KJUoti (1932) Uotin luonnonparannusjärjestelmän synty ja kehitys

 KJ Uotin artikkeli 1932  (vuosina jolloin hän opiskeli Amerikassa naturopatiaa)

UOTIN LUONNONPARANNUSJÄRJESTELMÄN SYNTY JA KEHITYS

Vanha sananparsi lausuu: ”Työ tekijäänsä opettaa”. Tämä sananparsi pitää paikkansa myöskin tämän kysymyksessä olevan luonnonparannusjärjestelmän synnyssä ja kehityksessä. Niinkuin jo edellisissä tuli esille, saa moni luonnonparannusjärjestelmä kiittää syntyään ja kehitystään järjestelmien perustajien omakohtaisista sairauksista sekä niiden parantumisista. Samaten nyt kysymyksessä oleva kylpyjärjestelmä saa kiittää olemassaoloaan sen perustajan fil.kand., pastori Juho Heikki Uotin omien sairauksien parantamista.

http://pastoriuotinsuku.blogspot.com/2010/05/matilda-augusta-andersson-laurila.html

(-- KJ Uotin artikkelin  antama lisätieto:)

Raision seutu oli vielä näihin aikoihin asti tunnettu vilutautiperäiseksi ( malaria). Ei kauvaa kestänytkään ennenkuin J. Uotikin sairastui siihen. Jo opiskeluaikana geologisissa töissä saadut suonikohjut säärissä alkoivat vilutaudin yhteydessä myös pahasti kiusata. Lisäksi tuli vielä pahanlaatuinen vatsakatarri sekä peräpukamat. Kaikki lääkärin apu näytti turhalta.---

Yritettyään näin kaikkensa terveytensä palauttamiseksi ja kun mitään apua ei lääkkeistä näyttänyt olevan - pikemminkin päinvastoin tauti vain paheni - sydänkin oli tullut äärimmäisen heikoksi - tuskastui hän lopulta koko hoitoon. Lääkkeet viskattiin nyt kaikki tyystin pois - ei mitään jätetty. Täytyi turvautua johonkin muuhun, koskei kerran lääkkeistä ollut mitään apua. Ehkä kylvyistä olisi, jollei suorastaan apua, niin ainakin lievitystä. 

Tarmolla alettiin kokeilla eri laatuisilla kylvyillä. Kylmät pyyhkeet, joihin hän oli tottunut jo lapsuudesta asti, ja jotka lääkärin määräyksellä olivat sairauden ajaksi keskeytetty, otettiin jälleen käytäntöön. Kokeiltiin myös vilpoisilla ammekylvyillä sekä kylmemmillä puolikylvyillä. Tauti (mm. malaria) näyttikin koko lailla helpottavan näistä lievistäkin hoidoista. Kun näin oli saatu rohkeutta uusiin yrityksiin, alettiin kylpyjä ottaa yhä rohkeammin. Kokeiltiin vaihtolämpöisillä vähitellen kuumasta kylmään laskevilla ja päinvastoin kylmästä kuumaan kohoavilla kylvyillä. Tulokset paranivat yhä. Pian oli sydän vahvistunut. Ottamalla käytäntöön kuumat ja kylmät kääreet, höyryytyksen, paikalliset rohdot y.m. oli pian suoriuduttu suonikohjuista. Vilutautikin ( horkkakuume) vähitellen poistui. Samaten peräpukamat paranivat. Vatsakatarri yhtä kiusasi. Huuhtelut, joita kumiletkun avulla vatsalaukulle annettiin, tuntuivat tekevän sille hyvää. Kuitenkin tuntui vatsalaukku vaativan paljon enemmän huuhteluja, kuin mitä kumiletkun avulla oltiin tilaisuudessa sille antamaan. Tuntui nimittäin äärimmäisen ilkeälle useampia kertoja päivässä niellä kumiputkea vatsaansa. niin vatsalaukkua huuhdellessaan oli hän kokeillut myös minkä asteinen vesi tuntui mahalaukulle paraimmalle. Tällöin oli hän tullut huomanneeksi, etä yli 40 asteinen vesi tuntui kaikkein paraiten vaikuttavan rauhoittavasti vatsahappoiseen, katarriseen vatsalaukkuun. Kun kuitenkin kuten mainittiin, monet perättäiset huuhtelut tuntuivat ilkeille ja ärryttivätpä vielä ruokatorvea, niin tuli Uoti ajatelleeksi, että miksei huuhtelua voisi ottaa luonnollisella tavalla juomalla runsaasti lämmintä vettä. Poistuihan vesi vatsalaukusta normaalistakin tietä. Näin tuli käytäntöön "kuumennuksen juonti". Tätä kuumennusta juotiin nyt hyvin runsaasti, jopa toisin ajoin aina 9 litraa päivässä. Tulos näkyikin pian, sillä kuuumennuksen käytäntöön tultua vatsakatarri helpotti ja pian se oli kokonaan parannettu. 

---

http://pastoriuotinsuku.blogspot.com/2010/05/virkatodistus-1907-ilmajoella-amerikan.html

http://pastoriuotinsuku.blogspot.com/2010/05/juho-uotin-v-1910-muistiinpanoja.html

---

Luonnonparannusliike kasvoi kuitenkin nopeasti. Alussa suunnitellut kotihoidot näyttivät pian käyvän riittämättömiksi. Alettiin kasvattaa jo hoitajia, jotka kykenivät saattamaan käytäntöön vaikeampiakin ohjeita. Samalla syntyi koulutettujen hoitajien perustamia pienempiä kotihoitoloita, joissa jokaisessa voitiin hoitaa usseampiakin potilaita päivässä. Samalla kun nämä kotihoitolat tulivat käytäntöön, muutuivat ohjeetkin toisenlaatuisiksi. Tässä vaiheessa oli Uotin luonnonparannusjärjestelmä silloin, kun järjestelmän perustaja ja siihenastinen kehittäjä pastori JH Uoti lokakuun 4 päivänä 1920 tapaturmaisesti menetti henkensä.

Olisi luullut, että tähän päättyi myöskin Uotin luononparannusjärjestelmän kehitys ja olemassaolo. Näin ei kuitenkaan käynyt. Jo lyhyena olemassaoloaikanaan oli Uotin luonnonparannusjärjestelmä saanut vahvat juuret Suoemssa. Neuvoja kysyviä oli runsaasti. Puuttui vain järjestelmää tuntevaa neuvojaa. Tällöin pastorin leski Augusta Uoti, joka jo pastorin eläessä oli jonkun aikaa ottanut osaa neuvontatyöhön, päätti rohkeasti jatkaa edelleen neuvontatyötä.

http://pastoriuotinsuku.blogspot.com/2010/05/poytakirja-1918-1925.html

Jouduttuaan täysin itsenäisesti valvomaan järjestelmän edelleen kehitystä pääsi rouva A. Uotin paljon suuremmat käytännölliset ja taloudelliset lahjat oikeuksiinsa- (LB kommentti: varsinkin hänen opettajantaitonsa ja selkeät ohjeensa) . Pian syntyi suurempia hoitolaitoksia muillekin paikkakunnille. Niin syntyi muiden muassa Augusta Uotin omiin nimiin kylpylöitä Turkuun ja Viipuriin, sisä-ja ulkopotilaita varten kylpylaitos Tampereelle sekä sisäpotilaita varten parantola Lempäälään. Samaten syntyi muiden nimiin Augusta Uotin ohjeiden mukaan toimivia suurempia hoitolaitoksia Kotkaan, Lahteen ja Helsinkiin. Paitsi luonnonparantolassa tarvittavia hoitajia tarvittiin heitä lisäksi runsaasti kotihoitajattariksi. Hoitajatarpuutteen poistamiseksi täytyi vuosittain pitää hoitajatarkursseja. 

Paitsi sitä, että Uotin luonnonparannusjärjestelmä on näin ulkonaisesti kehittynyt huomattavasti eteenpäin, on siinä havaittavissa sisäistäkin kehittymistä. Paitsi niitä pienempiä muutoksia, joita tämän kirjoittajan ( KJ UOTI) toimesta on tähän asti järjestelmän tehostamiseksi tehty, tullaan näinä aikoina (vuonna 1932) huomattavasti tehostamaan järjestelmän sisälaitoksissa käytäntöön tulevia hoitomenetelmiä. Nämä muutokset pohjautuvat niihin monivuotisiin lääketieteellisiin ja luonnonparannusalan opiskeluihin ja kokemuksiin, joita minä ( =K J UOTI) olen kyetäkseni edelleen järjestelmää kehittämään, ulkomailla asian hyväksi harrastanut ja kerännyt.

Kaikessa pyritään kuitenkin mahdollisimman paljon säilyttämään järjestelmän terve käytännöllinen pohja, ottaen kuitenkin huomioon ne parannukset, joita tähänastiset suuret luonnonparannusjärjestelmät ovat oikeiksi todistaneet.

Muutokset ovat siis vain tarkoitettu täydellistämään Uotin luonnonparannusjärjestelmää, säilyttämällä järjestelmän omat suuret edut koskemattomina.

Allekirjoitus: K.J. Uoti 1932.

http://pastoriuotinsuku.blogspot.com/2010/05/luontaisen-terveydenhoidon-joukko.html

LLB Kommentti:

Tekstissä on mainittu ensimmäinen Kotiopas, jonka painatti pastori J Uoti 1912.
Tästä on uudistettuja painoksia julkaistu,,  ainakin 1928.
Ylläoleva käsikirjoitus 1932 on tehty aikaan kun Augusta Uoti eli ja KJ oli vielä opiskelemassa Amerikassa. Hän valmistui kirjoituksensa jälkeisenä vuonna 1933 ja muutti henkikirjansa Lempäälään 1934. . 

Vuoden 1928 Kotioppaan johdannon oli kirjoittanut Augusta Uoti Helsingissä 16.6. 1928. Sen johdannon asiat toistetaan miltei sansta sanaan KJ Uotin tekstissäkin, joka ilmeisesti oli tarkoitettu myöhemmin seuraavaan painokseen, koska siinä mainitaan sana kirja. 

Minulla ei ole sellaista mahdollista vielä uudempaa painosta ( tai sen kaaviota)  käytettävissä.
Rouva Augusta Matilda  Uoti (isoäitini)  kuoli 1936 ja vähän sen jälkeen alkoi maailmansota.

Myöhempinäkin vuosina sodan jälkeen jaettiin Lempäälän Luonnonparantolan asiakashuoneisiin luettavaksi tätä vuoden 1928 painosta.