LuonnonApu 2015 Syys. Aihe: Kehon sisäinen korjaaminenn , ruokavalio.

Luonnonapu Syksy 2015. 4.10. 2015

Kehon sisäisestä korjaustiestä

Lähde: J H Uoti. Kotiopas. 1. painos 1912 2. painos Toim. Augusta Uoti. 1928.

• Juho H. Uoti hahmottelee luontaista kehon parantamisjärjestelmäänsä syyn ja seurauksen pahan kierteen katkaisemisena. Hän selvittää ulkopuolisia vaikutuksia ja niistä aiheutuneita haittoja ja niiden korjaamista ulkopuolisilla vaikutuksilla. Hän mainitsee, kuinka kehon sisäinen toiminta suuressa määrin koettaa ehkäistä ulkopuolisten vaikutusten haittoja ( adaptoitumalla ja homeostaattisin mekanismein) . Ulkopuolisten vaikutusten tuomia haittoja voi estää järkiteitsekin: vaatetuksellla, asunto- ,ruoka ym suhteita järjestämällä, toisille seuduille siirtymällä. VESI, ILMA, VALO ovat avainsanoja terveyden ylläpidossa.
• Vesihoidoissa käytetään ulkopuolisia tekijöitä: kylmän ja lämmön suhteellisia vaihtelevuuksia luomaan vastavaikutuksia, jotka ovat edulliset ja voivat ajan mittaan aiheuttaa korjaantumisia
• Tässä kirjassa Kotiopas keskitytään käsittelemään melkein yksinomaan tätä ulkopuolista hoitoa. Mutta samalla mainitaan peruspiirteitä sisäisestä tiestä korjata kehoa:

Jo saatuja vammoja korjataan myös sisäpuolisesti: nauttimalla sellaisia aineita, jotka pysähtyvät kipeään kohtaan s.o. joiden ominaisväreilylle, käyttämällä ravinnoksi tarkoitukseen soveltuvia aineita, jotka eivät saa olla kiihottavia, ärryttäviä, huumaavia tai kudoksia turmelevia---

(Kotiopas 1928 s. 30-31).

• Onhan ilmiselvää, että suoraa terapiaa ei voi kohdistaa suoliston sisäpintaan tai verisuonten sisäpintaan vesihoidoilla, mutta sen sijaan ravintoteitse päästään ”koskettamaan” myös näitä sisäisiä pintoja. Tietämys allergioista ja intoleransseista - eliminaation voimasta- ei ollut vielä lääkärikunnan käyttämää terapiaa kirjan kirjoittamisen aikoihin. Juho H. Uoti käyttääkiin musiikkimiehenä ravinnon sopivuudesta sanaa sointuisuus, ominaisväreilyn sopusointuisuus- jos keholla on toleranssia jollekin aineelle. Nykyinen tyypillinen IBS- dieetin koostamisen periaatekin löytyy J H Uotin kirjan sivuilta. Tiedetäänhän dietetiikasta, miten hankalaa ja pitkäaikaista on koostaa IBS- potilaan individuelli dieetti ja vasta monenlaisten eliminaatiokokeilujen, ruokapäiväkirjanpitojen ja yksittäisten ravintoaineiden testaamisten jälkeen voidaankin löytää koko loppuiäksi soveltuva dieetti:

Ruokavaliolla (J H Uotin systeemin Terapiamuoto 22) tarkoitetaan sellaisten ruokain VALINTAA, jotka soveltuvat johonkin sairaustilaan. Sellaisissa ovat määräävinä tekijöinä: Se elin, joka on heikontunut; se ympäristö, jossa ollaan; potilaan ruumiinrakenne; potilaan ympäristön henkiset ja suoranaiset vaikutukset; ne aineet, joiden läsnäoloa tarvitaan heikontuneessa elimessä, synnyttämässä elintä toiminnassaan tukevaa ja avustavaa väreilyä ( bioelektrisiteettiä, energian kehittymistä, kalvopotentiaalieroja).

Näillä perusteilla etsitään ja koetellaan ruokalajia, joka synnyttää tarvittavaa aallokkoa ( korjaa bioelektrisen kalvon ja jonikanavien perustoiminnot), s.o. jolla on sellainen ominaisväreily, että se saattaa synnyttää sulatusnesteiden siihen vaikuttaessa runsaammin juuri sellaisia kokoomuksia, joilla on sellainen ominaisväreily, siis sama tai sointuinen, kuin sairastuneiden elinten tai kudostenkin, voidakseen sinne pysähtyä, mutta samalla heikontavaa ulkopuolista väreilyä tukehuttava. (Esim. suoliston absorptiokyvyn palauttaminen sopivan dieetin valinnalla).

Tällainen apu on usein saatava vasta useiden kokeilujen ja tunnuttelujen jälkeen, ja soveltuu vain ulkoisten ja sisäisten vaikutelmien pysyessä samoina. Jos ne tai jotkut tai vain joku niistä muuttuu, niin on saatava uusi ruokavalio.

• ( Kuvitelkaa esim. keliakiapotilaan ruokavalion kokeilua aikana, kun ei tiedetty keliakiaa olevan olemassakaan Suomessa!)

Yhtäläisiä ruokavalioita saatetaan käyttää yhtäläisissä taudeissa ja yhtäläisissä ympäristövaikutuksissa. (Esim kaikille keliakikoille sopii keliakiaruokavalio)

Ruokavalioita on otettava huomioon elimistön kovissa uupumuksissa ja vain sinä aikana, kuin kipeä elin sitä apua välttämättä tarvitsee. Sillä pitemmältä käytettynä se alkaa heikontaa elintä.

• (Tämäkin periaate on moderni: On turha käyttää hyvin vahvasti eliminoivaa dieettiä, jos ei sitä välttämättä tarvitse, koska silloin ajautuu vähitellen jonkin asteiseen malnutritioon. Jos eliminaatiodieetti on koko iän kestävä, on monitoroitava silloin tällöin, kehittyykö jostain ravintotekijästä puutosta ja annettava korvaushoitoa, esim B12 vitamiinia, rautaa jne)

Tällainen ruokavalioapu on tuntuvampi tilapäisissä elinheikonnuksissa ja avustavat vain heikontunutta elintä tai kudosryhmää. Mutta verenkierron häiriöitä ei tällä tavalla voida ensinkään auttaa. Se saatetaan tehdä vain kylvyillä. Kylvyillä voidaan myös pikemmin ja varmemmin vahvistaa uupunutta, jopa sairasta elintä. Ruokavalion tehtäväksi jää vain olla haittaamatta kylpyjen vaikutuksia.

• (Tässä J H Uoti ei voinut aavistaa vuonna 1912, miten Suomen kansa on saavuttava niin suuren hyvinvoinnin tason, että ruokaa on yllin kyllin ja siitä aiheutuu veren rasvoittumista kansantaudiksi asti maailmansotien jälkeen. Veren rasvoihin ja täten verenkiertoon voidaan vaikuttaa dietäärisesti. Samoin voidaan vaikuttaa veren koostumukseen siten, että verenkierto helpottuu, esim verenohennuslääkkein ja statiinein).

Ruokavaliota valmistettaessa on huomioon otettava (1) että ruokalaji on helposti sulava ja (2) että se sisältää sekä puiden ja pensaiden tuottamia hedelmiä ja marjoja että eri viljalajien jyviä tai muita laitettuina. Helpoimmin sulavaa ja tarkoitustaan vastaavinta on hienonnettuihin hedelmä- ja marjahilloihin sekoittaa jyvälajien jauhoja ja sotkea puuroksi, johon sekoitetaan luonnollista tai keinotekoista hunajaa maun mukaan. Eri elinten kivuissa käytetään eri hedelmä- ja marjalajien sekä eri jauholajien yhdistelmiä. Sellaisia hillopuuroja syödään keittämättöminä.

(Kotiopas 1928 s.149- 151)

• Tässä J H Uoti luo tyypillisen MYSLI-seoksen. Nykyisin on jopa gluteenittomia hedelmä ja marjamyslejä olemassa. Kaikenlaisia viljalajeja on tehty myslimuotoon. Tämä on hyvin modernia. Huomaa, että tässä tuotteet eivät ole denaturoituja liialla kuumennuksella eikä myöskään fytiiniä (IP6) ole hajoitettu hiivalla! Tässä tulee runsaasti mineraalia, vitamiinia ja fytiiniä, orgaanista fosfaattia, joka on edullinen mm munuaisille. Jyvien ja siementen mukana saadan kasvisöljyjä, joilla on tervehdyttävä vaikutus. Vielä 1912 aikaan ei ollut Suomessa käytössä margariineja tai kasvisrasvoja muussa muodossa ja juuri niissä on tekijöitä, jotka antavat edellytyksiä solujen ja kudosten uudistumiseen). Eri hedelmissä ja marjoissa on erilaiset koostumukset antiksidanteja ja muita edullisia funktionaalisia tekijöitä. Monipuolinen kasvisten , marjojen, hedelmien, pähkinöiden, jyvien, siementen ja viljalaatujen käyttö on nykysuositusten mukaista ja samalla kuidun saanti optimoituu. Kuitu ravitsee ihmisen normaalia sisäistä mikrobifloraa.

• On tauteja jotka johtuvat ravinnosta ja tauteja jotka eivät johdu ravinnosta:

Sellaiset taudit, jotka eivät ole syntyneet sopimattomasta ravitsemisesta ja jotka eivät ole ruoansulatuskanavassa, eivät vaadi sanottavia muutoksia ruokavalioon.

Aina ovat vältettäviä lämminveristen eläinten liha, happamat, liikarasvaiset ja vaikeasti sulavat ruoat, väkiaineet, kahvi, tupakka, tee, liialliset mausteet ym. kiihotus- ja huumausaineet. Myrkylliset, huumaavat, kiihottavat ja tainnuttavat rohdot tekevät paranemisen usein ihan mahdottomaksi.

(Kotiopas 1928, s. 40-41)

• Puhtaan veden ja kuumennuksen juonti

Kaikkiin Uotin hoitoihin suositeltiin päätökseksi n.s. kuumennuksen juonti. Tämä tasoittaa mahdollista viluntunnetta, joka vesihoidoista voi jäädä. Puhdasta vettä ei korvaa mikään muu aine universumissa.

• Hoitojen välilläkin joissain tapauksissa suositeltiin kuumennuksen ottoa: (Eräs esimerkki)

Sitten juodaan ryyppimällä taas kuumaa vettä hyvin lämpimänä noin puoli litraa- ja mennään lavolle ottamaan uusi jalka- ja käsikylpy, jalat vannassa kylmässä vedessä hyvässä löylyssä ja hierotaan siinä jalkoja, sääriä ja käsiä pellavarätillä siksi, että vesimäärä lämpenee. Välillä vihdotaan päätä, kaulaa ja koko vartaloa, mutta ei jalkoja eikä käsiä. Vesien lämmettyä tullaan alas ja otetaan vilpoinen vihmakylpy tai virutetaan vilpoisella vedellä. (Kotiopas s. 161).

• Erääseen hoito-.ohjeeseen, josa on ollut höyryhengitystä, liittyy tällainen varsinkin keuhkoille edullinen kuumennuksen juonti

Sitten juodaan kuumennuksena keitettyä vettä, maitovettä (puoliksi maitoa ja vettä), hunajavettä, kermavettä, marjamehuvettä ( hunajaa, kermaa ja marjamehua maun mukaan tai muuta sopivaa ainetta), niin kuumana, kuin saatetaan ryyppiä noin puoleen litraan.

Jos on vatsa liika kovalla, nousee hapanta vettä kurkkuun, paisutusta rinnan alustassa, oksetusta y.m. kipua vatsassa tai suolistossa, otetaan kivennäisjauhelmaa 1-3 teelusikalliseen aina tarpeen mukaan vähäiseen määrään kuumennusta sekoitettuna, ja juodaan sen päälle kuumennusta. Yöksi kääritään päähän ja kaulaan sekä vartalolle hartioilta puolireisiin asti villavaatekääreitä niin vahvalti, ettei sitten tarvita muuta kuin ohut vaippa peiteeksi. Päivisinkin pidetään raajat vilpoisempina.

(Kotiopas. S. 162- 163.

• JH Uoti oli havainnut että Suomessa eri seuduilla oli erilaisia puutostauteja ja hän kiteytti havaintojaan täten:

Kun aineen pienimmilläkin osilla, molekyyleillä, ja niiden liitelmillä, sekä elävänkin aineen pikkuosasilla, soluilla on oma ominaisväreilynsä, niin on myös kullakin sekä elävällä (orgaanisella) että elottomalla (epäorgaanisella) aineella oma ominaisväreilynsä ja samoin niiden yhdistelmillä.

Samasta syystä ruumiin eri osilla, koska ne ovat rakennetut sekä elävästä (orgaanisesta) että elottomasta ( epäorgaanisesta) aineesta, on oma ominaisväreilynsä, samoin myös koko keholla.

Siitä syystä myös eri aineet ja eri pikku eliötkin mielukkaammin pysähtyvät erikoisiin elimiin tai kudoskohtiin kehossa, oman ominaisväreilynsä mukaan. ( Esim. suolistoflora)

• Nythän me tiedämme että kehon sähkön päävirrankuljettajat ( Principal Current Carriers) ovat Na+, K+ ja Cl – jonit ( natrium +, kalium + ja kloridi jonit) ja niiden modulaattorijonit (Modulators) ovat Mg++ ja Ca++ , magnesium ja kalsium. Solun sisään kertyy K ja Mg, ja solun ulkopuolelle Na ja Ca. Ne kaikki voivat liittyä kloridiin ja niiden kloridisuolojen kesken vallitsee kehossa biologinen tasapaino. Elävässä kehossa niiden avulla muodostuu kalvopotentiaali, Fosfaatin avulla kehitetään energiapakkauksia ja säädellään pH tekijää ja kehkeytetään toimintavoimia aineitten siirtelyyn, imeytymisiin, poistoihin, kudoksen hajoittamisiin ja korjaamisiin. Monenlaiset mikrovärähtelyt, oskillaatiot, ovat tyypillistä elävälle keholle). Ruokavalion avulla voimme avustaa kehoa pitämään hyvää potentiaalieroa vallalla ( ei liikaa merisuolaa NaCl ja paljon runsasta hedelmäsuolaa, maamineraaleja, ja orgaanista fosfaattia, joita on kasvisperäisessä ravinnossa).

Näistä syistä on kehomme yhtämittaisessa ulkopuolisten vaikutusten alaisuudessa. Kukin erilainen aine ja aineyhdistelmä vaikuttaa kehomme joihinkin elimiin tai kudoksiin eri tavalla ja eri voimakkaasti. Jo se aines vaikuttaa kehoomme, mikä ympäröi sitä meidän verhonamme, asuntonamme tai asuntoseutunamme. Eri kangaslajit, erilaisista rakennusaineista rakennetut huoneet, eri eläinten ja ihmisten läsnäolo, asuntoseutumme pohjalajit: kallioperäisyys, hiekka-, savi- vesi- mutaperäisyyys y.m.

• ( Nyt tiedetään erilaisten vaateaineitten allergiat, nahka-, kumi- latex, kromiallegia, villa-allergia, parabeenit, rakennusaineet, vanhat täyteaineet, asbestit, kosteusvauriot, eläinten hilseet, ihmisten allergeeniset tuotteet, maaperätekijät, radon, fluoriköyhyys, seleeniköyhyys, jodiköyhyys, liika mangaani, sinkin puute, piin merkitys, liikarauta, raskasmetallit, juomaveden kelpoisuustekijät, humusaineet vedessä jne)

Tällainen vaikutus kohdistuu kehon erikoisiin elimiin tai kudoksiin niiden toimintaa vahvistavasti tai heikontavasti, aina sen mukaan, jos vaikuttava väreilynsynnyttäjä ominaisväreilyltään on sopusointuinen tai epäsointuinen

• ( Esim alumiini, Al+++, on hyvin haitallinen saastemolekyyli kehossa ja sitä voi turhaan saada vanhoista alumiinikattiloistakin) .

Jos vaikutus on vahvistava, niin elimistön tai kudosten toiminta käy helpommin ja rivakammin ja saattaapa kiihtyä liialliseksikin. Mutta tuollaisissa tapauksissa kiihotus ei tuota pysyviä haittoja, sillä elimistö ja kudokset vähentävät ( adaptoituen) silloin omaa työskentelyänsä tarpeen mukaan, saadakseen tasapainon ( homeostaasi) toiminnanssaan toisten elinten ja kudosten rinnalla yhteistyössä; ja ponnistusten vähentäminen on keholle aina mahdollinen.

Jos ulkopuolisten vaikutusten synnyttäjän ominaisväreily on jonkin elimistön tai kudoskohdan väreilylle epäsointuinen, niin se heikontaa elimistön tai kudosten toimintaa.

• ( Esim liikaa NaCl ruokasuolaa ja suhteellisesti liian vähän kasvisperäisiä mineraaleja; tai liikaa raskasmetalleja tai esim tupakasta Cadmiumia, Cd++, Syaania CN-).

Jos keho on vahva, niin tällainenkin tapaus tulee korjatuksi sen kautta, että heikonnettujen kehon elinten työkykyä vahvistetaan

• ( Keho pyrkii adaptoitumaan tilanteeseen. Esim keho koettaa nostaa verenpainetta auttaakseen kalvopumpputoimintaa pärjäilemään liika suolan kanssa tai sijoittaa natriumia luustoon tai sijoittaa toksiineja rasvakudoksiin).

Mutta jos keho on heikko tai kehon voimia heikontavia syitä on yhdessä vaikuttamassa tai joku elin tai kudosryhmä on perinnäisesti heikko ( herediteetti) j.n.e., niin sen toiminta lamaantuu enemmässä tai vähemmässä määrässä, sen kyky järjestää verenkiertoa heikentyy ja sen voimat, pusertaa suonistostaan verta eteenpäin, uupuvat. Silloin alkaa ilmetä elimiin tai kipeihin kudoksiin monenlaisia haitallisia seurauksia: liikaverisyys, liikapalaminen, kudosten vetisyys, kiinteitä aineita kudoksiin, kudosten tulehtuminen, tursastuminen ( aggrekaatteja) , ajettuminen, ärtyminen, märkiminen y.m. Tällaista elimistön tilaa useammasti vielä pahentaa toisten elinten samanaikainen kiihtyneisyys ja suurempi verenpaine niissä. Ja tämä asiantila saattaa ulkopuolisen vaikutuksen haitan kahdenkertaiseksi.

Elimille ja kudoksille ulkopuolisia vaikutuksia syntyy myös hengityselinten ja ruoan sulatuskanavan kautta.

Kehon oma sisäinen toiminta suuressa määrin koettaa ehkäistä tuollaisten ulkopuolisten vaikutusten haittoja ( adaptoitumalla ja homeostaattisin mekanismein) .

Eri aineiden ominaisväreilyjen lamaavaa vaikutusta jonkun elimen tai kudosryhmän väreilyyn estää keho kokoamalla heikonnettuun kohtaan sellaisia kiinteitä aineita, joiden ominaisväreily toisaalta vahvistaa heikontuneen elimen tai kudoskohdan ominaisväreilyä ja toisaalta suojelee ulkopuoliselta haittaavalta väreilyvaikutukselta. Sellainen huomataan kylmänä ajetuksena ja tursastumana kipeällä kohdalla.

• ( Tässä lienee kyse kehon antioksidanttijärjestelmän toiminnasta. Antioksidanttivaikutuksia J H Uoti etsii mineraaleista ja yrteistä, joista on Kotioppaassa luettelonsa).
• Jos on jo kehittynyt kylmän ja lämmön haitallisia vaikutuksia, J H Uoti esitti kylpyterapian mahdollisuudet niiden hoitamiseen tässä Kotiopppaassa.

Ulkopuolisten vaikutusten tuomia haittoja voi estää järkiteitse: vaatetuksellla, asunto- ,ruoka ym suhteita järjestämällä, toisille seuduille siirtymällä.

Vesihoidoissa käytetään ulkopuolisia tekijöitä: kylmän ja lämmön suhteellisia vaihtelevuuksia luomaan vastavaikutuksia, jotka ovat edulliset ja voivat ajan mitaan aiheuttaa korjaanutumisia Tässä kirjassa Kotiopas keskitytään käsittelemään melkein yksinomaan tätä ulkopuolista hoitoa.

(Kotiopas 1928 s. 31)

• Mutta samalla mainitaan sisäisestä tiestä korjata kehoa:

Jo saatuja vammoja korjataan myös sisäpuolisesti: nauttimalla sellaisia aineita, jotka pysähtyvät kipeään kohtaan s.o. joiden ominaisväreilylle, käyttämällä ravinnoksi tarkoitukseen soveltuvia aineita, jotka eivät saa olla kiihottavia, ärryttäviä, huumaavia tai kudoksia turmelevia---

(Kotiopas 1928 s. 28 -31).

• Rohdot, joita apteekki myi, eivät olleet JH Uotin suosiossa vuonna 1912. Hän näki niiden vaikutuksen olevan huumaava, kiihottava, ärryttävä, eliöitä kuolettava, loisia tappava. Rohdot eivät saisi haitata kehoa. Hän suositti sellaisia apteekkirohtoja kuin kasvien uutoslukosia joita mysöä oli apteekista silloin satavissa ja jotka eivät huumaa hermoja eivätkä turmele kudoksia. Mutta koska niiden vaikutus on vain hetken kestävä, ja väliaikainen, niiden käyttämisharrastuskin pitäisi jättää toiseen sijaan .

Vaarattomat liuokset tunnetaan siitä, että ne eivät vähääkään haittaa kehoa enmminkin otettaessa. Sillä sellaisten liuosten ominaisväreily ei saa haitata minkään elimen tai kudosryhmän ominaisväreilyä, vaan tulee vain tukea jonkun erikosen elimen tai kudoskohdan ominaisväreilyä. Jos sellaista liuosta otetaan vaikka paljonkin, niin ei siitä tule muuta haittaa, kuin se, että ainetta menee hukkaan, koska kipeään elimeen saattaa pysähtyä vain määrätty määrä. Tällainenkin vaikutus vaatii suotuisat muutkin suhteet: Ympäristön y.m.

(Kotiopas 1928 S. 208- 209).

• (Esimerkkinä on kasvisperäisen ravinnon sisältämä fytiini (IP6) ja kalium (K) , kun keho on absorboinut tietyn määrän, loput erittyvät kehosta, siis ei ole haittaa vaikka syö kasvisperäistä ravintoa hyvinkin runsaasti: etu on vain kuidun runsaus ja suoliston parempi toiminta ja terveempi mikroflora.

Ravitsemuksen tarkoituksena on tuotaa ruokana ja juomana kehoon niitä aineita, joita keho tarvitsee kudoksien rakentamiseen ja kunnossapitoon sekä lämpöön. Ruokana ja juomana on siis käytettävä sellaisia aineita, jotka parhaiten soveltuvat tuohon tarkoitukseen ja myös siinä muodossa, joka parhaiten vastaa sellaista tarkoitusperää.

Liika paljon syönti vahingoittaa ruoansulatuselimiä ja silloin menee ravintoaienta hukkaan.

Liian vähän syönti heikontaa elimiä ja voimia.

Liika harvoin syönti johtaa liialliseen vatsan täyttämiseen ja heikontaa sekä laajentaa vatsaa.

Liika usein syönti ei anna vatsalle tarpeellista lepoaikaa.

Kolmasti päivässä syönti on isoille ihmisille kohtuullista.

Lapset kaipaavat saada välipalaa, mieluummin kuivassa muodossa.

Luonnollisin ruoka ihmisille on se, minkä eläimet ja kasvit varaavat jälkeläisilleen tai niiden avustajille, niin kuin puiden, pensasten ja kasvien hedelmät sekä siemenet, mesi, maito, munat.

Mutta muitakin kasvien tuotteita, samoin eläintenkin, saatetaan käyttää hyväksi, vaikka ne eivät enää ole yhtä edullisia. Eritoten lämminveristen eläinten muut tuotteet ovat liian lähellä ihmiskehoa, joten niiden ainekokoomukset saattavat sellaisenaan mennä vereen, sitä pilaamaan.

Ravintoainekset sulavat sitä helpommin ( vaivattomammin?) , mitä luonnollisemmassa muodossa ne nautitaan, s.o. raakoina (tuoresalaatit).

(Kotiopas 1928, S. 207-208).

Paastoaminen hyödyttää kehoa sen kautta että kun kehoon ei enää tule uusia ravintoaineita, niin alkaa elimistö käyttää hyväkseen siellä ennestään kudoksissa olevia ravintoaineita muodossa tai toisessa ja muodostella niitä tarvittaviin muotoihin. Elimistö tulee siten pakotetuksi muodostelemaan käsillä olevia ravintoaineksia ( endogeenisesesti) sellaisiksi, joita kehon kudokset tarvitsevat. Siis harjoittamaan säästeliäisyyttä ( salvage; de novo) .

Jos ruoansulatuskanavaan tulee runsaasti ravintoaineita, niin otetaan siitä vain ne aineet, joita tarvitaan ja muu osa kulkee hyödyttämänä pois. Sillä, että kehon sisäistä toimintaa jännitetään muodostelemaan ravintoaineita tarpeiden mukaan, on kauas kantava hyöty olemisemme kysymyksessä. Kehon sisäinen elämä kehittyy itsenäisemmäksi ja voimakkaammaksi sekä kykenevämmäksi käyttämään tarkemmin ravintoaineita.

(Kotiopas 1928 S. 204).

• Erilaisista antioksidanteista tai funktionaalisista elintarvikkeista J H Uoti sanoi seuraavaa.

Näistä voisi luonnollisesti hakea nykyaikaiset vaikuttavien aineitten luettelot ja olenkin jo monesta katsonut niitä aiemmin. Mutta nyt otan vain Kotioppaassa 1912 mainitun listan tähän. Muutama vaikuttava aine on nykyään apteekin lääkevalmiste.

Kasvien uutosliuoksista ym. (J H Uotin terapiamuoto 19)

Niitä voidaan käyttää kylpyjen rinnalla jouduttamassa paranemista. Mutta on muistettava , että ne eivät voi muuttaa verenkiertoa eivätkä siis myös taudin aiheutusta kudoksissa. Ne avustavat siis vain kehontoimintaa poistamaan kudoksista verenkiertovirheen seuraamuksia: tulehduksia, ärtymiä, märkimää, tursastumia y.m. Jos siis verenkierron virheellisyyttä ei poisteta kylvyillä, niin tauti ilmenee uudestaan, koska aihe oli jäljellä, liuoksien käyttöä jatkettaessakin.

Tässä jäljempänä esitetään sellaisia kasviuutos liuoksia, jotka vaikuttavat joko kautta kehon tai vain määrättyihin elimiin tai kudoskohtiin. Niitä saadaan kuivattuja kukkia tai kasvien muita osia joko keittämällä vedessä tai vaan kosteuttamalla, kuumaa vettä niiden päälle kaatamalla ja jonkun aikaa seisottamalla. Ne kaikki ovat sellaisia, että niitä saattaa nauttia halun mukaan, sillä enemmin nautittaessa liiat menevät hukkaan. Se vain on otettava huomioon, ettei niitä saa sitten enää käyttää, kun kipu tai tauti on poistunut. Sillä silloin ne ehkäisevät elimistön vahvistumista ja karaistumista tulemaan toimeen ilman apua. Luettelo

(a) Pään pakoitusta poistava tee Valeriana officinalis, virmajuuri.

Keuhkotulehtumissa ja ärtymissä ja rintaveren sylyssä, mutta ei kuumeen parhaillaan olelssa

(b) Lichen islandicus, jäkälätee ( kangas t nummijäkälätee)

(c) Sphaerococcus crsipus lichen carraghen, helmijäkälätee

(d) Hyssopus officinalis, isoppi-tee

(e) Rintatee: puoliksi isoppia ja alteejuurta ja hieman pienennettyä tähtianista, teeveteen lisätään hunajaa.

(f) Viola tricolor, orvokkiuute-tee

(g) Mentha crispa, minttutee

Ruoansulatuskanavan tulehduksiin ja ärtymiin

(h) Kuivatuista mustista viinimarjoista sekä pensaan kuivatuista lehdistä tehty tee.

(i) Vatsaa vahvistava tee :Folia menyanthis, raateenlehti tee tai Artemisia absinthium,, koimarunan lehtitee.

(j) Suolistoa ja kohtua vahvistavaa teetä Achillea millefolium, pyörtänekärsämönkukkatee. Tätä käytettiin Uotin parantolassa iltateenä joka ilta K J uotin aikana.

(k) Saleppivelli, Tubera (Radix) salep -survotuista saleppijuurista tehty veteen tai maitoon sekoitettuna teenä

(l) Tammenterho-uutos paahdetuista jauhetuista terhoista maitoon ja hunajaan sekoitettuna teenä risatautiin ja kuihtumukseen.

(m) Vatsan ja suoliston puhdistukseen Angelika sylvestris, putkesta tehty tee

(n) Vatsaa vahvistava tee Gentiana-kasvista.

(o) Vatsaa vahvistava mansikanlehti tee hunajan kanssa

(p) Vatsaa vahvistava Leskenlehtitee , Tussilago Farfara, ja Kuismatee, Hypericum. Samoin Plantago alnceolata- Kouralehdestä tehty tee. Lehteä käytettiin myös haavan päällä reunoja sitomaan. (Tussilagon lehtiä ätyettiin Uotin parantolassa ruusutulehdukseen ihokääreenä ja kasvia pidettiin kasvamassa alueella).

(r) Ruoansulatusta vahvistavat myös katajan marjat, Juniper.

Pehmittäviä ja ulostavia aineita on J H Uotilla seuraava luettelo:

(s) Magnesia lämpimässä vedessä tai hunajavedessä.

(s.a.) Paatsamakeite, Cortex frangulae ja kumina keitettynä vedessä.

(s.b.) Sennatee sennalehdistä keitettynä. Siihen voidaan lisätä veskunakeitettä 8 luumuja) tai sitruunamehua. ( Sennatee tä käytettiin tarvittaessa uotin Parantolassa K J Uotin aikana, samoin liotettuja luumuja)

(t) Flores shamomilla, saunakukkatee, mahakouristuksiin.

(u) Munuaisia vahvistava: mansikkojen syönti. (Uotilla sesonkiruoka)

(u.a.) Orjantappurapensaan amarjoista keitetty tee.

(v) Sambucus ebbulus, seljapuunjuuresta tehty liuos , rakolle tulehdusta lievittävä

(x) Ihotaudissa ja keripukissa käytettiin piparruuttijuomaa teenä.

(y) Seljankukkateellä oli maine olla hiestyttävä ja verta puhdistava Flores sambucui)

(z) Yleisesti vahvistava ja kuumetta poistava liuos:

Rouhitut kiinankuoret keittovesi siivilöitynä teenä kanelin ja hunajan kera.

(ä) Sisäistä verenvuotoa seisauttava diureettinen: nokkostee urtica dioica.

ä.a. Korte tee Equisetum

Kuumejuomia:

ä.b. Ohravesi sekoitettuna marjamehuun tai hunajaan tai siirappiin.

ä.c. Vesisopat kauraryyneistä, riisiryyneistä ja lisäämällä hunajaa maun mukaan

ä.d. Hedelmäsopat keittämällä kuivatuista omenista, kirsikoista, luumusita, veskunoista, orjantappuranmarjoista, mustikoista y.m.

ä.e. Leipävesi, keitetään leivänviipaleita vedessä, siivilöinään j lisätään vielä toinen veta kiehuvaa vettä.

ä.f. Kaljamaito lämpimänä.

Kuumeessa juoma on juotava hyvin lämpimänä ja yleensä juotava hyvin runsaasti, sillä sisäänhengitetty höyry ja kuuma juoma jouduttavat veren irtautumista sisältä ja hikoilun alkamista. Samaa edistää ahkera ihon kylmään veteen kastellulla pyyhkeellä hieronta ja ihon kuivaamatta jättäminen.

ö. Nyrjähtäneitten jäsenten turvotusta ja kipuja poistavat. Angelika montana kukat ja juuret riivittynä ja vedellä kostutettuna kääreenä kipeälle kohdalle.

ö.a. Tulehtuneitten silmien haudonta silmäruohoista saadulla uutevedellä, Eufrasia officinalis

ö.b. Turvottuneita kaularauhasia haudotaan villavaatepeitteisillä kääreillä, joita on kasteltu jäähtyneeseen tammenkuorikeitokseen.

(Kotiopas 1928 S. 143-148).

• J H Uoti havaitsi suomalaisten suuren mineraalivajauden ja eihän siihen aikaan ollut mitään essentiellien mineraalien tabletteja apteekin hyllyllä kuten nyt sata vuotta myöhemmin. Hän esitti oman versionsa kivennäisjauhelmasta täten.

Kivennäisjauhelma, J H Uotin terapiamuoto 17.

Kivennäisjauhelmaa otetaan puolesta teelusikallisesta kolmeen kukku teelusikallinen. Sellaiseksi soveltuu hyvin hieno kivijauho tai myös magnesium,metallin happeuma, magnesia, jota saadaan rohdoskaupoista tai hyvin hieno hiekka tai kuivattu puhdas savi tai hiilihappoinen magnesia y.m.s. Sitä käytetään hoidon ohessa, jos vatsassa tai suolistossa on jotakin vikaa.

Sitä otetaan kuumennuksen yhteydessä silloin, kun sitä otetaan kylpyihin kuuluvana ja sekoitetaan vähempään määrään kuumennusta sekä juodaan. Sitten päälle juodaan kuumennusta lisää puolesta yhteen litraan.

(Kotiopas 1928 S. 142).

• Järkemme ja minämme asuu kehossamme Miten järki ja EGO, minä hoitaa asumuksensa kehon?

Kulkematta meidän tietoisuutemme lävitse tekee kehomme sisäinen toiminta kaikenlaisia aistimuksia ulkoisesta lämmöstä ja poltto- sekä rakenneaineiden tarpeesta eri kohdissa kehoa, veren puhtauden tilasta, ravintoaineiden tarpeesta veressä, erikoisten elinten ja kudosten tilasta y.m. ja pitää yllä sille määrättyjen ohjeiden mukaista olotilaa. Ja jos joku epäkohta tulee elimistöön, niin tehdään siitäkin aistimuksia ja koetetaan poistaa häiriöitä parhaan mukaan. Mutta usein käy niin, että kehon hallitus ( järki, EGO) tuottaa yhä uusi vaikeuksia, kun se ei tunne alamaistensa tarpeita. Ja käypä niinkin, ettei hallitus (Ego ITSE ) välitäkään niistä tai vaatii alamaisiltaan (kehon soluilta) enemmän kuin ne jaksavat täyttää. Yhteiselle menestymiselle on siis tärkeätä, että on kahdenpuolista toistensa ymmärtämystä ja halua ymmärtää toisiansa. Mutta niinkuin historia tietää kertoa huonoista hallitsijoista, jotka ovat ajatelleet vain omaa mukavuuttaan ja omia oikkujaan (egoistisesti), unohtaen, että heidän tehtävänsä olisi ollut valvoa alamaistensa etua ja niin saavuttaa omakin menestymisensä, ja saattaneet valtakuntansa riutumaan tai kokonaan menettäneet sen, niin on vielä useampi ihminen unohtanut tehtävänsä tarkoituksen siihen kehoon nähden, joka hänelle on annettu hänen hallittavakseen.

J H Uoti. 1912. Kotiopas 1928 s. 78-79.

Isoisääni muistaen 4.10. 2015. ( Pöytäkirjassa määrätty Juho Uotin muistopäiväksi 4. lokakuuta) 

Lea Bright 4.11. 2015