Kotiopasta s. 145). Syntynyt verenkiertotila tarkoittaa korjata tilapäistä epäkohtaa. Mutta jos tuo epäkohta, liiallinen kylmyys tai liika lämpö uusiutuvat usein, niin tuo vastapainoksi tarkoitettu verenkiertotila; kudoksien runsaampi valtimo-tai laskimoverimäärä, jää pysyväksi kudoksiin. Mutta jos kudostoiminta on heikko tai paineen jatkuvaisuuden tähden heikkonee, niin alkaa kudoksissa tautitila: tulehdus , ärtymä jne. Tuollaisia tiloja ei saada kudoksista pois, jos ei verenkiertoon saada vastakkaista pyrkimystä. Se taas saadaan synnyttämällä verenkiertoa ohjaavaan hermostoon vastakkainen tunnelma. Tuollaisina vastakkaisen tunnelman synnyttäjinä käytetään kylpyjä. Kullakin kylvyllä, kun se tehdään määrätyllä tavalla , on määrätty vaikutuksensa ruumiin verenkiertoon ja kudoksiin. Siinä syy, että kylpyjen asteita, aikoja ja menettelytapoja tulee toteuttaa tarkkuudella ja asian ymmärtämyksellä; jos tahdotaan tarkoitettu vaikutus. Mutta sen kautta myös voitetaan se, ettei tarvita tehdä mitään epäröivää työtä.

Tautitilan korjaamisessa otetaan siis ensi sijassa huomioon verenkiertovirheen korjaaminen ja sitten kudosten tulehduksen poistaminen. Ne molemmat toimitetaan erikoisilla kylpytavoilla, jotka selvitellään Kotioppaassa. Kudosten ja veren puhdistamisessa käytetään myös erikoisia aineita, liuvoksia, jos niitä on saatavilla. Mutta se on otettava tarkkaan huomioon, että niillä ei saa pyrkiä vaikuttamaan sieniolioihin. Sillä sellaiset ainekset haittaisivat myös ruumiin omia kudoksia. Tuollaiset apuaineet saattavat vain ominaisväreilyllänsä olla ruumiin heikontuneelle elimelle avuksi. Mutta sellaista avustustakaan ei saa kauvan käyttää, ettei heikko elin ala nojata tuohon apuun ja koetuksen päivänä saattaisi avusta olla haittaa. Kaiken avustuksen tulee siis tarkoittaa kudoksen oman toiminnan vahvistamista. Sellaisen toiminnan tuloksen saa ihminen myös mukaansa. Sienieliöihin nähden ovat luontainen terveydenhoito ja lääketiede siis vastakkaisilla kannoilla. Lääketiede sanoo: sieniolio kulkee edellä ja tauti seuraa jäljissä. Luontainen terveyshoito sanoo: Tauti kulkee edellä ja sieniolio ryhtyy tehtäväänsä vasta kudosten sairastuttua.

II Suhteemme yhteiskuntaan 1914

Yhteiskuntaepäkohdat ovat saatavat pois. Sillä ne valuttavat yhä uutta tuhoansa yhteiseen ja yksityiseen elämään. Mutta me emme pyri yhteiskuntaa muuttamaan jollakin uudella ja ihmeitä tekevällä lailla. Sillä me tiedämme, että yhteiskuntahädän poistaminen lainlaadintatietä on sula mahdottomuus. Koska juuri ne, joiden toimintavapautta laki tulisi rajoittamaan, tulisivat ratkaisevimmalla tavalla ottamaan osaa sen laatimiseen. Sen lisäksi: Uusi laki pakottaisi yhteiskunnalliset epäkohdat vain uusiin muotoihin, sillä kehityksen kulkua muuttavaa lakia aina kierretään. Ja vielä: Laki, joka muuttaa yhteiskunnan muotoja, on vähemmistöä sortava. Yhteiskuntalakien tulee siis tyytyä valvomaan järjestystä sekä yksilöjen ja heidän omaisuutensa koskemattomuutta. Yhteiskunnan sisäisen elämän tulee saada muuttua kehitystietä: Totuuksien vapaan tutkimuksen varassa. Ja tutkimus, mikä on yhteiskuntaa hyödyttävää, kulkekoon silloin etukädessä. Sillä totuus siinä on parempi asian edistäjä kuin keinotekoiset pönkitykset. Sillä keinotekoinen avustus saattaa olla haitaksikin. Ainoa oikea avustus on vapaan tutkimuksen tukeminen. Yhteiskunnallisesti on siis parasta järjestetty vapaus^.

Meidän yhteiskuntaan kohdistuva tehtävämme ei siis ole saada aikaan jokin uusi laki – emme siis liity mihinkään yhteiskuntapuolueeseen – vaan tarkoituksemme on valmistaa tietä terveemmille näkökannoille yhteiselämästä ja aukaista silmiä näkemään yhteiskuntavalheita. Me kohdistamme siis toimintamme omaan keskuuteen saadaksemme siellä periaatteemme käytäntöön.

Yhteiskuntatalouden tutkijt ovat osoittaneet, että jok´ainoa yhteiskuntajäsenen hukattu työpääoma on haitta, joka koskettaa jokaista muutakin yhteiskunnan jäsentä. Sen , minkä yksi tuhlaa, saavat toiset säästää. Ja taas toisaalta: Se, minkä yksi säästää, hyödyttää kaikkia yhteiskunnan jäseniä. Ei siis kukaan yhteiskunnan jäsen ole oikeutettu sanomaan: Tämä on mnun omaani, tämän kanssa teen mitä tahdon. Sillä kaikkin saalis on todellisuudessa vain yhteistä saalista. Kukin on oikeutettu käyttämään vain tarpeekseen tuota yhteistuotetta ja muun säästämään jättääkseen sen lopulta takaisin yhteiskunnalle^. Tältä ainoalta oikealta kannalta katsoen huomaamme, että yhteiskunnassa tapahtuu suurta yhteisomaisuuden tuhlausta. Suurimpana niistä on työpääoman huikea tuhlaus. Työpääomien väärinkäyttö perustuu siihen, että yksilöt saavat kuluttaa työpääomia omien etujensa tavoitteluun, välittämättä yhteisestä edusta.Melkein mitä pahaa hyvänänsä saattaa yhteiskunnassa harjoittaa, kun se vain tapahtuu ” laillisesti”, so. laadittujen lakien kirjaimien mukaan. Keinotteluvapaus sallii yksityisen käyttää yhteiskunnallisia työvoimia oman yksityisen etunsa mukaisesti, vaikka työllä saatu hyöty tai haitta koskettaa koko yhteiskuntaa, so. jok`ainoata sen jäsentä. Sanotaan, että yhteiskunnalla ei ole oikeutta rajoittaa yksityisen vapautta eikä tukahuttaa yksityisten jäsenten yrittelijäisyyttä Mutta jos yksilöllä on oikeus käyttää jäseniänsä hyödykseen ja hillitä jäseniänsä ruumista haittaavasta, niin on se sama oikeus myös yhteiskunnalla. Ja sen lisäksi: Kaikki yhteiskuntalait osoittavat, että yhteiskunnalle on jo tunnustettu oikeus rajoittaa yksityisten jäsentensä toimintaa yhteisen edun mukaiseksi.

Mutta miten sitten on käytettävä yhteiskunnan jäsenten työpääomia, että ne tuottaisivat yhteiskunnalle kokonaisuudessaaan hyötyä? Yhteiskunnan jäsenten toiminta on niin järjestettävä, ettei yhden hyöty tule toiselle haitaksi, so. kaiken tuotannon tulee olla ketään haittaamatonta ja kaikille tarpeellista. Yksityinen tekee työtä, saa korvauksen työstään, yrittää tuottaa yhä parempaa ja yhä enemmän ja nostaa ansionsa yhä suuremmaksi. Mutta yhteiskunta määrää, mitä saadaan tuottaa ja kieltää sen tuoton, joka huomataan haitalliseksi.Tältä kannalta lähtien ei työntekijä saa pitää sitä pääasiana, että hän saa palkan työstään, vaan sitä, että hän on käyttänyt työpääomansa yhteishyödyllisesti. Naista, joka rahasta antautuu nautinnon palvelukseen, halveksitaan, koska hän kuluttaa onnensa nautintoihin. Mutta sellainen työntekijä, joka rahasta antautuu keinottelun palvelukseen tuottamaan kanssaihmisilleen haitallista tuotetta, on todella ja syvästi halveksittava, sillä hän rakentaa satimia toisten langettamiseksi. Se, joka kehoittaa pahaan, on rikollinen. Mutta se, joka toteuttaa pahan, on yhtä rikollinen. Kaikki elinkeinot siis, jotka eivät tuota hyödyllisiä elämäntarpeita, ovat rikollisia. Mutta kehnoimpia ovat ne, jotka tuottavat suorastaan haitallisia tuotteita. Sellaisia elinkeinoja ovat: Väkiaineiden, tupakan , kahvin, teen ym. nautintoa tarkoittavan aineen valmistus, tuotto ja kauppaus, kaikki nautintoa tarkoittava tarjoilu, so. kaikkien ” virkistys”- juomien valmistus ja myynti. Sellaisia ovat hiilihappoiset ja kylminä käytettävät tuotteet sekä makeiset, joiden ravintoaine ei vastaa niiden hintaa. Kaikki koristeluun ja ylellisyyteen käytetty työpääoma menee myös hukkaan, so. yhteishyötyä tuottamatta. Tarveaineiden monien välikäsien kautta kulkeminen hävittää myös yhteiskunnallisia työpääomia. Samaa tekee sotalaitos ym. anastusta palvelevat laitokset, niin kuin laaja yhteiskunnallinen perimis-ja ryöstölaitos. Näin pelastetulla työpääomalla voidaan yhteiskunnasta poistaa kaikki tarvesaineiden puute ja hankkia kaikki terveydenhoitoon tarvittavat ehdot. Nykyisessä yhteiskunnassa taas 1)haitalliset nautintoaineet; 2) heikontavat elämäntavat; ja 3) välttämättömien elämäntarpeiden ja terveysvälineiden puute tekevät yksityisen ja yhteisen terveydentilan saavuttamisen mahdottomaksi^..Yleinen sairaloisuus tuottaa vielä toiskertaisia suuria kustannuksia lukuisain sairaalain, houruhuoneiden, kasvatuslaitosten, turvakotien jopa vankilain muodossa.

Kun yhteishyödyltä menee noin suuria työpääomia hukkaan, niin jäljellejääneiden kannettava taakka kasvaa samassa suhteessa. Aistilliset nautinnot ja huvittelut heikontavat myös hengen ylevyyttä ja toiminnan voimaa. Silläkin allalla yhteiskunta on oikeutettu valvomaan.

Mutta ketkä yhteiskunnan nimessä ja valtuudella asetetaan valvomaan yhtesikunnan etuja ?

Onko se tehtävä jätettävä joillekin valtuutetuille tai joidenkin virastojen haltuun ?

-Ei. Sillä siitä tulisi vain uusia pakoituskeinoja ja uutta mielivaltaa

Luonnollinen asiainjärjestely on seuraava: Kukin perheenisä parhaiten tietää, mitä hänen perheensä jäsenet tarvitsevat. Hän parhaiten harrastaa hänen oman perheensa etua ja ymmärtää sen edun, sillä hän on likinnä sitä ja vastuussa siitä. Jos poikkeuksia on, niin perheen muut jäsenet kyllä paljastavat epäkohdan, koska perheenisän täytyy voida puolustaa menettelyänsä. Kukin perhe on tavaran kuluttaja ja oikeutettu tilaamaan tavaraa: on pieni kulutusyhdistys. Useammatkin perheet voivat liittyä samassa tarkoituksessa suuremmiksi kulutusyhdistyjksiksi. Tavara taas valmistetaan kunnittain, kukin kunta³omaa tavaraansa. Kulutusyhdistykset, perheet, esittävät mitä tarvitsevat määrätyn ajan kuluessa ja valmistusyhdistykset, kunnat, valmistavat tarvittavan määrän, kukin alallaan. Tuotteet kuljetetaan yhteisillä liikeneuvoilla valmistajalta suoraan kuluttajalle ilman välikäsiä. Silloin tulee kaikki hyöty valmistajalle. Silloin jää pois kaikki keinottelu, kaikki välikädet, kaikki tarpeettoman ja liiallisen tavaran tuotto ja kaikellainen tavaran tungettelu. Silloin tulee työpääoma käytetyksi vain hyödylliseen tuottoon. Silloin tulee myös poistetuksi se suuri epäkohta, että kypsymättömät henkilöt, jopa lapset, saavat osto-oikeudellansa vaikuttaa hyödyttömän ja ala-arvoisen tavaran levenemiseen, kun vain yhteiskunnallisesti vastuulliset henkilöt ovat tilausoikeutettuja. Mutta tämän täytyy alkaa ensin siihen kypsyneiden henkilöiden keskuudessa, sillä tämä järjestys edellyttää sellaisia henkilöitä, jotka itse ymmärtävät etunsa.

Meidän ensimmäinen tehtävämme tuleekin olemaan koota kypsyneet tämän aatteen ympärille. Ne, otka ovat saaneet tarpeensa keinotteluelämästä ja jotka eivät usko, että sitä tietä voidaan saada mitään pysyvää hyvää. Meidän päämäärämme on toteuttaa ja koetella aatetta keskuudessamme ja kypsyttää sitä. Me valmistamme uutta aikaa yhteiskuntaelämän alalla. Joku saattaa huomauttaa: Juuri kuin olette saaneet jotakin aikaan, tulee toinen ja hajoittaa kaiken. Niinpä kyllä, jos ei olisi vankempaa tukea takana, kuin me. Mutta Herra on sanonut: Minä olen tullut, että te menisitte hedelmää tekemään ja että teidän hedelmänne pysyisi. Me teemme työtä Herralle ja Herra suojaa omaansa.

III Meidän suhteemme vallitsevaan kirkkoon

Jos uskotaan, että vain ruumista hoitamalla voidaan saavuttaa terveys, on se valhe. Perusteena ihmisen ruumiin sairauteen on hänen henkensä sairaloisuus. Sillä ulkoiset ja yhteiskunnalliset epäkohdat vain tempaavat ja kiihoittavat sitä esille, mikä jo piilee sisällä. Ulkoisten epäkohtien poistamisella me vain poistamme taudin puhkeamisvaaran. Mutta jos sisäinen ja ulkoinen terveyteen pyrkimys eivät ala kulkea käsikädessä, niin terveyttä ei lopulta voida saavuttaa. Ihmisen hengen taas tekevät terveeksi totuudet. Se on siis todella tärkeätä, että totuudet hallitsevat ihmisen henkeä. Puhtaimpina ja ihanimpina se antaa meille Ihmisen Poika, Hän, Isän luota tullut. Totuudet ovat ihmisen hengen valona, niinkuin ruumiin silmä on hänen ruumis-elämänsä valkeutena.

Se, mitä hän pitää totuutena, määrää hänen henkensä tahdon toimintaa, niinkuin se, mitä hän näkee hänen ruumiinsa silmällä, ohjaa hänen ruumistoimintaansa^. Herran käskyt ovat totuuksia, joiden valossa kulkija ei kompastele elämän taipaleella. Muuta käskijää ei ihmishengellä saa olla. Kukaan ei myös saa pyrkiä selittelemään Hänen käskyjänsä toisia sitovasti, sillä Hän itse huolehtii myös käskyjensä selityksestä. Hän on sanonut: ”Minä lähetän teille totuuden hengen, joka johdattaa teitä kaikkeen totuuteen. Hän ottaa Minun omastani ja kunnioittaa Minua”.

Meidän, kanssaihmisten, ei tarvitse huolehtia Hänen käskyjensä selityksestä muille, kuin itsellemme. Me emme siis hyväksy mitään kirkollista ” oikeaoppisuutta”. Sillä kirkolliset opinkappaleet ovat vain erikoisen henkilöjen tai ryhmien totuuskäsityksiä, jotka pakollisesti muille tungettuna vain tukahuttavat totuuden vapaata tutkimusta.

Meillä ei ole mitään kuviteltua, käsittämätöntä tai rajoittamatonta Jumalaa: Meillä on Jumalana Jeesus, jolle Isä, meidän avaruutemme hallitsija, on uskonut tämän maapallon kehityksen valvonnan; Jumala Jeesuksessa on Ihminen ja siinä määrässä, kuin ihminen uhrautuu toisten hyödyn ja edun valvomiseen häntä itseänsä ylemmän tahdon mukaisesti, siinä määrässä hän kohoaa jumaluuteen. Pakollinen Jumalan ja totuuksien määrittely pönkittää valheita. Pakotettu totuus ei vapauta ketään. Se, joka ei usko totuuden säilyvän omalla voimallaan, ilman keinotekoisia pönkityksiä, katsoo totuuden tarvitsevan hänen tukeansa ja pitää itsensä Herraa voimallisempana. Totuus ei voi hukkua, sillä Herran koko olemus on totuutta. Totuuksien vapaa tutkimus on niiden paras tuki. Totuudet laskeutuvat ylhäältä siinä määrässä, kuin alhaalla kypsytään niiden vastaanottamiseen. Totuudet ovat jo kehitettynä ylhäällä. Ne odottavat vain kypsyyttä alhaalla. Me emme voi totuuksia muuttaa. Korkeintaan me voimme sulkeutua totuuksilta. Me emme voi ylempää elämää hävittää. Sen voimme tehdä vain omalle elämällemme. Jos uskomme valheita totuuksiksi, niin elämämme muuttuu valhe-elämäksi. Mutta valhe-elämä hukkuu. Meidän ei tarvitse säikkyä totuuksien puolesta. Totuus ei pala tulessakaan. Totuudella on oma voimansa. Kaikki totuudet ovat Jumalan sanaa, ja se ei huku. Mutta totuuden salvat(esteet) hukkuvat. Me vaadimme totuuksien vapaata tutkimusta.Kirkko määrittelee totuuksien muodot ja vannottaa uskomaan niitä totuuksiksi sekä uhkaa toisin uskovia. niin tehden se rajoittaa totuuksien vapaata tutkimusta ja estää kutakin olemasta uskollisena löytämälleen totuudelle. Kunkin tulee saada elää saavuttamiensa totuuksien valossa, niinkuin kunkin täytyy saada käyttää omia silmiänsä. Sillä toisten totuuksien valossa kulkija on kuin sokea, jonka täytyy luottaa toisten näköön. Me emme pyri pois kirkon yhteydestä, sillä meidän hallitsijamme nimi liittää meidät siihen. Mutta me tahdomme, että Hän saa yksin määrätä kirkon piirissä. Kirkko ei saa pyrkiä hallitsemaan eikä sitomaan omiatuntoja. Omattunnot on pidettävä vapaina Herralle. Kirkon tulee vain ohjata Herran totuuksien vapaita tutkimuksia.

Meitä ei voi yhdistää mikään yhtäläinen kypsyystila, sillä me kukin olemme kypsymässä eri totuuksia varten^,. mutta meitä yhdistää yksi opettaja ja yksi hallitsija ja yksi päämäärä. Ulkoisesti meitä voi yhdistää vain yhteinen etu. Yhteistoimintaan meitä kannustaa vain se tieto, että saman yhteisen päämäärän hyväksi tehty työ vain on pysyvää, kun sitä suojelee aina samana pysyvä olemus. Yksityisen harrastukset häviävät toisten harrastusten hävittäminä. Mutta meidän toimintaan voivat ottaa osaa vain ne, jotka ovat saaneet laajemman näköalan ja pyrkivät pysyväiseen toimintaan, tyytyen todelliseen ansioonsa, keinottelupyyteistä vapautuneina. Me emme hyväksy kirkollista (Raamatun vastaista) lainlaadintaa, sillä siellä lakien laatiminen on kokonaan papiston vallassa, mutta velvoittavat kuitenkin seurakuntia, jotka saavat vain koristeeksi valita sinne edustajia. Me emme hyväksy kirkon vihkimää ja vannottamaa papistoa. Sillä juuri niiden avulla kirkko pitää yllä keinotekoisia totuuksiansa ja itse laatimiansa asetuksia. Silmäinkääntötempuksi antaa kirkko seurakuntien valita korkeintaan neljästä itse hyväksymästään ja vannottamastaan papista yhden. Mutta Herra tahtoo itse kutsua työhönsä tekijät. Kirkko vannottaa itselleen ja opilleen kuuliaisuuten. Vihkimisellään kirkko uskottaa voivansa toisen tehdä kelvollisemmaksi seurakuntapalvelukseen, kuin toisen. Me emme hyväksy, että Herraa palvellaan juhlilla. Sillä kaikki juhlajumalanpalelukset ovat pakanallista alkuperää. Herran palvelus ei saa kohdistua Häneen, sillä Hän ei mitään sellaista tahdo. Häntä on palveltava Hänen käskyjensä noudatuksella. Ne taas velvoittavat metä rakkaustoimintaan toistemme hyväksi. Hänen uusi ja suuri käskynsä on:

Rakastakaa keskenänne toisianne, niin kuin Minä teitä rakastan. Me emme hyväksy, että seurakuntaan kuuluvat sellaisetkin, jotka toiminnallaan saattavat suorastaan tuhoa ympärilleen. Me emme hyväksy mitään ” sakramenttejä”- Herra on säätänyt vain muistoaterian, jossa käytetään tavallisia ruokia ja juomia ja muistellaan Hänen toimintaansa. Kastamisen hän sääsi kuvaannolliseksi toiminnaksi seurakuntaan liittymisestä osoittamaan sen uuden luomuksen laatua, joka tulee kuulumaan Jumalan valtakuntaan. Me emme hyväksy mitään pakollisia avioliitto-ym vihkimyksiä. Avioliitto on yhteiskunnallinen sopimus ja siihen kuuluvat juhlallisuudet vapaaehtoisia. Hautaus-, maa-, ym. vihkimykset ovat myös vain juhlallisuuksia. Me emme hyväksy kirkon pakollista jäsenyyttä, sillä se riistää ihmisen sisäisen ja ulkoisen vapauden. Me emme hyväksy pakollisia kirkollisia veroja, sillä ne ovat johtaneet monen köyhän riistoon eikä Herra tahdo, että kirkon asiain tähden ryöstetään köyhää tai rikasta. Kirkon johtava ja perustava periaate on vapauden periaate. Joku, nämä vaatimuksemme luettuansa, saattaa sanoa: Jos nämät vaaditut puhdistukset tehdään kirkossa, niin mitä jää jäljelle? Meidän mielestämme jää jäljelle Jeesus.

ja siinä on kylläksi.

IV Suhteemme yleiseen mielipiteeseen.

Kun yleinen mielipide ei ole muuta, kuin keskimääräinen tulos kaikesta opetetusta ja käytäntöön päässeestä, niin ei se semmoisenaan kelpaa tuomaan esiin mitään pätevää. Se saattaa olla yhtä hyvin valhetta kuin tottakin. Kukin yleisen mielipiteen vaatimus on sentähden alistettava harkinnan alaiseksi. Yleisen mielipiteen vaatimuksella on siis vain siinä määrin oikeutusta, kuin se on totta.

Herran luota juoksee kaksi virtaa, joiden nimet ovat:

Puhdistaa ja Parantaa. Ne tuottavat terveyttä ja elämää

(Juho H Uotin julkaiseman Luontainen terveyskunta. Mitä Luontainen terveyskunta tahtoo?- vihkosen takasivu , sivu 16. Helsinki 1914, Työväen Kirjapaino

Luontaisen Terveyskunnan kirjallisuutta: Kotiopas terveydenhoidossa, valmisti pastori Juho Uoti. Hinta 3:- ja 2:50. Mitä Luontainen Terveyskunta tahtoo? Hinta 25 p.

Juho Uotin mainos lehtisen taka-osassa. ”Luontainen terveyshoito on ainoa todellinen terveyden säilytys- ja palautuskeino. Siinä antaa neuvoja Luontaisen terveyshoidon neuvoja pastori JUHO UOTI Viertola, Kulmalank. 6, Helsinki. Rajoitettu määrä potilaita voidaan myös hoitaa Luontaisen Terveyskunnan hoitoloissa, joiden osoit teita saa Juho Uotilta. :-: :-: :-: :-:”

My COMMENTS.

 Juho H Uoti isoisäni oli ilmeinen ihmisten parantaja ja hyvin kiivas raamatullinen kristitty, jolla oli alkuseurakunnan henkeä ja varmaan kirjaimellisesti samoja toimintamenetelmiäkin. Tosin vuoden 1914 tilanne Suomessa oli kaikin tavoin vaikea, mutta silti en yhdy hänen ajatuksiinsa kirkon sakramenteista, mutta asia voi tulle aiheellisesksi, jos Kirkkolainsäädäntö muutetaan täysin epäuskoon perustuvasti epäraamatulliseksi ja silloinhan sakramentikin kirkon käsissä olisivat väärinkäytetyt. Mitä tulee moitteisiin lääketiedettä vastaan, niin lääkärinä en sano mitään vastaan. Vuoden 1914 resurssit lääkärikunnalla eivät olleet kehuttavat. Pastorin kuvaus opportunistisista infektioista on hyvin osuva ja pätevä. . .

Lea Bright(os Uoti)